Pieni kuiskaus

Blogirintamalla on ollut hiljaista, mutta jos yhden kuvan verran jaksaisi?

Noidan jalat ja Trekking XXL-sukat. Ihan tarkoituksella lyhyellä joustimella, tiimalasikantapäällä. Puikot oli kakkosen bambuiset, ihme kyllä kestivät loppuun asti.

Myrtsin liitos

Myrtsihän on huivi, jossa neulotaan ensin keskipaneeli ja sitten tehdään reunus neulomalla sitä kiinni keskipaneelin jokaisen oikean kierroksen lopussa. Jep, täyttä hepreaa minulle. En ole ikinä tehnyt moista operaatiota, mutta eikös sitä sanota että tekemällä oppii... Keskipaneeli tuli tosiaan tehtyä, joten oli pakko tavata Victorian Lace Today -kirjasta, mitä noista liitoksista sanotaan ja tarttua toimeen. Ensimmäisellä yrittämällä poimin varmaan vähän väärästä kohtaa silmukoita, mutta nyt vähän mietittyäni ja aloitettuani uudestaan, näyttää tulos tältä:

Vasemmalla on keskipaneelia, nuo vasemmanpuoleisen reikärivin vaakapalkit on vielä keskipaneelia, loput uutta reunusta. Alhalla pingoittamassa Essin käsi, ei mulla ole noin pikkuiset kädet sentään. :D

Lankaporno kävi täälläkin!

Maanantaina kännykkä piippasi ja minulle tuntemattomasta numerosta tuli pelkkä pakettikoodi. Tietenkin näpyttelin koodin heti Postin seurantaan, joka ei paljon vinkkejä antanut... Tyynesti päätin olla kuin mitään ei olisikaan ja tarkistaa seuraavana päivänä töissä kenen numerosta viesti tuli. Tulos olikin hämmentävä, numero oli yritysnumero jostain minulle täysin tuntemattomasta ohjelmistoyrityksestä eikä nimikään herättänyt mitään mielleyhtymiä. :O

Naputtelin pitkin päivää koodia postin lähetystenseurantaan ja näytti siltä, että kyllä se vaan tänne meille päin olisi tulossa... Ehkä ei sittenkään väärä numero vaan asialla voisi olla joku ovela kettu. Edelleen en maininnut halaistua sanaa irkissä, jos epäilyni olisivat yhtään oikeassa, niin en olisi ainoa joka kihisee uteliaisuudesta.

Suuntasin tänään heti töiden jälkeen kyselemään asiamiespostista, josko minulle oli tullut lähetystä. Vastailin tädin kysymyksiin, että millaista pakettia ja keneltä "en yhtään tiedä..." :D Ja sieltä löytyikin paketti mulle! Iih, heti katsomaan pakettikorttia... Viivana kotiin ja puukko käteen. Paketista paljastui jotain ihanaa... pehmeää... tuoksuvaa... värikästä... Saksalaista herkkulankaa ihanassa värissä Kürbis. Kuin nakutettu Flower Basket Shawl lanka! Olen ihan rakastunut. Paketissa oli kortti, jolle mieskin nauroi. Syntymäpäiväonnittelut varustettuna sutkautuksella "posti kun kulkee hitaammin kuin sinä vanhenet". :DDD Lisukkeena nauruhermoja hivelemään oli myös kirja Kilon poliisi, olen sitä joskus miettinyt tilaavani, mutta aina on vaan jäänyt. Kiitos Iona ja Ewo! Olette Tosi Kettuja! :D *halirutistaa oikein tiukasti*

Se on taivaallista!

Myrtsistä on paha ottaa kuvia ennen pingoitusta, malli on sellainen että se todella vaatii pingoituksen päästäkseen oikeasti esille. Mutta tässä edes jotain:

Meemi

No juu, olen minä hengissä ja kirjataan nyt nopsaan jotain Birken heittämään haasteeseen:

1. Vasemman jalkani keskimmäinen on varvas liian lyhyt. Raukka on jäänyt keskenkasvuiseksi ja on melkein samanmittainen kuin viereinen varvas.
   
   
   
2. 
   
   Olen ajorajoitteinen ja varsinkin pysäköintivammainen. Sisäinen blondi - iih, mihin reikään se bensa pistetään? Vai olikos se diiseliä? Mistä suunnasta pitää väistää? Luojan kiitos ajan vain automaattivaihteisilla niin ei tartte sentään vaihdekeppiä haroa! En edes pyri lähimpään pysäköintiruutuun. Kamala ajatuskin, että pitäisi tehdä taskuperuutus.
   
   
   
   
3. 
   
   Minulla on lapsellinen ääni. Rasittavaa vastata puhelimessa kerta toisensa jälkeen kysymykseen, onko äiti kotona. "ON JA SE ON TÄSSÄ PUHELIMESSA!"
   
   
   
   
4. 
   
   Olen lanka-addikti. Paha semmoinen. Erityisen rakastunut olen lankaan, jota on vaikea tai jopa mahdoton saada. Olen siirtänyt addiktiotani eteenpäin: jopa lapseni osaavat nuuhkia ja sivellä lankaa. <3 Amerikkalaisen Knitpicksin langat ovat suosikkejani, onneksi eräs ihana ihminen diilannut noita ihmeellisiä lankoja. <3 <3 <3
   
   
   
   
5. 
   
   Olen myös irkkiaddikti. Minä olen irkannut niin jouluaattona kuin juhannuksenakin. Synnäriltä en (vielä), mutta sairaalasta kännykällä kyllä. Kutsun ihmisiä heidän irkkinikeillään, en välttämättä muista / tunnista heti oikeita nimiä.
    
   
   
6. 
   
   Nousen välillä yölläkin potkimaan kyliäni kehittymään tai laittamaan joukkoja matkaan Travianissa. Ja minä en edes ota pelaamista tosissaan! ;)
    
   
   
7. 
   
   En väitäkään olevani normaali.

En sitten jaksa haastaa ketään, ei kai tätä blogia kukaan enää luekaan, kun en ikinä saa aikaiseksi päivittää? PS. Ikuisuusprojektini Myrtsi eteni jo reunukseen asti. Siitä tulee todennäköisesti kaunein työ mitä olen koskaan tehnyt. Ai mitä, kuviako? ;)

Hetkinen aurinkoista lauantaita

Kylällämme oli lauantaina kyläpäivä. Sinnehän piti päästä, varsinkin kun oli niin kaunis päivä, että kävely ulkona oli ihanaa. Ohjelmana oli kaikenlaista pientä, kirpputoria, kesäkukkamyyntiä, makkaraa, kahvia, lapsille ongintaa ja hevosratsastusta.

Essi tietenkin halusi hevosen selkään ja tykkäsi niin kovin, että halusi ehdottomasti kiertää kahdesti jääkiekkokaukalon ympäri. Talutettuna toki. Ex istui rattaissa ja tiiraili Essin menoa. Kun teimme lähtöä pois hevosten luota, Ex veti kunnon hepulit ja rauhoittui vasta, kun sai perille viestinsä. Hän tahtoo myös hepan selkään!

Olin ajatellut ettei noin pientä voi päästää, mutta enpä hennonnut kieltääkään kun toinen niin kovasti halusi. Kypärä päähän ja poikanen ponin selkään. Jalat piti pujottaa nahkaremmeihin, kun eiväthät pienet töpöjalat yllä mitenkään riittävän pitkälle. Minä otin takin seluksesta ja kiinni ja mentiin. Ex istui polleana hepan selässä ja kun kysyin, että onko kivaa, tuli vastaukseksi ponteva TOO! Exhän ei osaa sanoa j-kirjainta vielä.

Onko noitten pakko kasvaa isoiksi niin äkkiä?

Todistusaineisto

Tätä se munkin elämä vaan on:

Myrtsin alku ja taustalla Travian.

Sukkalankaa

Koska olen muutenkin niin ehtiväisellä tuulella ja lankavarastot hupenee uhkaavasti (NOT!), tilasin itselleni vähän sukkalankaa. Ok, myönnetään, tilasin nuo ihan vaan päästäkseni hehkuttamaan langoilla lankalakossa edelleen olevan Ionan nenun edessä. Wolhallassa on kiva valikoima ja maksaminenkin onnistuu ihan nettipankista - tykkään!

Milloinhan ehtisin tekemään näistä sukat? Myrtsi kun on ihan vaiheessa..

Myrtsinä Myrtsistä

Myrtle leaf shawl - tai näin tuttujen kesken ihan vaan Myrtsi - on nimensä veroinen. Kerin ensimmäisen kerän ihanaa Knitpicksin Alpaca Cloudia perjantaina. Aloitin lauantaina - ja purin alun. Aloitin uudelleen sunnuntaina - ja purin taas. Kolmas kerta toden sanoo ja pääsinkin tähän päivään, kunnes sekosin kerroksissa. Ja taas kaikki meni purkuun. Ei se mitään, kai se joskus onnistuu?

Lanka on aivan ihanaa ja värikin Midnight Heather on juuri oikea Myrtsiin... Kun nyt vaan joskus pääsisi alkua pidemmälle? Taidan ottaa käyttöön kovat keinot eli elämänlangat...

Plussat:
- Olen oppinut tekemään SSK:n lopultakin sillä oikealla tavalla enkä ylivetokavennuksena, kuten tähän asti
- Uusi tuttavuus SSP sujuu myös, todennäköisesti ihan oikein?
- Huomasin, että teen langankierrot väärään suuntaan, NYT nekin menevät oikein...
- Lanka ei onneksi tunnu ihmeemmin kärsivän purkamisista
- Se, mikä ei tapa ärsyt... ööh vahvistaa!

Miinukset:
- Ei mikään tv-neule, tähän pitää oikeasti keskittyä!

***
Onneksi kopioin kirjasta työkappaleen, käyn seuraavaan taistoon värikynien kanssa... Hyvin merkitty on puoliksi suunniteltu!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?

EDIT: Plussa on ihan oikea, ajoitus vaan on pielessä. Tämä plussa on versonut jo 2,5-vuotiaaksi pojaksi. :) Eli aprilliahan tämä. Innoituksen sain Supermutsin viime vuoden aprillista, jossa se jekku oli plussan ihan oikeellisuus eli Jesperihän se vuosi sitten ilmoitteli tulemisestaan. :)

Suzyn eläintarha on saanut reunaviivat

Ja ranskalaiset solmut, kekkasin just viime metreillä miten ne olisi pitänyt koko ajan tehdä. :P No, en pura!

Reunaviivat muuttavat kyllä hirveästi ristipiston ilmettä, tässä linkki samaan työhön ilman reunoja.

Nyt mulla olisikin enää kolme näitä Suzyja aloittamatta... Voi kestää hetken ennen kuin lastenhuoneen seinällä on haaveilemani ristipistoryhmä kehystettynä. :D

Pötkylä

Eilen Ex kakkasi pötkylän. Nyt elämää alkaa taas olla mallillaan, miten pienestä sitä voikin tulla iloiseksi.

Rumba jatkuu aina vaan

Tästä on tullut loppumaton painajainen. Menimme sisälle sairaalaan lauantaina, siinä vaiheessa sain vielä valita että jatketaanko kotihoitoa, jonka puolesta puhui se, että poika oli kuitenkin ihan reipas ja että kun tauti oli kestänyt jo niin kauan oli todennäköistä, että enää ei oksennettaisi vaiko mennäänkö osastolle, pojan paino oli kuitenkin pudonnut yli 10 % ja kuivumaa oli havaittavissa ihosta. Alunperin oli tarkoitus olla yön yli nesteytyksessä, nenämahaletku laitettiin lauantaina ja sisään tungettiin osmosalia ja mehua. Jo lauantaina Ex oksensi letkun kerran ulos.

Sunnuntaina ei ollut puhettakaan kotiutuksesta, nesteytystä jatkettiin 600 ml osmosalia ja mehulla, mitäänhän poika ei käytännössä suostunut itse syömään tai juomaan. Rintamaitoa olisi syönyt, mutta kun minäkin olin tuon kammon taudin sairastunut, maitoa tuli ihan kitumääriä. Pissaa alkoi taas tulla parempia määriä, mutta illalla Ex taas oksensi nenämahaletkun ulos vatsan sisällön kanssa. Eli seuraavaksi tippaan ja ravintoliuosta tippumaan.

Kakasta otettiin aluksi rota- ja adeno-virusnäytteet. Maanantaina veriarvotkin, jotka olivat hyvät. No ei ihme, kun nesteytystä oli takana jo puolitoista vuorokautta... Tipassa oltiin koko ajan, maanantai iltana Ex suostui syömään suklaata, joten parempaan päin oltiin menossa. Ja minimalisia määriä ruokaruokiakin. Tosin tässä vaiheessa on lääkärin lupa syöttää ihan mitä vain menee, pääasia että syö. Myöhemmin voi miettiä ravintosuosituksia taas. Yö meni hyvin, Ex ei enää oksentanut.

Tiistaina otettiin kakasta noro-näyte, todennäköisesti tämä tauti on sitä. Kotiinkin päästiin, ohjeena antaa reilusti nesteitä ja jos ei muuten mene niin ruiskulla. Jos tulee ripulia, niin sitten osmosalia. Keskiviikko on vielä kotipäivä, torstaina voisi mennä jo hoitoon. Kakka tartuttaa noroa vielä kauan, kolmekin viikkoa eli hyvä käsihygienia on tarpeen. Tosin meillä kotonahan me ollaan kaikki käyty tämä rutto jo läpi...

Nyt keskiviikkoaamuna hoitotäti soitti, että hän alkoi yöllä oksentamaan. Voi ei, me tartutamme muita. :( Ja vielä pisteenä i:n päälle Ex täräytti isot vesiripulikakat eli nyt pakkosyötän taas ruiskulla osmosalia. Kakkaa oli ainakin 3 desiä, ehkä jopa 4 desiä. Onneksi yläkautta tavaraa ei tule enää eli ehkä me pärjäämme? Ja osastollehan aina pääsee takaisin. Luulenpa että huomenna ollaan tiukasti kotona, kyllä lapsen nesteyttäminen on homma, jota ei hoitotäti voi tehdä. Se on äidin vastuulla.

Kiinnostaako ketään mitä minulle kuuluu? Olen niin väsynyt, että hyvä kun tolpillani pysyn - mutta kiinnostaako se ketään? Ei edes omaa miestä, joka lahjakkaasti eilen tuotuaan meidän kotiin meni illaksi jatkamaan töitä. Jep, äiti jaksaa aina.

Ex on nesteessä

Tultiin juuri takaisin kotiin sairaalasta, nyt poika on nesteessä taas. Elämää on taiottu niin nenämahaletkulla kuin ravintoliuoksella suoraan suoneen. Jos tämä tästä, takki on harvinaisen tyhjä nyt.

Syvä huokaus

Mies aloitti oksentamisen kolmelta viime yönä. Tämän on pakko olla joku painajainen, josta herään ihan pian?

Luulin että se oli vaan vatsatauti

...mutta tuntuu ihan kuin olisin jäänyt junan alle. Joka paikkaa kolottaa, käveleminen sattuu päähän. Ja oksu ja ripulointi se vasta kivaa onkin. PRKL! Oikeasti ilman tätä olisi pärjätty. Mies tuli kotiin puoli kuudelta ja hoiti lapset kokonaan, minä vaan nukuin. Ja vieläkin väsyttää, joten painun tästä kohta takaisin petiin. Essi söi jo jotain ja muutenkin äidin oma mussukka yritti syöttää minua suolakekseillä. <3 On se vaan niin ihana riiviö! Ex juo lopultakin myös oma-aloitteisesti, mutta on kuumessa, joten se vie jaksuja.

Huomenna pitäisi taas pärjätä yksin lasten kanssa miehen työpäivän ajan, toivottavasti taudin selkä jo taittuisi! Ja toivottavasti mies ei sairastu bd

Lisää haasteita

Heräsin yöllä kolmesti antamaan Exälle ruiskulla nesteitä. Ekalla rupeamalla jätkä oksensi osan poiskin. :P Ärsyttävä tauti, kaikkensa tekee lapsen eteen ja sitten tulee noita takaiskuja. Jotta elämä olisi helppoa ja yksinkertaista, aloin itse oksentaa ja ripuloida seiskalta. Mies on työmatkalla Tampereella toisen autokyydillä eli pärjättävä vaan olisi.

Luulen että Exän tuotos äsken oli pissaa. Sen väri ei ollut kovin paha, ei toki normaalin vaalea, mutta ei mikään hälyttävän tummakaan. Ja muutenkin, tuo käveli vessaan ihan omin jaloin. Essi ei ole vielä toistaiseksi oksentanut tänä aamuna, edistystä sekin.

Äidin epätoivoa

Herättelin jätkän päiväunilta kuuden jälkeen ja sen jälkeen on ollut Exällä kova kuri. Aluksi 5 minuutin välein 10 ml Gatoradea (se on sentään inhimillisen makuista verrattuna Osmosaliin) ja kun tunnin kuurin jälkeen tuli taas oksu, nyt mennään 5 ml 5 minuutin välein. Eihän tästä muutoin mitään tulee, poju on niin pieni ja hauras ettei tuossa kropassa ole niin paljon tavaraa, että vesiripulia voi katsella kauaa. Puhumattakaan oksentamisesta. Katsotaan selvitäänkö pakkojuottamisella vai onko edessä nesteytys vahvemmin metodein.

Jos sittenkin rota

Nimittäin Exän ulosteet haisevat ihan järkylle ja ovat about kirkkaan keltaisia. Luulin että sen ei voi saada kuin kerran... Viime keväänähän tämä rumba käytiin jo läpi. Essillä oli silloin pahempi tauti ja nythän neiti sinnittelee aika heittämällä. Ex taas sairasti viime vuonna lievän ja nyt sitten mikään ei pysykään sisällä.

Osmosal on Pahaa! Millä ilveellä lapsi muka pitäisi saada juomaan sitä... Juu, minä PAKOTAN. Natsiäiti kun olen muttei viittisi lähteä nesteytykseenkään.

Voihan oksu

Minkähän ihmeen takia ipanat oksentaa useimmiten öisin ja sänkyyn? Jep, nyt oksentaa Ex... Ihaninta tietty se, että jätkä nukkuu äitin kainalossa ja nyt parisänky siis lainehtii oksua... Ei sitten huomenna töihin, tulipahan sekin selväksi. :P Ei edes viikon loma riittänyt, sairastaminen jatkuu aina vaan.

Noro?

Essi oksentaa edelleen, eilen oli kuumettakin. Valittaa vatsakipua ja ei syö. Juo onneksi, maitoa ja piimää koko ajan... Onneksi noista on gefilus ja mitä lie höpöhöpö pelastajabakteeri -versioita.

Vakuuttakaan mulle, että se ei ole Noro! Pliis, koska jos se on, niin kohta me oksennetaan ihan kaikki.

Exän tissipiina on ohi, söin eilen viimeisen lääkkeeni. Olipa sydäntäsärkevää pistää pientä miestä unille, kun tihhiä ei vaan tippunut. Poju itki ja tyytyi lopulta haliin. Nukahti sitten kädet kaulani ympäri. Kyllä se vaan tihhissä on tärkeintä se läheisyys?