lauantaina, elokuuta 12, 2006

Saa kattoa kattoa


Sinne se vaan alkaa vähitellen nakertumaan, tuo meidän uusi katto. Tässä tilanne tänään, huomennahan on sunnuntai eikä mitään edistystä tapahdu:



Ihan oikealla ylhäällä ei näy metalliruoteita, liekö materiaali loppunut kesken vai mikä nyt on? Mies ei löytänyt silmäilemällä tuota materiaalikasaa ruoteita, joten ehkä niitä oli liian vähän.


Remonttireiskat on kyllä ahkeria, tänäkin aamuna ovikello soi kasilta ja halusivat työkalunsa lukkojen takaa. Illalla huhkivat jonnekin pitkälle yli seitsemän illalla. Työmoraali vähän kuten meilläkin? ;D

torstaina, elokuuta 10, 2006

Kattoremppaa


Tässäpä kuva eilisillalta:



Vanha katto on siis purettu, alle toki jäi päreet. Päälle on pistetty vettäpitävä kuitukangas ja puitten päälle on koottu metallista runkoa. Katosta ei ilmeisesti löytynyt sen kummempia ongelmia, jotain pientä suoristamista on kai tehty mutta se nyt oli odotettavissakin. Yllättävän paljon tuosta piipun yläosasta pitikin muurata, vaalea laasti kertoo uudelleen muurauksen.


Maalattujen tai vajaasti maalattujen lautojen ongelmakin lopulta ratkesi. Vasta kuvista työnjohtaja suostui uskomaan, että noita ei todellakaan ole maalattu kahdesti. Kumma ettei asiakkaan sana paina! Olivat tilanneet puut eri toimittajalta kuin yleensä, toki kahteen kertaan maalattuina mutta jostain syystä laudat oli kuitenkin vain pohjamaalattu. Tänään kun tulimme kotiin oli pihalle levitelty kauniisti maalattua lautaa. Silmä lepäsi, laudat ovat nyt todellakin valkoisia.


Pihan kestokoriste jätelava ja vanhat tiilet matkasivat tänään muiden murheeksi. Onneksi tiilille löytyi sopiva monttu erään viljelijän tilalta joten kallista kaatopaikkamaksua ei sentään tarvinnut pulittaa! Iih, nyt alkaa pelottavasti näyttää siltä että tämä sujuu. Ja sekös mua pelottaa, kohta varmaan koko taloa lakoaa kuin korttipakka...


Huom! Eikös tuo maalipinta näytäkin aivan ihqdalta! Ikkunalautoja ei ole vielä käsitelty, mutta kuvasuurennusta multa onkin ihan turha pyytää. ;)

tiistaina, elokuuta 08, 2006

Ihmeiden ihme


Kattoremontti alkoi kuin alkoikin JO tänään!!! Ei ensi vuonna eikä ei milloinkaan vaan kaikista päivistä juuri TÄNÄÄN!!! Happy happy joy joy. Ehkä meillä todellakin on joskus uusi katto.


Mutta jotta onneni olisi täydellinen niin eihän kaikki tietenkään suju kuin putkeen. Perjantaina toimitettu puutavara näyttää räystäslautojen osalta tältä:



Yllä on katon räystäslaudoiksi tarkoitettu "maalattu" puu ja alla Tiivin joskus pari vuotta sitten ikkunaremontissa käyttämä maalattu puu. Minun mielestäni maalatusta puusta ei todellakaan tunnu syyt ja näy puun väri läpi, jotain rajaa hyväuskoisuudella sentään! Ystävällisesti remonttimiehet kertoivat, että tokihan jos näitä "maalattuja" puita katkotaan niin leikkauspinnat kyllä maalataan. Muutoin "maalatut" laudat ovat ihan hyviä. A-HA!


Pisteenä i:n päälle savupiipun peltien yhteydessä paljastui että osa tiilistä on irti. Sanonko mitä? Omakotiasuminen ja varsinkin vanhassa talossa on aivan uskomattoman ärsyttävää. :P Aina jotain odottamatonta pielessä.


Jotain hyvää sentään, puoli kattoa on purettu. Toista puolta eivät purkaneet, kun eihän kattotiiliä voi roudata harjan yli jätelavalle vaan jätelavaa pitää siirtää. Ok, se on nyt siirretty. Ei tästä enää puutu kuin kaatosade, lähdenkin tästä valmiiksi etsimään kippoja yläkerran lattian peitoksi.


Ai niin, hankkikaa toki kaikki Rautaruukin katto ja teettäkää jobi Rautaruukin osaavilla alihankkijoilla!

maanantaina, elokuuta 07, 2006

Suihkuvimma


Irkissä ystävä ihmetteli juuri, mikäs suihkuvimma iski kun ilmoitin lähteväni suihkuun. Kuva kertonee enemmän kuin aika monta tuhatta sanaa?



Exä söi vähän Eskimoa...

torstaina, elokuuta 03, 2006

Ohi on!


Talon maalausurakka ehti sittenkin loppumaan ennen kesälomaa... Uhkaavalta jo näytti, mutta sinnittelimme melkeinpä ympäri pyöreitä päiviä tämän viikkoa ja jätimme maalliset velvollisuudet (lue lapset) heitteille. Eipä ihan heti huvittaisi ruveta tähän hommaan enää, ihanaa päästä töihin lepäämään vaihteeksi?


Sitä en nyt viitsi mainita, että ikkunan puitteet ja ovet kaipaavat myös kunnostusta... Ruukin katonremppaajat ilmoittivat tulevansa JO ensi viikolla... Oh dääm, ehdin jo tottua etupihaa koristavaan romu... kattomateriaalikasaan ja kätevään pikku roskikseen eli roskalavaan keittiönikkunan alla...

sunnuntaina, heinäkuuta 30, 2006

Huarukkata tarjolla


Marjan käsitöistä muistin että minunkin piti kokeilla haarukkapitsiä joskus. Joskus keväällä Suuressa Käsityölehdessä oli haarukkapitsihuivin ohje ja tilasinpa silloin jopa Käsityökorista pitsihaarukan valmiiksi. Kaikkea muutankinhan pitää tehdä joten unohdin pitsihaarukan jonnekin kaappieni kätköihin pölyyntymään...


Eilen kaivelin sitten jotain lankaa ja vielä suuremmalla työllä edes jonkun virkkuukoukun esille. Pitsihaarukka löytyikin yllättävän helposti, Suuri Käsityölehteä piti hiukan etsiäkin. Kaivettuani välineet esille tartuin ohjeeseen ja aloin tekemään haarukkapitsiä - tai sitten en, koska ohje oli täyttä hepreaa eikä esillä ollut edes yhtä ainutta kuvaa pitsipötköstä. Onneksi netti on keksitty ja pelastus löytyi sieltä. Jos en olisi jo peruuttanut Suuri Käsityölehteä olisin voinut palkita heidät loistavasta ohjeesta peruutuksella. >:I


Suuren ähräyksen ja tuhrauksen tuloksena sain ensimmäisen suikuran valmiiksi. Sen kaikkein pienimmän... Seuraavaan pitääkin haarukoida jo yli 200 silmukkaa kummallekin puolelle, tässä kuvan viritelmässä on vain 105 kummallakin puolella. Mutta eikös se ole tärkeintä että on kivaa? ;)


torstaina, heinäkuuta 27, 2006

Essin luonne ja asiaa kielestä


Sain Kolme kertaa ikuisuuden postauksen innoittamana lopultakin mietittyä kuvauksen herranterttumme Essin vivahteikkaalle luonteelle. Ei tarvitse pidättää hengitystä pitkään, se tulee tässä nyt:


Essin viehättävä luonne on sekoitus tiejyrää, riivinrautaa ja nova-pommia. Siinä se! Nova-pomminhan tietävät kaikki, se on Andromedassa se pieni vaatimaton heikko pommi, jolla voi täräyttää auringon ja kokonaisen aurinkokunnan tuhannen päreiksi kertaheitolla.



Vain sädekehä puuttuu?


***


Ex onnistui kaatumaan kiivetessään ylös päin kellarin rappuja ja tuiskautti ilmeisesti leukansa siinä rytäkässä rappuun. Muutoin kiva, mutta hampaitten väliin jäi kieltä ja niinpä herralla on kaunis hammaskuviointi kielessä. Ja sekin on erityisen kiva, että Ex ei onnistu ottamaan imuotetta rinnasta. Yrittää toki, mutta irrottaa heti ja osoittaa sormella suuta ja sanoo pipi! Voi sitä yrittämisen määrää, jossain vaiheessa keksi, että jos perinteinen ote ei onnistu niin ehkä sitten hampailla. Auts, pistin pisteen siihen hommaan tosi äkkiä.


Päiväunista oli muodostua melkoinen ongelma, mutta jostain kumman syystä sitkeän yrittämisen jälkeen, nuori mies sai kuin saikin otteen ja nukahti rinnalle autuaasti tissi suussa. Luulin jo että härdelli on ohi, mutta eipä tuo saanut taaskaan otetta kun oli aika herätä päiväunilta. Onneksi kielihaverit paranevat suhteellisen äkkiä, ei huvittaisi pumppailla maitoja hukkaan. Puhumattakaan Exän elämästä, kaikki kolahtaa nyt kovemmin kun armas tisukka on tauolla.

tiistaina, heinäkuuta 25, 2006

Puerto Ricon 2-pelaajan säännöt


Pistän tuon kääntämäni sääntömuunnelman tähänkin. Ihan varmuuden vuoksi, hukkaan nimittäin aina kaiken. ;) Eli tämähän on käännös More Than Games sivuston englanninkielisestä käännöksestä, joka taas on käännös ALEA:n saksankielisistä originaalisäännöistä.


Puerto Rico: 2-pelaajan säännöt
Viralliset Alea / Ravensburger säännöt
Copyright: (c) 2001 Ravensburger Spieleverlag


2-pelin muutokset normaalihin pelisääntöihin ovat seuraavat:


VALMISTELUT:


Kumpikin pelaaja ottaa: 1 pelilauta, 2 dublonia, 1 indigo (kuvernööri), 1 maissi (toinen pelaaja)


Viljelyslaatat: Poista jokaisesta viljelyslaattatyypistä 3 laattaa. Paljasta pelipöydälle 3 viljelyslaattaa (yksi enemmän kuin pelaajien lukumäärä)


Louhokset: Poista pelistä 3 louhosta (käytä 5 louhosta)


Rakennukset: Ota peliin vain 2 kutakin tuotantolaitosta ja 1 kutakin violettia rakennusta.


Voittopisteet: Ota peliin 65 voittopistettä


Uudisasukkaat: Laita uudisasukasvarantoon 40 uudisasukasta ja uudisasukaslaivaan 2 uudisasukasta (mimini = pelaajien lukumäärä)


Tuotteet: Poista kustakin tuoteryhmästä 2 tuotetta.


Rahtilaivat: Käytä vain 4 ja 6 ruudun rahtilaivoja.


Kauppahuone: Ei muutoksia.


Roolilaatat: Poista pelistä yksi kullankaivaja.


PELAAMINEN:


Kuvernööri aloittaa ja valitsee roolin. Pelaajat valitsevat vuorotellen roolit kunnes kumpikin pelaaja on valinnut kolme roolia. Laita 1 duploni jäljelle jääneen roolilaatan päälle. Kuvernöörilaatta siirtyy toiselle pelaajalle ja pelataan seuraava kierros kuten edellä. Kaikki muut säännöt sääntökirjan mukaan.


***
Hassua että näitä ei ollut pelin mukana, Puerto Ricohan on suomenkielinen laitos originaalista ja Lautapelit yleensä pistää vaikka erillisenä lappuna suomenkieliset säännöt. Ja kun nämä kuitenkin ovat jo tosi vanha lisäys ja ihan virallinen versio. Ei voi ymmärtää?

Silmät ristissä


Eilen posti toi lopultakin kauan kaivatun Puerto Ricon. NYT kyllä hiukka väsyttää!


Kiva pieni vastoinkäyminen tuli koettua kun aloitin sääntöjen tavaamisen. Hmm, 3-5 pelaajaa! Kannattaisi varmaan aina perehtyä kunnolla pelaajalukuun... Mutta ei se mitään, ainahan voi soveltaa. Hetken pohdinnan jälkeen löytyi kolmekin tapaa pelata tuota kahdestaan:


1.) Otetaan neljä pelilautaa ja kumpikin pelaaja pelaa kahta.
2.) Otetaan kolme pelilautaa ja kumpikin pelaajaa pelaa omansa lisäksi vuorotellen yhden vuoron kolmatta pelilautaa.
3.) Pelin julkaisija on onneksi tehnyt myös omat viralliset sääntönsä kahdelle pelaajalle. Sääli kun niitä ei ole suomennettu, pitää joku päivä tehdä se ihan itse.


Peliä oli ihana purkaa ja irroitella palasia ja nappuloita. Ihan ensimmäinen paniikki iski jo siitä, kun selaili pelilaatikon materiaalia, erilaisia osasia on nimittäin paljon. On eri värisiä puisia nappuloita pari kourallista, pahvisia nappuloita on niitäkin paljon ja erilaisia. Sääntökirjaa voi todellakin sanoa kirjaksi, säännöt ovat pitkät ja monimutkaiset. Tavasin säännöt läpi ajatuksen kanssa ja vertasin niitä pelilaatikon sisältöön: erilaisten osasten joukkoon alkoi hahmottua jotain järkeä.


Illalla kun lapset lopultakin nukahtivat, aloin asettelemaan pelilauttaa ja välineitä järjestykseen. Ajattelin pelata yksikseni pari kierrosta ihan vain harjoituksen vuoksi, mutta Mies tulikin kaveriksi. Pelasimme ihan kokonaisen pelin neljällä pelaajalla, aikaa meni vaivaiset kaksi tuntia enkä ole ihan varma menikö kaikki aina ihan pilkulleen oikein sääntökirjan ahkerasta tavaamisesta huolimatta.


Kivaa oli. Puerto Rico on aivan erilainen peli kuin mitä olen ikinä pelannut. Peli on yhdistelmä erilaisten roolien pelaamisesta: uudisraivaamisesta eli viljelystä, uudisasuttamisesta, rakentamisesta, tuottamisesta, kaupanteosta, laivaamisesta ja kullankaivuusta. Jos nyt en unohtanut paria roolia. Erilaisia rakennuksia ja viljeltäviä riittää ja niinpä näin ensikertalaisena pelasimme vain, strategioiden luomineen vaatii varmasti aika monta peliä ja hienosäädön ymmärtämistä. Ehdottoman hyvä ostos, jonka uskon kestävän monta ja monta pelikertaa! Sitä tuli hiukan harmiteltua, että mistä löytää lisää peliseuraa. Peli olisi varmasti kaikkein parhaimmillaan, jos pelaajien määrä olisi aidosti 3-5. Tosin näin neljälläkin peliin tuli kivasti lisää strategiaa, kun piti edes vähän yrittää pelata yhteen omalla kahdella pelilaudalla.


Silmät ovat ristissä, meni tosiaan yli kahteen yöllä. Ja tänään pitäisi jaksaa maalata taloa...

tiistaina, heinäkuuta 18, 2006

Pelaamista


Puerto Rico on viimein ilmestynyt suomeksi. Oli ihan pakko pistää tilaus vetämään, vaikka alunperin ajattelin, että tilaan samalla tuon sekä myös kohta suomeksi ilmestyvän Pingwin-pelin. Kurjaa kun nykyisin onnistuu tilin tuhlaaminen jopa silloin kun elelee mökkihöperönä seiniin keskittyneenä (joko ulkopuolella raaputtelemassa tai sitten sisällä hoivaamassa vammoja raskaasta työstä).


Lautapelaaminen on tosi kivaa, enemmän vain pitäisi olla aikaa. Niin kuin käsitöille ja elokuville ja muullekin... Ihan kuin ajanpuutekin kroonistuisi näin töissä käydessä. Vaikka nyt tietenkin hetkellistä helpotusta tuo lomailu. Puerto Rico vaikuttaa mielenkiintoiselta, rakentelua yhdistettynä kaupankäyntiin. Saa nähdä tuleeko siitä yhtä koukuttava kuin Carcassonnesta, jonka ansiosta iltoihin oli pakko raivata pelin menevä aukko. Jos ei muuten, niin jättämällä lapset heitteille. ;)


Essikin osaa muuten jo rakentaa Carcassonnen kaupunkia, laatat menevät jo mukavasti ihan sääntöjen mukaisille paikoille. Pisteytysta emme harrasta, sen kun väärinkäytämme peliä joka kerran muuttuvana palapelinä. Kimblestäkin Essi tykkää, tosin nopasta ja laskemisesta neidillä ei ole harmainta haisua. Onpahan muuten vaan mukavaa liikuttaa noppaa kun äiti laskee ja sanoo seis. Afrikan tähti odottaisi myös jossain kaapin perukoilla, pitäisi varmaan kokeilla sitäkin joskus.

Oi kallis Suomenmaa!


Iituliini lähetti postissa kivan paikkakyltin. Kiitos!



Siinäpä jännä paikka, ihan Kaleton! Millaistahan olisi asua taatusti Kalettomassa ympäristössä?

maanantaina, heinäkuuta 17, 2006

Huono jobi


Jos mullakin on joskus haasteellinen työ, niin Nasalla se vasta huono jobi onkin. Väki kyylää pitkin poikin palloa kun työläiset raapii otsaa ja kuolaa näyttöruuduille. Ja kaikki vain siksi, että pitää nähdä livenä miten ison kuopan sukkula jättää kiitoradalle..


Nasa-tv on kiva palvelu, katselin parisen viikkoa sitten siitä suorana sukkulan nousun, nyt olisi vuorossa laskeutuminen ihan näillä näppylöillä. Ansiokas blogi Aurinkokunta tänään, kertoo myös mukavasti suomenkielellä mitä taivaissa tänäänkin saattaa tapahtua. Juuei, ei ole horoskooppeja siellä ei.


Pistäkäähän muuten tilaten, mua hämmästyttää miten moisella laatublogilla on niin vähän tilaajia.

sunnuntaina, heinäkuuta 16, 2006

Elämää sateenkaaren alla


Sadutkinhan sen tietävät, että lapsilla on hyvä huomiokyky ja tarkka katse. Olen aina kuvitellut eläväni heteroparisuhteessa, mutta ehkäpä todellisuus onkin jotain ihan muuta.


Exällä on kaksi äitiä, poika huutelee ÄITI!!! niin miehelle kuin minullekin. Ainoa keino paikallistaa kummasta äidistä on kulloinkin kysymys on katsella mihin suuntaan kaipaavat kädet ojentuvat. Essi oli ihan samanlainen aikoinaan. Hassuinta on se, että kyllähän Ex menee isin luo, jos komentaa.


Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni, että Exälle ÄITI!!! tarkoittaa huolta pitävän läheisvanhemman huomionherättämistä. Sääli vaan kun en tiedä jodlaako pentu hoidossakin hoitotädille ÄITI!!! Voihan se olla, että ÄITI!!! tarkoittaa pelkästään HUOMIOI MUT JO MÄNTTI!!! Iih, kuka minä sitten olen, jos en äiti lapsilleni? Tässähän iskee paha identiteettikriisi, näin keskellä kesää. Mikään ei olekaan enää varmaan, ei parisuhteen laatu eikä oma identiteettikään.


Ex on oppinut onneksi jo sanan TITTI. Puuttuu enää P*RKELE, niin kohta mulla on taas imetysfoobikkojen kauhu: Kävelevä lapsi, joka huutaa äidilleen mitä erilaisimmissa julkisissa paikoissa TITTIÄ P*RKELE!

lauantaina, heinäkuuta 15, 2006

Rakuuna, uusi suuri rakkauteni


Makuhermoni laulavat hoosiannaa rakuunalle. Nousin juuri pöydästä ja olen pakotettu jakamaan kosmisen luokan nautinnon kanssanne. Varsin uuden tilaajat, joita tuntuu sikiävän ihan silmissä. Sikiäminenhän on tosi kivaa toimintaa, joten jatkakaa ihmeessä! Mutta asiaan eli mantelipapuihin.


Mantelipavut


leikkopapuja pakkasesta
voita
mantelilastuja
suolaa ja rakuuna


Paista papuja runsaassa voissa kunnes ovat kypsähköjä. Heitä sekaan hiukka lisää voita, suolaa ja rakuunaa. Sekoita ja ripottele runsaasti mantelilastuja joukkoon. Paistele hetki niin että mantelilastut saavat vähän väriä ja nauti!


Tuo on ihan jär-kyt-tä-vän hyvää, kuin jotain ravintolaruokaa. (Minähän syön vain hyvissä ravintoloissa, joten ravintolaruoka on taivaallista. ;D) Miksi en ole ikinä tajunnut rakuunan autuutta, mikä tuoksu, mikä maku! Runsas määrä voitakaan tuskin pilasi makua. Makuhermojen hoosiannaa säestää ääni verisuonistani: naps naps naps. Menevät mokomat tukkoon. Mutta ei se mitään, loppu on autuas!


Birke vihjaisi herkusta nimeltä rakuunaporkkanat. Aah, maltan tuskin odottaa seuraavaa ruoka-aikaa.

perjantaina, heinäkuuta 14, 2006

Bileet jatkuu ja puksimista


Uusia tilaajia onkin kokonaista KOLME kappaletta!!! Ooh! Aaah! Ja ??? Keitä te ootte, mistä te tuutte??? Mutta älkää nyt vaan menkö minnekään! *liimailee uusia tilaajia tiukasti paikoilleen*


Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin: Olen suunnattoman dilemman edessä. Mikä edellisissä polkissani houkutteli kolme valiotilaajaa paikalle? Kultainen KIKKELI? Remontointi? Mansikkakakku? Upeistakin upein fotospektaakkeli? Neulepolkkaajien julkinen rienaaminen? Miten voin tarjota lisää hyvää ja mahdollisesti saada vielä LISÄÄ tilaajia, jos en edes tiedä mistä syystä tämä onni kohdalleni lankesi? PANIIKKI!


Toisaalla Kalestaniassa:


Ex on oppinut puksimaan (ampuminen ei ole ampumista, jos sitä ei kutsuta siksi, joten puhutaan nyt vaan puksimisesta). Viaton saippuakuplakone muuttuu Exän käsissä puksimislaitteeksi, jolla osoitellaan muita ja pidetään omituista kurluttavaa ääntä. Luojan lykky jätkänpätkä ei vielä tajua, että oikeasti puksittaessa kuuluu PAM! Minun viaton pieni poikani puksii. Voi murhe ja itkuntyrskäys. Vaikka Essi onkin mieletön riiviö, niin ei sekään sentään puksimista koskaan keksinyt. Alan vahvasti epäillä, että Y-kromosissa on sitä jotain...


Samainen nuori mies on oppinut, miten siskoa kutsutaan. Herra huutelee kovaan ääneen ESSI ESSI ESSI (Kaikkihan uskovat että tuommoinen hiukka vajaa 2-vuotias osaa sanoa ässän? Mulla on ihan pieni salaisuus, Essi ei ole aikuisten oikeasti nimeltään Essi...) . Kuulostaa aivan syötävän suloisesta, vähän kuin seireeni, joka houkuttelee paikalle lisää puksittavia...

torstaina, heinäkuuta 13, 2006

Juhlapolkka!!!


Mulla on kuin onkin uusi tilaaja Blogilistalla!!! Joy oh joy oh joy!!! Bileet!!! Tarjolla on paitsi eltaantuneita huutiksia myös ylikypsiä kyssäreitä. Jos oikein hyvä tuuri käy, ehkä onnistun hankkimaan jostain ranskalaisia viivojakin... Eräs blogaaja nimittäin suunnittelee konttausreissua mökille joten ranskalaiset jäänevät hetkeksi valvomatta...


Kunnon bileissä on aina hyvät tarjoilut, joten pistetäänpä nyt kerrankin pöytä koreaksi. Olisi moukkamaista tarjota esim. mansikkakakkua, ei edes leipuripojalla koristettuna.



Juhlissa täytyy tarjota jotain unohtumatonta, joten tässä upea fotospektaakkeli runotorstain... ei kun valokuvahelluntain ei kun vaan näköhermojen hellimiseksi:



(Kele kun tuota raaputtamista riittääkin!)


Lisäksi kuvapläjäys Rautaruukin meille urakoimasta upouudesta katosta:




Ehdottomasti 14 000 euron arvoinen näky, kun vaan joskus näkyisi muutakin kuin romulava ja rojut nurmikolla... Remonttimiehistä ei ole tietoakaan. *kiristelee hampaitaan*

keskiviikkona, heinäkuuta 12, 2006

Tärkeä polkkaaja polkkaa Tärkeän polkan Tärkeästä asiasta


No niin, olen varoittanut. Jo otsikossa kerrankin!


Koko kevään mulla on ollut äärimmäisen ontto olo, ihan kuin jotain puuttuisi. Ja eilen hokasin sen: KULTAINEN KIKKELI tai no siis kuukkeli tai jotain. Ei olla niin tarkkoja! Pikainen googlaus paljasti vain vuoden miekka ja kypärä Kuukkelin. Missä on tämän vuoden KK??? Juuri kun olen äärimmäisessä iskussa ja olisin voittanut suvereenisti kaikki sarjat (myös Erityisen Parhaista Parhaimman Kallio -blogin kunniakkaan sarjan). Tässä haiskahtaa nyt joku ja se ei ole Elman eltaantuneet huutomerkit... Selvä salaliitto!


Jatkoin googlaamista ja internetin syrjäpoluilta löysin arvioita siitä, että elukka parka on jäänyt lintuinfluenssan jalkoihin. Ei, olen täysin varma siitä, että Kikkelin syöksi tuohon syövereihin neulepolkkaajien palkitseminen. Todistusaineistona esitän tämän linkin, onko tämä tervettä häh???


Vapauttakaa lintuparka ja päästäkää se palkitsemaan mut! Tai muutoin tulen ja katkon kaikki teidän halvalla Ebaysta huutamanne bambupuikkonne tuhannen päreiksi... *julma ilme*

maanantaina, heinäkuuta 10, 2006

Ukkonen kyläilee


Essillä on pienoinen päähänpinttymä ukkosesta, ilman että neidolla on oikeasti hajuakaan siitä, mikä se ukkonen oikeastaan on. Selitä tuommoiselle 4-vuotiaalle, miten ukkonen on sääilmiö, johon liittyy sadetta, salamoita ja jyrinöitä. Essi on ihan toista mieltä.


Ukkonen on ihan jotain muuta, onhan Essi tavannutkin sen. Se kuulemma tuli meille kylään, sillä on kädet ja jalat ja silmät ja suu! Ja se on pe-LOT-tava! Harmillisesti ukkoset ovat vähän kiertäneet, mutta tänään tuttu jyrinä kuului kaukaisuudesta. Kun totesin, että ukkonenhan se siellä, Essi alkoi kiertelemään ja kurkkimaan ikkunoista, että missä se ukkonen nyt on. Raukka jännitti selvästi.


Neiti sytytti jopa valot keittiöön, valo kun pelottaa ukkosta. Ilmeisesti ukkonen pelkään sitten itseäänkin, kun salamathan ovat valoa. Juteltiin jälleen kerran ukkosen syvimmästä olemuksesta ja siitä miten sitä ei tarvitse pelätä. Se on vain säätä kuten sade, auringonpaiste ja tuulikin. Ei tainnut mennä perille?


Taidan säätää opettavaiset tarinat siitä, miten puitten alle ei saa mennä ukkosen suojaan joksikin toiseksi kerraksi.

sunnuntaina, heinäkuuta 09, 2006

Mikä miehiä vaivaa?


Helle ja vesi on lyömätön yhdistelmä. Kun suurimman osan vuodesta sataa vettä tai muuta loskaa taivaalta, kansa sekoaa täysin kuumina hellepäivinä. Vilvoitus löytyy veden ääreltä, mutta valitettavasti yhdistelmä on kuolettava muutamille epäonnekkaille. Eikä varmaan sisäinen nesteytyskään erinäisillä monopoli-juomilla auta asiaa yhtään.


Tämän viikonlopun saldo on tähän mennessä kymmenen hukkunutta. Miehiä näistä vedelle hävinneistä on ylivoimaisesti suurin osa, kuten aina. Liekö nesteytys, järvi ja sepalus se yhdistelmä, mikä kaataa suomalaisen uroon naarasta useammin veden varaan?


Luulisi tosin suomalaisten uroiden puupäiden pitävän epäonniset veden pinnalla...

lauantaina, heinäkuuta 08, 2006

Helpotusta helteeseen kotona


Helle on ihanaa, nautin todella vaikka välillä sitä kaipaakin hetken viilennystä. Sääli vaan kun ilmastointilaitteet ovat kalliita eikä pelkkä tuuletin tee muuta kuin liikuttaa ilmaa. Luin jostain Iltasanomien tai Iltalehden jutusta tuulettimen ja täysiverisen ilmastointikoneen välimuodosta, tuulettimesta, jossa on pakastimessa viilennettävät kylmäpatruunat. Kallis sekin värkki oli, joten köyhän on pakko soveltaa. Ja tässä meidän oma malli, tehty kotoa jo valmiiksi löytyvistä vermeistä:



Jalallinen tuuletin, sen edessä kahden cd-telineen päällä tarjottimella kylmäkalleja. Latasin jo pari limsapulloa vedellä ja tungin pakastimeen, kylmyys katoaa tässä helteessä nopeasti! Mutta ihana viileä tuulahdus tuosta tulee, halvalla. ;)