Vihdoinkin valmis!

Icarus II valmistui pakonomaisen kilkuttelun tuloksena eilen illalla. Puuhkis! Tässä kilkuttelun tulos ennen pingottamista:

Ruma ja rytyssä, ei tuosta voi muuta sanoa. Oletan että en ole oikonut mutkissa ja tuossa on kaikki tarpeelliset chartien toistot...

Tässä Icarus pingotuksen jälkeen. Nuppineulat olen jo päästellyt, verhovaijeri on vielä paikoillaan. Ruma patja rumalla kankaalla on oiva pingoitusalusta.

Tässäpä Icarus vielä heitettynä tuolille. Tietääkseni tässä ei ole yhtään ainutta virhettä. Hiukan pienempi tuli kuin edellisestä, mutta tykkään kyllä. Lankana siis Wetterhoffin Silvia, sävy 920. Lankaa meni niinkin paljoin kuin 73 grammaa. Vedinkö enkat menekin vähyydellä?

Että olen sitten Hyvä!

Ellen jopa täydellinen!

BB:n innoittamana kaupasta tarttui tänään mukaan Singstar Legends ja ekalla yrittämällä vedin Yön Joutsenlaulusta yli 8000 pojoa. Siitäs sait Kari, sinä sentään HARJOITTELIT pari kertaa! Hannen suoritukseen en yltänyt, ihmeen hyvin se veti kun ottaa huomioon että Hippijuppipunkkarissa on niin sairaan kiivas tahti, hyvä kun sanat ehtii lukea saati laulaa. Millan heittää paremmin kuin Sari vaikka unissaan, Ollin biisiä en ole vielä kokeillut.

Nytkö tämä vasta alkaa? Viime vuonna tuli tehtyä hernekeittoa ja toffeeta BB:n innoittamana. Onneksi jäljellä on enää viikko...

Kari ja pipari

Johan se selvisi, että Kari on pelkkää puhetta eikä tiedä piparista mitään. Kuinka muuten on selitettävissä se, että mies koristelee piparit karkeilla _ennen_ paistamista?

GammoGuvia

Hmm, enpä tullut sitten ajatelleeksi mitä kaikkea meidän kämpästä voikaan paljastua. Lähinnä hillitön sekasotku? Mutta hei, ei se ketään meitä tuntevia yllätä. Yllätysvieraat on painajaislistallani ehdotonta kärkikolmikkoa...

Aloitetaan tärkeimmästä eli tietokone. Kannettava löytyy keittiöstä, mutta en sitä viittinyt kuvata kun se on hautautunut viikon romujen alle sivupöydälle...

Tietokonehan on olohuoneessa, joten seuraavaksi kuva olohuoneen toisesta kiintopisteestä eli televisiotasosta. Huomaa lattian jalanlämmitin eli kissamme Väinö. Ei tällä kertaa sentään alla omenapuun... Ulkoiluhan on herralta nykyisin kielletty.

Olkkarinlamppu. Näitä on olkkarissa kaksi ja siihen liittyvässä ruokailuhuoneessa vielä kolmas. Juu, ei mitään kristalliviritelmiä meillä. Ja jos jotain tässä talossa inhoan niin tuota maailman ruminta kattoa. :P

Ruokailuhuone eli remontin takia meidän makuuhuoneemme. Paljeovella eristetty tila olohuoneesta. Nukumme siis koko porukka samassa sumpussa, yritän sinnikkäästi kääntää Essin sänkyä tuon ikkunaseinän suuntaiseksi, mutta likka kääntää sen aina näin päin. Exhän nukkuu nätisti äidin ja isin kanssa parisängyssä, voiko kaksivuotias missään muualla nukkuakaan? ;)

Saanko esitellä, suuri ylpeyteni sekainen keittiö. Takana sivupöydällä viikon romut, toinen keittiönkaappi apposen auki. Niin ja tuo ei ole se kuivakaappi, joka siis on vieressä. Kiinni. Joku ei ole siivonnut pöytää ruoan jäljiltä, kukahan lienee... Ok, siivosin sen jo! Exän vauva odottaa lattialla hoitajaansa...

Jääkaappi, oi ihme mitä kaikkea tuolta löytyykään?

Kuivakaapin alaosan on vallannut kangasvarastoni... Hmm, uskonkohan itsekään että noista tulee ikinä mitään?

Eteisestä kuvaan pääsivät raput yläkertaan. Huomaa rapussa oleva pino kattolautoja.

Hähhää, ei mentykään yläkertaan vaan siihen viereen. Kuvassa alakerran vessa. Värit olen valinnut minä, tämä on meidän remontoimamme. Tai no, Miehen. ;)

Yläkerran vessakylppäri. Eli täällä on siis vessan lisäksi suihku. Myöskin meidän, siis Miehen, remontoima. Ja kukahan valitsi taas värit? ;)

Kellarisauna, taatusti alkuperäisessä kunnossa. No juu, ehkä joku on joskus lauteet uusinut ja kiukaan, mutta muutoin taattua originaalia sormipaneleineen ja betonilattioineen. Mahdoton pitää puhtaana niin että myös näyttäisi siltä. Suihku on tuossa samassa tilassa, vähän näkyykin tuossa vasemmalla. Mutta rumuus ei kerro kaikkea, täällä on MAHTAVAT löylyt!

Bonuskuva, tätä ei kukaan älynnyt pyytää, mutta näytänpä silti. Remontissa oleva toinen yläkerran makkareista, tästä tulee vielä joskus lastenhuone.

Ulko-ovea ja näkymää ikkunasta en jaksanut kuvata, on jo niin pimeä. Tästä blogauksesta löytyy kuvat kummastakin keittiön ikkunasta eli kaksi ensimmäistä. Meillä ei ole kirjahyllyä, joten siitä ei kuvaa. Samoin lankavarastoa ei ole olemassa, ovat hajallaan mikä missäkin.

Hmm, olikohan tässä nyt kaikki? Olen niin kiitollinen ettei kukaan keksinyt pyytää kuvaa verannasta, autotallista tai ullakosta. :D

Paljastelua

Löysin Viittä vaille valmiista kivan meemin, pakkohan tämä on itsellekin ottaa käyttöön:

Mieti 3 kuvaa jotka tahtoisit nähdä. Asioita kodissani tai mitä vain mistä pystyn ottamaan kuvan melko vaivatta. Ja kunhan olen katsonut kaikki ehdotukset, teen entryn johon laitan kaikki kuvat jotka onnistuin ottamaan.

Epätoivoiset keinot käyttöön, Icarus II etenee

Vapaapäivän kunniaksi oli pakko saada kilkuteltua edes vähän Icarus kakkosta. Tosin eteneminen oli äärettömän hidasta, koko ajan piti ojennella värejä ja pistää tulppia kynään. Mutta parempi sekin kuin jos töissä olisin ollut.

Mytystä on ehkä paha saada selvää, mutta muutaman rivin päästä vuorossa olisi jo chart 2. Ekaa kerää Silviaa on ihmeen paljon jäljellä, taitaa tulla postimerkin kokoinen Icarus? ;)

AINA saa hävetä!

On se vaan onni että on Youtube, joka säilöö kaiken bittimoskan täältä ikuisuuteen:

ARGH! Oisihan se kiva jos artisti muistaisi edes sanat...

Kyllä todellakin nukun mieluummin pommiin...

Mitkä puvut... Tytöt on ryöstäneet isoäidin alusvaatteet?

En nyt sitten tiedä onko pelleasu ok ikinä?

Onneksi edes joskus joku osaa pukeutua ja pistää homman rokkaamaan!

Langennut enkeli

Essi kertoi eilen miten meillä kaikilla on suojelusenkelit. Paitsi äidillä. Äidin enkeli kun tippui taivaasta pypylleen ja satutti sen. Sitten tuli lääkäri ja laittoi pyppyyn Pinokkio-laastarin, enkeli parani ja meni takaisin taivaaseen.

Mitä tuohon voi oikein sanoa? Nyyh, mulla ei ole enää enkeliä kun siltä meni pyppy rikki. :P Niin ja pyppyhän on tietty peppu meidän perheen kielellä.

Hyydyttää

Kamala viikko jo tähän mennessä, maltan tuskin odottaa jatkoa.

Maanantaina läksin töihin kesärenkailla kuinkas muuten. Vähän matkaa ajettuani alkoi satamaan lunta. Erittäin ihanaa! Kaikki meni hyvin sinne asti kunnes käännyin työpaikkakunnalle isommalta tieltä. Rautatien ylittävän sillan jälkeen pari rekkaa oli suistunut tieltä ja liu'uin pahaenteisesti kohti samaa kasaa. Ei mitään pitoa. Vähän kolhaisin aurauskeppiä ja pääsin kuin pääsinkin pälkähästä. Vaikka miten hitaasti olisi ajanut auto puski ja oli ihan eri mieltä ohjaamiseen vastaamisesta. Ihq olla matkustajana kuskin paikalla.

Tiistaina alla oli jo talvikumit, matkasin about 70 kilsan päähän toiselle paikkakunnalle. Toiveissa oli että pääsisin pois lumimyräkän alta. Turha toivo! Ajelin kotimatkan 50-60 näkemättä suht mitään. Ainoastaan yksi auto ohitti koko matkalla. Ihme! Tosi raskasta oli.

Tämä päivä kruunasi kaiken. Aamulla läksin taas töihin ihan normaalisti, vein lapset hoitoon ja jatkoin matkaa. Hidasta oli, lunta tuprusi edelleen. Ehkäpä kymmenen kilometriä ajettuani eteen tuli traktori, joka ilmeisesti raahasi perunakuormaa. Hädin tuskin pysyi tiellä, ajoi rapiat 30 km tunnissa. :P Ohi oli ihan turha yrittää, näkyvyys about nolla. Autoni ei tykännyt moisesta matkavauhdista vaan päätti hyytyä hetken päästä. Epätoivoisena yritin saada vanhaa romua käyntiin. Takaa tuli pari bussia, pääsivät nippa nappa ryömimällä musta ohi. Ihmeen kaupalla sain auton käyntiin ja pysymään käynnissä ja ajelin täysillä ryypyillä ja kakkosella loppumatkan. Valitsin ajoreitin ihan tarkoituksella niin etten joutuisi pysähtymään kuin kerran. Kiertäen perille? Siinäkin pysäyksessä jouduin käyttämään autoa vapaalla täysillä kierroksilla, auto yski äärettömän helposti ja ei tahtonut pysyä käynnissä.

Sain kuin sainkin auton työpaikan pihamaalle ja sähkötolpan viereen. Auto oli kuin arkusta tullut, ajon aikana lunta pakkaantui pyyhkijiin ja lasiin. Soitin miehelle, joka hankki autolle "ehkä" pienen huollon. Ainakin Masinolia huoltoliike lupasi tyrkätä tankkiin. Muuten kiva mutta kun kärry ei enää inahtanutkaan! Ei edes yrittänyt liikkeelle ruoja. Työpaikan miehet kärräsivät romuni talliin lämpenemään ja rassasivat raasua pari tuntia. Jotain ne höpisi kosteudesta ja virranjakajista ja sytytystulpista ja crc:tä. En minä tiedä. Joka tapauksessa sinne raasu jäi talliin ja minä pääsin työkaverin kyydillä kotiin. Jos ei masiina huomenna lähde niin en tiedä mitä tehdä.

VIHAAN TALVEA!!!

Ruusupuiset ja kissanraato

Ruusupuisilla puikoilla on aivan ihana neuloa. Tuntuvat mukavalta kädessä ja puikkojen kauneudesta nautin koko ajan. Ihanan värin kruunaa se, ettei puun kuviointi ole tasainen vaan vaihtelee. Loooove! Kyllästyin vaihteeksi Naviaan ja pistin puikoille katin. Tässä tulos kun melkein yksi Tango Fani kerä on luovuttanut karvansa kissan niskaan. Tai no, niskassa ei olla vielä, häntä, persus ja keskikroppaa vasta tehtynä.

Vangitseva kuva

Kesästä asti Operassani on yhdellä välilehdellä ollut tämä kuva. Vangitsevaa, vaikkakin ihonväri lienee aivan väärä?

Hämähäkit

Viime aikoina meillä on asustanut kaksi kissaa, Essi ja Ex. Joskus satunnaisesti myös koiria. Tänään repertuaariin tuli lisäeläin: Jossain luontodokkarissa parapähkinäpuun elämästä oli myös hämähäkkejä ja nyt lattioilla vilistää pari kappaletta oudosti sähähteleviä hämiksiä. Välillä kuuluu ihan selvällä suomen kielellä: Äiti, miten hämähäkit käy suihkussa?

Joukkopako BB-talosta?

Olli pohti lähtemistä talosta miettiessään mitä kaikkea voisi kännipäissään tulla tehtyä. Ilmeisesti unissa Janin vaatelaatikkoon virtsaaminen herätti miehen pohtimaan, miltä talon tapahtumat mahtavatkaan näyttää ulkopuolisten silmissä. Eilisen realityn lopussa oli pienoinen pommi, myös Jenni pohtii lähtöä. Ohos, mielenkiintoista. Mahtaako tuonne tällä menolla jäädä ketään viimeisiksi viikoiksi? :D

Ollista on kasvanut näiden parin viikon aikana suosikkini, aikaisemmin sellaista ei oikein ole ollut. Mies on paljastunut hillittömäksi sekopääksi. On hauska seurata Ollin ja Karin keskusteluja, hölösuut eivät oikein tahdo saada suunvuoroa toisiltaan. Kauankohan poikien ystävyys voi kestää, kaksi hölöä eivät ehkä ole paras mahdollinen kombinaatio.

Tänään talosta häädetään joko Jaakko tai Mia. Erittäin todennäköisisti Mia, joka on ehkä hiukan liian väritön taloon. Itse katselisin kyllä ihan mielelläni Miaa jatkossakin, neitonen on ihan selväpäinen vaikkei ehkä kaikkein viihdyttävinstä materiaalia. Jaakko taas on huono kopio Mikasta, känniääliö hänkin. Uni maistuu eikä mies oikein saa avatuksi suutaan. Mun puolestani joutaisi lähteä, mutta veikkaanpa että miehen söpöys pitää herran talossa vielä kauan vaaleanpunaisten kännyköiden äänillä.

Essi, älykäs lapseni

Viikko sitten väkäilin jälkikasvulle Tango Fanista pipot. Torstaina huomasin, että Essin pipossa on iso reikä. Huonoa päättelyä tai mitä lie, kaikkihan on mahdollista kun kädetön tunari neuloo. Äsken korjailin pipoa ja yllätyksekseni löysin pipoa pyöritellessäni kolme langanpäätä. Enempää en sitten etsinytkään, huonoa päättelyä muka! Kyllä se vaan taitaa olla niin, että terävä Essini rikkoo päällään pipotkin. Äly leikkaa kuin partaveitsi vai olisko sittenkin sakset...

Kattilankaa

Kävin eilen ostelemassa lankaa neulekissaa varten. Aika montaa väriä piti Novita Woolia mokomaan karvakasaan ostaa, onneksi sentään kyseessä on suhteellisen edukas lanka. Musta Tango Fani oli myös ostamatta, joten sitä myös. Tässä ankaran shoppailun tulokset:

Virkkuukoukku tuli mukaan muuten vaan, kattiin sitä ei onneksi sentään tarvita. Nyt kun vielä keksisi jostain aikaa uuden projektin aloittamiseen. Nyt ei olekaan kesken kuin Naviasta huivihuppu, Silviasta vihreä Icarus ja ristipisto. Lomakin on ohi, ensi viikolla taas töihin. Kääk!

Epämuodikas mielipide

En nyt ihmeemmin jaksa syleillä koko maailmaa, joten kerron Rehellisen Mielipiteeni suuresti kohkatusta hedelmöityshoitolaista.

En käsitä miksi ihmeessä on pidetty hirveän suuri meteli siitä, että naisella ON OIKEUS hoitoihin oli sitten hetero- tai lesbosuhteessa tai sinkku. Minä miellän nämä hoidot sairauden eli lapsettomuuden hoidoksi, kaksi kanaa tai yksinäinen kana ei luonnossakaan lisäänny, joten eihän siinä ole mitään ongelmaa jota hoitaa. :O

Mun logiikkaan ei myöskään mahdu se, miksi se ettei kannata hoitoja vapaasti kaikille kynnelle kykeneville olisi kannanotto sitä vastaan etteivätkö kaikki perheet ja lapset niissä olisi arvokkaita. Ja miksi miehillä ei ole oikeuksia, miksi vain meillä naisilla? Niin, missä ovat kukkojen oikeuksien puolesta puhujat!

Laki meni läpi ja hyvä niin.

Pistelyä

Vaihtelu virkistää joten kaivoin käsiini ristipiston viikko (tai pari) sitten. Hidasta on, mutta kyllähän tämä jotenkin etenee. Ristipistoilu on kivaa, kauniita värikkäitä lankoja on mukava katsella ja työn kehittyminen pistelyn myötä ei sekään ole ihan mielenkiinnotonta. Tämä työ on Summer Fun Suzy's Zoo sarjaa, näitä olisi vielä iskemättömänä kolme muuta... Lastenhuoneen seinälle siis! Mutta ei hätää eikä hoppua, ei Mieskään tunnu saavan remonttia tehtyä. ;)

Hamstrausta

Kauhukseni sain tietää, että valkoinen Tango Fani loppuu. Syksyn kartasta sitä ei löydy. Ei muuten, mutta kun haluaisin joskus tehdä neulekissan. Tänään kävin sitten vähän tsekkailemassa Vapaa Valinnan lankahyllyä ja ostin peräti kuusi kerää. Kissaan menee kaksi, mitä teen neljällä muulla? Pistän huutonettiin ja hankin rahaa!!! ;)

Tangon taikaa

Eilen käytiin ostamassa talvihaalari Exälle ja vahingossa tuli ostettua myös kaksi kerää Tango Fania. Poistuvat värit kun oli tarjouksessa. Kilkuttelin sitten eilen ja tänään välityönä lapsille pipot. Tosin Mies on sitä mieltä, että Exälle moinen myssy ei käy, on liian naisellinen. Vaan saa kuitenkin pitää jos tykkää, mikä myönnytys.

Naisen logiikkaa

Taas postaus Essistä, joka osoittaa jo kiitettävää päättelykykyä!

Isi juttelee Essille tarkoituksena saada ipana edes joskus ajoissa nukkumaan:
Olit tosi nätti viime yönä kun nukuit, ehkä sun pitäisi Essi nukkua vähän enemmän?

Essi kommentoi heti terävästi:
Enkö minä nyt ole nätti!?!!

Essi, kiero korkkiruuvi

Essi tarjosi minulle rasiaa, jossa oli kaksi Puuha Pete -pastillia, punainen ja keltainen.

E: Ole hyvä, saat toisen äiti.

Ojensin käteni kohti punaista.

E: Se on tosi pahanmakuinen!

Minä: Ei se mitään, voin syödä sen niin sun ei tarvitse syödä pahanmakuista.

Essi nappasi äkkiä punaisen karkin suuhunsa ja totesi:
E: Tykkään vähän pahanmakuisista!

Mokoma kierolainen!

Vai että sellainen tutkimus

Kuulin tänään kotiin ajaessani Novasta, miten oli kyselytutkimuksella selvitetty naisten tyytyväisyyttä seksielämään ja pyydetty nimeämään suurimpia puutteita. Jep jep!

Naiset kaipaavat seksielämäänsä lisää spontaaniutta.

Voisihan se olla ihan kiva, silleen niin kuin just kun mieleen tulee. Niin siis Se. Mieleen. Lapsiperheissähän spontaanius onkin tosi helppoa. Mikä on todennäköisyys sille, että perilliset nukkuvat yhtä aikaa niin että vanhemmat eivät nuku? Jep, se luku pyöristetään yleensä nollaksi. En ymmärrä miten jotkut saavat enemmän lapsia kuin kaksi! Muumimukimenetelmällä? Tosin sillähän nämä meidän kaksi tulevaisuudentoivoakin on tehty. O:)

Keskustelukin on kuulemma kova sana.

Hmm, kova? No siis tärkeää!!! Senkin pervot! Keskustelu... Siis niin kuin Siitä vai? Oman puolison kanssa! Hyi jak!!! Mieluummin keskustelen vaikka kuntapolitiikasta. Gammoa! Tunnelmantappaja! Sitä vartenhan mulla on aina tuo sama mies ettei joka kerta tartte aloittaa alusta litaniaa kukista ja mehiläisistä. Vaikka toisin yleensä luullaan, miehetkin pystyvät oppimaan Sen perusasiat jopa parissa vuodessa uutteralla kertaamisella. Ehkä nopeamminkin jos apuna on kaunokirjallisia teoksia kuten Babette Colen loistava opus Kun äiti muni.

Huutava vääryys on vain se ettei minulta kysytty. Ei kyllä keneltäkään pohjoismaalaiselta, mutta se nyt on pikku virhe vaan. Pitänee ruveta miettimään vastauksia, ensi kerralla ne kyllä kysyy! Mun seksielämästä puuttuu ainakin... Seksi? Ja shampanja?

Herkullinen BB-hetki

Mira, Hanne ja Sari tavaavat makuuhuoneessa sääntökirjaa:

Uudet asukkaat eivät saa nimetä eikä heitä saa nimetä.

Ilmeet kolmikon kasvoilla olivat melkeinpä järkyttyneitä. Peli ei olekaan vielä selvä, mullistuksia todella on tulossa. Jes! Tämähän on viihdettä, koko rahalla. ;)

Uusi viikko, reilusti lisää asukkaita

Sorella häädettiin odotetusti eilen Big Brother -talosta. Hyvä näin, neito on nyt poissa julkisuudesta ja poissa mielistä. Talon ulkopuolella odottelee hoitamattomia asioita, toivottavasti Sorella ei ota kohua turhan raskaasti. Rehtori ja koulutoimenjohtaja, jotka kertoivat Sorellan joutumisesta puhutteluun, voisivat mennä itseensä. Kovasti kuuluttavat moraalin perään, vaikka omien toimien moraalikaan ei taida kestää päivänvaloa. Ja muutenkin, jos moraalia voi opettaa vain erehtymätön ihminen, niin voidaankin sitten saman tien lopettaa koko moraalinopetus.

 

Jenni jatkoi talossa ja hyvä niin. Tänä aamuna taloon on astellut viisi uutta asukasta, maltan tuskin odottaa sitä porua, minkä Jenni nostaa kun uudet asukkaat pyrkivät tutustumaan häneen. Nehän pyrkii ihan liian lähelle… Minun kirjoissani Jennistä on mennyt maku, Sorellan kohtelu lähenteli mielestäni melkein kiusaamista. Ymmärrän kyllä, että jokaisella meillä on omat tahtimme, mutta rajansa kaikessa. Kohteliaisuus ei maksa mitään, pakkoko on vielä hangata totuuksia päin toisen naamaa.

 

Uusien nimet ja kasvot ovat vielä hakusessa, mutta tulijoita oli kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Ihan kiva niin! Taisi BB pitää mitä lupasi, jos pakka ei mene tästä sekaisin niin mistä. Harmi kun on pakko olla töissä eikä voi istua 24/7:n ääressä koko päivää. Kalen ilmeily varsinkin lienee tosi herkullista?

 

Eilisissä potkijaisissa oli vieraana viime vuoden kakkonen Tiina. Jutuissa pisti korvaan se, miten Tiina mainitsi viime vuotisista ryhmittymistä Iinan, Hannan ja Minnan seurueen. Hmm, omasta navasta ei koskaan löydy mitään vikaa vai voiko muisti olla niin lyhyt? Aika tiivis ripariryhmäkin (mitä muuta voi tulla mieleen superkivasta sängyltä toiselle hyppimisestä ja hoilaamisesta?) oli olemassa, johon Tiina itsekin kuului Terhin ja Katin ohella.

Ei rypyn ryppyä

Tämän viikon Ilonassa oli testissä viisi erilaista ryppyvoidetta. Chanelin Précision Sublimage Essential Regenerating Cream (puuh, tulikohan kaikki kirjaimet oikeaan järjestykseen) aiheutti kasvoilleni äkillisen kuntokuurin ihan jo luettunakin. Voidepurkki, jossa on peräti 50 ml tätä ihmeainetta, maksaa hikiset 276,90 euroa. Kiva, kasvolihakseni on ikuisessa jumissa pelkästä järkytyksestä. En enää ikinä tarvitse ryppyvoiteita, edes botox ei olisi näin tehokasta.

Kellä on varaa ostaa moista mönjää?

Tontut ristissä

Kaksi joulukortti ristipistoa valmistui lopulta. Yllättävän iso työ noin pienissä töissä. Noihin olisi vielä pitänyt laittaa glissenglossenit eli jotain ihme kimallenauhaa hattuihin koristeiksi mutta en viitsinyt. Ei näytä minun mielestäni kivalta niin.

Jospa nyt sitten voisi käydä taas Icaruksen kimppuun, johan tuo sormi on saanut hetken levätäkin. :)

Vihdoinkin säpinää

Mika tippui talosta ja teinipissikset viiltelevät joukolla ranteitaan ympäri Suomen. Hmm, jos todella on suivaantunut Subin toimista kannattaisiko jättää uhkailu tekstiviestein siitä ettei enää katso yhtään BB:tä vähemmälle. Tosin sehän on vaan 0,95 eur per min - elämä on!

Mikan kannalta varmasti paras ratkaisu. Poissa silmistä, poissa mielestä. Pääsee poika hoitamaan asian pois päiväjärjestyksestä. Asioilla kun on pitkittyessään taipumus myös mutkistua.

Unelma asukki BB-talossa

BB-talossa on kerrankin ihana asukki: Ei sano pahaa sanaa kenestäkään, on pehmeä ja suloinen. Haahuilee viihdyttävästi ympäriinsä ja jopa tottelee (!) BB:ia. Vähän mukisten, mutta kuitenkin kertasanomisella. Se onkin ihan uutta tällä kaudella...

Viikkotehtävä siis alkoi, talo on muuttunu taikametsäksi eivätkä asukkaat saa noteerata muutosta mitenkään. Säikähtää toki saa, mutta säikähdyksen laannuttua on palattava takaisin olemaan kuin ei olisikaan. Muutoksista ei saa puhua, tietenkään.

Talo on tosi hauskan näköinen, vähän metsäinen lattialla olevine lehtineen ja puunkarahkoineen. Seiniä on peitetty jollain maastoverkolla. Pihalle ei päässyt koko päivänä ja kun lopulta ovet aukaistiin oli pettymys melkoinen, pihalla ei olekaan mitään hieno rakennelmaa. Oli sentään jotain, leijona joka yrittää parhaansa mukaan saada asukkeja reagoimaan.

Muuta: Teinit on hu0h! Kun katselee 24/7:n vieressä kulkevaa tekstarivirtaa ei voi kuin ihmetellä miten outoa kieltä mummot, kypsään ikään ehtineet naiset ja huolestuneet äipät käyttävät. Ihan kuin ikä alkaisi ykkösellä, jos edes sillä. No hei, ymmärrän hyvin että kun kerran voi ottaa nikiksi minkä hyvänsä, niin nuorena ja tyhmänä sitä luulee että teksti ei paljasta ikää... Toisekseen harva aikuinen viitsii heittää ITSE ansaittuja ropoja taisteluun tuulimyllyjä vastaan.

Ilmainen bonus:
Mitä Mika sanoi jäätyään kiinni rattijuopumuksesta?
- Enmä ikinä ois selvinpäin tämmöistä tehny!

Tatun häätö ja tunnelmia talosta

Eilen BB-talosta häädettiin Tatu, Mira selvisi jo kolmannen kerran häätöäänestyksestä. Niukin naukin, mutta sitähän neitonen itse ei tiedä. Mielenkiintoista miten talolaiset jatkossa suhtautuvat Miraan. Aika vahvat tunnelmat taisi olla, että tällä kerralla Mirasta päästään kyllä eroon.

 

Tatulla tuskin oli aineksia voittoon koko aikana. Aluksi pidin miestä tylsänä ja harmaana, mutta profiili nousi viikkojen kuluessa. Sääli vaan, että viinaspäissään Kroisoksena mies ei todellakaan näyttänyt kaunista puolta itsestään. Vihonviimeinen niitti Tatun arkkuun oli minun kohdallani se, että viime torstain Mika/Sorella episodissa mies meni heti kaverinsa puolelle ja jopa huoritteli Sorellaa. Siis hei haloo, sen verran järkeä pitäisi löytyä, että osaisi ajatella ettei BB:kaan turhaan puutu talon tapahtumiin! Kaveria ei jätetä, mutta rajansa toki kaveriuskollisuudessakin. Hyvillekin kavereille tapahtuu källejä, ei kaveria tarvitse tuomita mutta toisaalta tapahtuman kyllä.

 

Mira on kovin ristiriitainen persoona, joka minusta saa aiheettakin kuraa niskaansa. Uskon että Mira on kuin onkin mukava ihminen, jotenkin vain televisiossa Miran harrastamat pohdinnat vaikuttavat helposti epävarmalta valittamiselta. Neidillä ei ole mikään helppo paikka, ihan varmasti Mira on jäänyt talon ryhmittymien ulkopuolelle. Mirkan ja Arin poistuminen talosta varhaisessa vaiheessa vei Miralle läheiset ihmiset pois. Sorella ja Mira ovat lähentyneet, en tiedä olisiko lähentymisessä kyse kahden hylkiön yhteisestä kokemuksesta vaiko ihan oikeasta sielujen sympatiasta.

 

Sääliksi käy Sorellaa. Taloon uutena tuleminen olisi kovin hankalaa muutenkin, mutta nyt torstain tapahtumat ovat vielä lisäpainolastina. Minusta talon asukit ovat käyttäytyneet epäkohteliaasti Sorellaa kohtaan, eikö nyt ihan oikeasti uutta ihmistä voitaisi aktiivisemmin yrittää ottaa mukaan. Talossa ei ole hirveästi tekemistä, tuskin on liikaa vaadittu, että tutustumiseen uhrattaisiin vähän aikaa eikä vain omien kuppikuntien kyljen kiillotukseen. Sorellan lauantainen huoneessa itkeskely kertoi paljon neidistä: Hän tiedosti hyvin itsekin, että syy miksi hän itkeskelee on naurettava, mutta kun tunteilleen ei mitään voi. Toivon todella Sorellalle helpompaa uutta viikkoa. Sitä tuskin tulee, Sorella on pomminvarma nimetty.

 

Minusta BB hoitaa huonosti torstaista Mika/Sorella episodia. Eikö nyt ole ihan selvä asia, että Mikan käytös oli asiatonta, jopa lakia rikkovaa. Minusta moinen känniääliö olisi pitänyt heittää talosta jo heti torstaiyönä. Suomessa on jotain pahasti vialla, pidetään niin kovin huolta tekijän oikeusturvasta, uhrista nyt ei olla niinkään kiinnostuneita. Foorumeiden ja 24/7 tekstiviestikommentit ovat aivan puistattavia: Viesteissä leimataan _uhri syöjättäreksi ja syylliseksi, jopa kyvyttömäksi hoitamaan luokanopettajanvirkaansa. Ihan aikuisten oikeasti, humaltuminen ja pussailu eivät ole rikollista toimintaa. Ehkä Sorellan toiminta ei ollut viisasta, mutta kuka meistä olisi täydellinen? En muuten itse kömpisi sänkyyn farkut jalassa jos tarkoitus olisi harrastaa muutakin kuin nukkumista…

 

Silti Mikan kohtalo harmittaa. Vaikka pikkunilkki on jo alusta asti ollut lempinimensä veroinen kännätessään, ei kukaan silti toivo moista taakkaa nuorelle miehelle. Mikalle olisi parasta nyt miettiä omia rajojaan viinan suhteen. Aina ei IsoVeli valvo.

Kyllä vaan Google on viisas!

Hakusanalla Icarus (suomenkielisiltä sivuilta) Google heittää kolmanneksi osumaksi blogini. Enpäs osannut arvata että sekin tietää jo hurahtamiseni mitan!

Toinen Icarus ei pahemmin edisty, kohta mistä lanka juoksee neuloessa on kipeytynyt. Ehkäpä on nyt parempi antaa hetkeksi neuleen levätä ja parannella ihoa? Laastarista kun voi irrota liimaa mun kallisarvoiseen lankaani...

Taittaen ja kerien

Noin, on se ihanaa kun on ystäviä jotka diilaa lankaa! Eilen posti toi vyyhden Grignascon merinosilkkiä. Ihanaa luonnonvalkoista, pehmeää ja kiiltävää. Olen myyty! Tottahan lanka piti heti keriä, elämässä pitää olla haastetta. Eli olohuoneessa, lasten ollessa hereillä, kaadetaan tuoli ja voila! Jännitystä elämään, halvalla.

Myrsky akvaariossa

BB:ssa oli vähällä tapahtua viime yönä seksuaalinen hyväksikäyttö. Känninen Mika oli käymässä sammuneeseen Sorellaan käsiksi, onneksi Big Brother puuttui asioiden kulkuun. Sääli asianosallisia, mutta toisaalta hyvä, että näinkin turha ohjelma voi tuoda ihan tärkeän asian tietoisuuteen.

Sorellan mieliala vaihtelee, välillä neito kauhistelee ja välillä pistää asian puolittain leikiksi. Mika on ihan maassa ja rikki. Mira melkein kieltäytyy puhumasta asiasta, Kaarlo paljasti oikean karvansa vierittämällä koko syyn Sorellan niskaan. "4 viikkoa talossa eikä mitään ongelmaa, sitten tulee Sorella ja 3 päivässä ollaan kusessa." Mikä ihmeen juntti punaniska Kaarlo oikein on??? Koko tapahtumasarja oli tietenkin sammuneen ja tiedottoman vika? Selvä, kantsisiko miettiä mitä jos tuo tapahtuisi omalle tyttöystävälle? Tai tyttärelle? Ei tarvitse enää ihmetellä miksi Suomessa suhtautuminen esim. raiskauksiin on sitä mitä on. Sekin on mielenkiintoista että illan suutelu- ja halailusessiot tunnutaan talon miesten mielissä mieltävän luvaksi ja oikeutukseksi näille tapahtumille

Mika säälittää todella, mies todella on kännisenä yksi järjetön ääliö. Olisiko aika lopettaa kännääminen ihan kokonaan? Luojan kiitos paikalla oli valvoja BB, en todellakaan toivoisi nuorelle miehelle moista taakkaa. Tässäkin on varmasti ihan riittävästi kannettavaa. :(

Sorella oli mielettömän onnekas nainen tavallaan, tosi elämässä ei olisi mitään voinut, kukaan ei olisi suojellut. Toisaalta luokanopettajan on varmasti aika ankea elää lehtien otsikoiden kanssa. Vaikka miksi ihmeessä opettajan pitäisi olla pyhimys ja neitsyt? Normaaleja ihmisiähän opettajatkin ovat.

Mutta kuinka monelle naiselle käy näin todellisuudessa? Sammuneita, puolustuskyvyttömiä naisia on käytetty hyväksi iät ajat. Monelta alaikäiseltä on mennyt neitsyys ja pahimmillaan edessä on ollut aborttikin. Ja miten moni mies on satuttanut sisimpänsä moisella alhaisella teolla. Jos kerran eikään ei aina ole ei, niin puolustuskyvyttömät ovat vapaata riistaa. :P Eikä pidä unohtaa sitäkään, että myös miespuolinen voi olla uhri.

Uusi alku

Nimittäin Icaruksen.

Nyt kun ei tartte enää neuloa sormet verillä, kisakumppani on lyöty maan tomuihin, niin kerkiää nautiskella myös muusta oheisviihteestä eli ristipistosta. Mies ei arvannut mitä tuosta tulee, osaako joku muu arvata? :D Joulukortti ja satuhahmo pikku vinkkeinä.

On muuten tosi erilaista neuloa Silviasta, tuntuu että lanka tarttuu jatkuvasti kuiviin kohtiin käsissä. En tiennytkään että mulla on näin ongelmaiset kynsinauhat. Luulisi että Kidsilk Haze olisi pienine höytyvineen ollut tarttuvaista mutta ei. Silviassa on aivan ihana kiilto, valitettavasti tuo tumman vihreä väri ei pääse oikeuksiinsa kuvissa.

Haaveilen maailman ihanimmasta langasta, tuon Alchemyn Haikusta tehdyn Icaruksen ruskan värit ovat järjettömän ihanat. Sääli vaan kun sitä ei oikein tunnu saavan mistään. Voisin nimittäin myydä mummoni saadakseni kolme kerää tuota ihanuutta!

Tämä on tauti

Postimies (pus pus sinne vaan, olet ihanin!) toi tänään paketin Wetterhoffilta, Silviaa ja lankakartat Silvia/Sivillasta ja Akselista. Varsinkin Akselissa on aivan järjettömän ihania värejä! Sormia syyhyttäisi päästä kerimään Silviaa, olisi ihanaa saada uusi Icarus puikoille - onhan tässä jo kärsitty kokonainen maanantai siitä ettei ole Icarusta neulottavana... Onneksi en sentään ole hurahtanut niin täysin, että mulla olisi neuleblogi! ;)

Yleisön pyynnöstä

Essillä on paha tapa saksia hiuksiaan ihan ilman lupaa. Vaikka kammomamma olenkin niin tuommoiselle 4,5-vuotiaalle ei tipu lupaa itseparturointiin. Sunnuntaina Essi muotoili taas kuontaloaan, tällä kertaa etuhiuksia. Kiva sänki, tekisi mieli ajella koko pää kaljuksi. :P Mutta en en en... *yrittää vastustaa kiusausta*

Prinsessojen sukua?

Kantsii pingottaa

Revin äsken Icaruksen irti nuppineuloista. Tässäpä tulos:

Lankana siis Kidsilk Haze värinä Candy girl, jota meni vajaa neljä kerää. Kummaa, langanmenekin piti olla about 1000 m, mutta ei tuohon uponnut edes 800 metriä! Huivilla on mittaa jotain 90 cm x 200 cm. Tappioiksi laskettakoon hajonneet ruusupuiset pyöröt (loppu tehty Addeilla) ja se, että nyt mulla on ylimääräinen kerä Kidsilkiä. Mitä siitä oikein tekisi?

Kuka tippuu tänään?

BB:ssa on hiukan hankala tilanne, kumpikin häätöäänestykseen joutunut aiheuttaa omalla tavallaan jännitteitä taloon. Olisipa tulilinjalla joku tylsimys... Mutta ei, näistä kahdesta on nyt valittava.

Henri on viinaa saatuaan melkoinen ääliö. Selvänäkään miehen jatkuva huomionkeskipisteily ja päällekäypyys ei välttämättä innosta. Mutta onpahan kiva katsella miten muita ottaa pattiin kuin pikkuapinoita. Jos Henri poistuu talosta, tulee mielenkiintoinen tappelu kukkulan kuninkuudesta. Aika oivasti mies kyllä petasi häätöään sikailemalla viikkotehtävässä, mutta riittääkö sekään? Ehkäpä tamperelaiset ottavat puhelimen käteensä ja haluavat nähdä omiaan talossa?

Mira Mira Mira. Nainen kuin nyljetty orava ja kun lady avaa suunsa sieltä kuuluu narinaa ja valitusta. Potentiaalinen riitelijä, uskaltaa kyllä sanoa vastaankin jos itsesääliltään joutaa. Hakee huomiota ja jos ei sitä saa masentuu. Miran unelmaa olisi varmaan olla ainoana naisena talossa? Ratsastaa bi-kortilla, lörppö hekumoi sillä, että nyt Arinkin lähdön jälkeen talossa on vielä kaksi bi:tä jäljellä. Toistaiseksi, laji tuntuu viihtyvän ja sikiävän talon sisäänpäinkääntyneessä ilmapiirissä. Liekö turvallinen kaappiolo?

Olin viime viikollakin väärässä arpoessani lähtijää, joten samapa tuo on olla väärässä tälläkin viikolla. Lähtijäksi veikkaan Henriä, ehkä suomalaisilta löytyy vielä munaa äänestää pissapäässäilijät pois?

Pingoittamatta

Icarus valmistui juuri, vain pingoitus puuttuu. Aika pieni tuosta kuitenkin tuli, montakohan toistoa olenkaan "unohtanut" välistä. ;)

Kissatarhalla?

Kammomamman tunnustukset, osa xxx:

Essi keksi pari iltaa sitten kiva leikin iltapesulla, neitonen haukkui kuin koira. Hau hau vaan. Koska meillä ei ole koirashampoota, Essi taipui vaihtamaan koiruuden kissuuteen. Kissashampoota löytyy, onhan meillä ihan oikea kissakin. Hmm, jääköön ikuiseksi arvoitukseksi pestiinkö Essi kissashampoolla. ;)

Valitettavasti Essi-kissa on jatkanut elämää mouruten ja maukuen koko ajan. Ex seuraa esimerkkiä. Jostain syystä korvani eivät parin päivän jälkeen enää erityisesti pidä leikistä ja ehdoton tänään Essille, että mouruta saa, mutta vessassa. Äiti ei nyt jaksa kuunnella. Sinnehän se ipana meni, sulki oven perässään ja mourusi minkä keuhkoista lähti. Hetken päästä ovi aukesi ja Essi ilmoitti, että nyt ei jaksa enää naukua. Iih, olisko se nyt lopultakin tässä? Vai vienkö tuon pian piikille?

Icarus etenee

Kummasti vaan Icaruskin etenee, varsinkin kun ei mitään muuta tee... Tilaan kohta puskutraktorin raivaamaan lattiat lasten leluista? Icaruksen väriä on aika mahdoton saada kuvattua oikein, melkein aina kuvat ovat pinkimpiä kuin mitä tuo lanka todellisuudessa on.

Tässä työ on chartin 4 alussa. Silmukoita on jo sen verran paljon että menee ikuisuus yhdessä puikollisessa... Mutta sisulla? Langat toiseen Icarukseen on jo tilattu. *blush*

Se on pienestä kiinni

Tänään niin pienestä, että hirvi älysi kääntyä penkalta takaisin metsään. Kaunis eläin, en vaan ihan aikuisten oikeasti niitä välittäisi nähdä. Ei tee hyvää nieleskellä sydäntä pois kurkusta ja täristä holtittomasti kun tajuaa miten lähellä se oli.

Ad-ad-addikti - eikun addit!

Vielä viikko sitten en tiennyt mitä mahtavat Addit olla, mutta sitten eräs ystävä irkissä tietenkin meni ja herätti mut horroksesta. Tänään menin töitten jälkeen piipahtamaan ekaa kertaa Poikettamassa, ihan vaan tarkoitus oli tsekata mitä lankoja sieltä löytyy. Vahingossa kysäisin, että onkos heillä millaisia puikkoja ja eikös myyjä vetänyt esiin korin Addeja!!! IIIH, koska Addit iskivät kavalasti takavasemmalta, köyhdyin 5,5 eur 2,5 millin puikoista...

Josko kohta rohkaistuisin purkamaan nuo paketistakin... Niin ja näillä olisi siis tarkoitus joskus tehdä toinen Icarus. Jep, ekakaan ei ole valmis ja toista jo hinkuan... Hulluus on tarttuvaa. Ehkä Silviasta, ehkä merinosilkistä...

EDIT:
Annoin puikot miehelle käteen tutkittavaksi ja eikös se muru heti tiennyt mikä ero noissa on taviksiin. Iih, mulla on aito neulepolkkaajan mies (miten se on mahdollista, koska minä en ole mikään neulebloggaaja!). <3 <3 <3 Ehkä postimies jää Miehelle kakkoseksi kuitenkin? ;)

Puikot laulaa ja lapset huutaa

Icarus on edennyt yllättäväen nopsaan, kunnon kilpailuhenkisyys tekee aina niin herttaisen hyvää. Kiitos vaan kirityksestä Iona. ;) Ex tarjosi myös oman apunsa ja sairastui ilmeisesti vauvarokkoon perjantain ja lauantain välisenä yönä, joten tämän päivän vietin kotona.

Neule on jo niin iso ettei sitä saa aseteltua kuvaan kuin ottamalla pois puikoilta ja sitähän minä _en_ tee! Icaruksessani on tässä neljä toistoa ensimmäisestä kaaviosta. Ja hankalammaksi aina vaan käy... Noita silmukoita on jo kiljardeja!

Toinen pudotus tulossa

Tänään talosta häädetään jo toinen asukki. Käytännössä lähtijä on Ari tai Mira, Mikaa tuskin häädetään. Valitettavasti järki näkyy noissa äänestyksissäkin, ne joilla järkeä on eivät tuhlaa rahojaan moiseen turhuuteen. ;)

Tällä viikolla viikkotehtävänä oli nuorallakävely. Ehkä vähän turhan vaarallinen tehtävä, mustelmilta ja ruhjeilta ei vältytty, vaikka nuoralla taiteiltiin vain ja ainoastaan selvinpäin. BB:lta oli loistava veto laittaa keskiviikkoon Hawaii-bileet! Vähän hupia ja piristystä elämään talossa ja paljon kapuloita rattaisiin viikkotehtävän harjoittelun kannalta. Kivillehän se viikkotehtävä sitten meni, rangaistusten takia lähinnä. Oli mielenkiintoista katsella, miten Heidin reaktioita keskipuomilla kävelyn takia tulleeseen rangaistukseen. Tosi jännä, se joka mokan teki on sitä mieltä, että eihän sillä ole merkitystä kuka sen teki. Ei olekaan, mutta ehkä se olisi kuitenkin muiden päätettävissä. Ja on typerää vedota siihen ettei _tiennyt_ kun kerran kielto oli jo viikkotehtävän annossa paperilla!

Heidillä on muutenkin vaikeaa, tyttö-raukka ei edes tiedä onko varattu vai vapaa. Odotan mielenkiinnolla BB:n rangaistusta tuolle Malibu-barbielle. Veikkaan että rangaistus on automaattinen osanotto ensi viikon häätöäänestykseen. En tiedä mikä Heidissä tökkii, jotenkin vain en jaksaisi jatkuvaa niinku niinku tankkausta ja sitä että neiti vaikuttaa todella estoiselta. Ihan kuin miettisi jokaisen sanansa ja eleensä etukäteen.

Päivätehtävä, jossa kiellettiin kiroilu oli ihan loistava! Kiroilu on ollut ihan holtitonta, kerrankin tuli vähän kuria ja järjestystä tuohonkin porukkaan. Arvasihan sen, että satasesta ei noilla rääväsuilla jää kuin muisto vain. Kaarlon tankkailu siitä onko perse kirosana vai ei oli todella huvittavaa tehtävää. Kaarlo on tosi mussukka, mutta joskus tuntuu että pulisonkien kasvattamisen sijaan jätkän olisi kannattanut keskittyä enemmän hoksottimien teroittamiseen. Mutta miehen kaipailu tyttöystävän perään on suorastaan hellyttävää.

Hanne on ihana höpsöttäjä, tykkään ihan täysillä. En ole tainnut törmätä kertaakaan lankun tai television ääreen niin, että Hannella olisi ollut jotain pahaa sanottavaa kenestäkään. Ihanan valoisa luonne tuonne taloon! Ei kaikkien tarvitse olla syvällisiä roskakasojen tonkijoita, tilaa on ilopillereillekin. Jenni nostaa profiiliaan, vaarana vain on että välillä homma menee niuhoilun puolelle. Vaikka oikeasti neito sanoisi asiastakin, talon ukot vaan ovat niin äijiä, että joskus kyllä nousee ärsytyskäyrä täällä ruudun tälläkin puolella.

Henri, voi pyhä jysäys! Kuinka hallitseva voi tyyppi ollakaan. Vaikka kuinka olisi vitsiniekka niin jotain rajaa kiitos. Ei sankaritarinoitakaan jaksa ihan jatkuvasti kuunnelle, muillekin tilaa pliis! En yhtään ihmettele, että joku Ari kokee olevansa väärässä seurassa testosteronilinnakkeessa, moni ihan tavisheterokin olisi varmaan ihmeissään taloon valittujen ukkojen kanssa. Karissa on paljon hauskaa, ei taida ihan niin tyhmä ollakaan kuin mitä ensivaikutelma ehkä antoi ymmärtää. Mika on aika turha asukki, tekeekö se poju muuta kuin nukkuu tai sikailee? Tai kutee Sarin kanssa? Jep, lapsen oksutauti on kiva juttu, tulee katsottua yölläkin mitä talossa tapahtuu. ;)

Hmm, mutta tänään putoaa.... Mira! Neiti on ehkä osittain ansiottakin saanut nipottajan maineen. Plus kuinka kauan hupia yhdestä lintukammosta voi edes olla? Jep, se on kaluttu loppuu jo aikaa sitten.

Puikoilla

Jep, tämä taitaa olla huolestuttavasti muuttumassa käsityöblogiksi, voi kääk! Hestialle osanottava vilkutus, pidä sinä sentään itsesi naisena!

Tuossa Naviassa eli ylemmässä neuleessa käänsin vähän nurjaa näkyville, järkyttävästi pääteltävää sitten joskus! Icarus-raukka näyttää aika surkealle... Mutta ehkä se siitä? Mitä väliä käsialalla on kunhan vaan lanka on kaunista ja pehmeää? ;)

Postimies, tosi rakkautta!!! <3 <3 <3

Tyttö sanoo HIIIIIIIII!!!! Kotiinpaluu oli taas mitä ihanin, postimies oli tällä kertaa tuonut Icarus-langat. Siis jo nyt, tilasin vasta tiistai iltana! Mutta en valita en...

Lanka on aivan ihanaa, väriä vaan on vaikea tässä sadesäässä saada kuvattua oikein. Mutta kaunista syvänpunaista, juuri niin kuin piti. Pehmoista, täydellistä. Kirosanat säästän siihen kun joskus uskaltaudun kaivamaan puikot esille...

Postimies, kaikkien nettishoppaajien sankari!

Suomen posti on rosvo, mutta joskus tekisi mieli siitäkin huolimatta käydä antamassa postiljoonille iso muisku. Tänään oli sellainen päivä, mulla on nyt puikot Icarukseen! Nuo ruusupuiset kolmosen pyöröt on niin ihqda, voisin vaikka mennä sänkyyn niitten kanssa. Mutta taidan siitäkin huolimatta tyytyä silittelemään niitä tässä koneen äärellä. Lankaa odotellessa nimittäin, tilasin eilen langan Icarusta varten. *blush* Candy girliä tietty, rubiini on ehdottomasti mun väri!

Mun blogia ei sitten kuolata pilalle, vain litra kuolaa tälle kuvalle per ihailija!

Kirottu katto!

Kuvittelin jo että kun katto valmistui koko homma olisi siinä ja jäljelle jäisi enää kuukausierien pulittaminen loputtoman pitkän ajan. No juupa, voihan sitä toki ihminen olla väärässäkin. Tänään posti toi ystävällisesti laskun, hiukka vajaa 14 000 euroa, eräpäivä vähän yli viikon kuluttua. WTF!

Kello oli jo sen verran, että asian selvittäminen jää huomiseen. Joka tapauksessa tämä meno alkaa ihan aikuisten oikeasti jo hiukan kyrsiä. Katon kanssa on ainakin mennyt pieleen jo seuraavat:

- aikataulut olivat järjettömästi myöhässä, suullinen sopimus ja kirjallinen sopimus eivät vastanneet toisiaan, mutta joka tapauksessa myöhästyttiin jopa kirjallisestakin sopimuksesta
- kiva pikku härdelli reunalautojen kanssa, joista piti kinastella pari päivää ennen kuin vaivautuivat tsekkaamaan lautoja sen verran että myönsivät että ne oli vain pohjamaalattu vaikka piti olla kahteen kertaan maalattua
- väärän kokoinen pelti myöhästytti katon valmistumista kun piti odottaa tehtaalta uutta toimitusta liki kaksi viikkoa

Nyt laskutus, maltan tuskin odottaa milloin vesi lorisee sisään.

Päätöksiä päätöksiä

Luulenpa, että Icarukseni kehittyy Kidsilk Haze -langasta. Pähkäilen vielä väriä. Ilmeisesti tämmöinen hannailu kannattaa, ainakin siitä syystä että kortti ei vingu. ;)

Ensimmäisenä katselin noista väreistä sillä silmällä ruskeaa 577 Elegancea tai maitokakan väristä 578 Swish -sävyä. Mutta kun tuolla on muitakin herkullisia värejä! Nyt viime päivien tuijotuksen tuloksena rubiininpunainen 606 Candy Girl on alkanut kiinnostaa eikä oranssiin vivahtava punainen 596 Marmeladekaan vaikuta pahalta...

Voi apua, ei tästä tule yhtään mitään! Ihania värejä on liikaa.

Pelottava ajatus

Ei kai vain Mikasta ole tulossa uusi Perttu? Kun jätkä ei ekassa häätöäänestyksessä tippunut, alkaa silmitön fanittaminen, joka siivittää pikkunilkin voittoon asti. Tieltä saavat väistyä kaikki normaalit ihmiset, vain känniääliö on jotain. Iih, en halua elää viime vuoden toisintoa! Miten tästä junasta pääsee pois?

Vielä on jäljellä orjenkorsi, pikkunilkki sikailee itsensä ulos talosta.. Jep, viina virtaamaan hyvä Iso Veikka!

Tytöillä ei taaskaan taida olla paljon jakoa tässäkään kisassa. Onhan se tietty vamma että munat puuttuu suurimman osan ajasta, mutta kai nyt meille (sukupuoli)vammaisille pitäisi antaa jotain tasoitusta edes? Vaikka noin niin kuin alkajaisiksi tuplaäänet plussia ja munallisille tuplaäänet miinuksia? Tuskin sekään riittäisi...

Sääli että Mirka putosi. Neitonen tosin hoiti hommansa hyvin, ehkä tässä vaiheessa oli ihan helppokin päästä pois junasta? Jatkossa putoaminen lienee aina vain vaikeampaa, elämä talossa haukkaa aina vain suuremman osan ja se oikea elämä jää taustalle. Ja mitä lähempänä 50 000 euroa on sitä suuremmin sen menetys sattuu.

Ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Mutta nyt on kyllä jo tosi lähellä! Tällä viikolla putoamisuhan alla ovat Heidi, Mika ja Mirka. En ole tutkaillut BB-foorumeita, joten tippuja on ihan omien arvailujen varassa.

Veikkaan tippujaksi Heidiä, joka on kyllä niin väritön ja mauton kuin vain olla voi. Ihan jo tytön itsensäkin vuoksi olisi varmasti paras päästä pois talosta, neitonen vaikuttaa usein olevan ihan eksyksissä talossa. Mitään annettavaa Heidillä tuskin on poppoolle, onhan tuolla muitakin ruskeita blondeja joten yhtä lisää tuskin kaivataan. Ainoat mielenkiintoiset jutut, mitä olen sattunut Heidiltä kuulemaan ovat keskustelut, joissa Heidi juttelee kaksin jonkun kanssa. Mirkalla ja Heidillä ilmeisesti synkkaa jotenkin, oli ihan kiva kuulla Heidin kokemuksia jenkkivuodesta mormoniperheessä.

Mika on uuden lempparinsa pikkunilkki arvoinen. Kerrankin asukit ovat keksineet lempinimen, joka todella kuvaa kantajaansa. Mies ratsastaa ulkonäöllään ja itsevarmuudellaan, tuo heppa vaan mun mielestäni vie metsään. Mutta eiköhän nuoriso eli äänestäjät tykkää? Mikalle ei viina todellakaan sovi, jo selvinpäin ylimielisestä sekopäästä kuoriutuu viinan avustuksella muun hyvän lisäksi vielä tyhmänrohkea aivoton rettelöitsijä.

Mirka on ristiriitainen persoona. Neiti suorasuu, joka nipottaa ja toisaalta tekee itseään tykö. Olisin havaitsevinani ulkokuoren alla epävarmuutta ja toisaalta ehkä esikoisen halua määrillä kaikesta? Mirkassa ärsyttävintä en ehdottomasti neitosen ääni, jo ihan peruspuheessa ihan neutraalit sanomiset kuulostavat helposti valittavilta tai arvostelevilta puhetavan vuoksi. Puheterapeutille? ;) Tosin nähtiinhän se viimekin vuonna, että eipä suutarin lapsilla ole kenkiä...

***

Big Brother itse on esittänyt jälleen kerran mielivaltaa. Ensin tarjotaan kilpailijoille viinaksia ja sitten kun häppeninkiä syntyy, nousee hirveä poru ja penalttia sataa. Ja sitäkin tietenkin mielivaltaisesti, tokihan suurinta apinaa pitää lelliä ja rankaista kaikkia muita sen sijaan. Minusta rangaistuksissakin pitäisi olla edes joku roti, on järjetöntä katkaista vessan vedentulo. Myös puhdasta vettä pitäisi ihan aikuisten oikeasti olla aina saatavilla. Saapa nähdä joutuuko Ari turvautumaan hammaslääkärin apuun osittain hampaidenpesukiellonkin takia.

Houston - the Eagle has landed

Ei kun ufohan tämä. Mutta ikuisuusprojektini Nalle Puh kumppaneineen on nyt lopultakin valmis. Yksi palanen tieltä minun ja ihanaisen Icarukseni välillä on raivattu, noin miljoona jäljellä!

Ristipiston ilme muuttui kyllä tosi paljon ääriviivojen myötä. Ensimmäinen tekeleeni sitten kouluaikojen, olen aika tyytyväinen tähän kyllä. Mutta taisto jatkukoon!

Ufo laskeutuu vähitellen

Missio kohti Icarusta jatkuu, ikuisuusprojektini ristipistos Nalle Puhista ja kumppaneista valmistuu vähitellen. Pistelemättä on enää Pikku-Ruun nenä ja kaikkien hahmojen ääri- ja tehosteviivat eli näin karkeasti arvioiden miljoona kilometriä lankaa. Mikäs tässä on pistellessä, istun tietokoneen ääressä seuraillen Big Brother talon elämää.

Talo täynnä Perttuja

Big Brother on tosi lepsu tänä vuonna, viinaa tuntuu olevan tarjolla joku ilta. Ja sehän tuolle porukalle maistuu, koko talo tuntuu olevan täynnä Perttuja. Tätä pelkäsin etukäteen ja näköjään se sitten toteutuikin. Heidi-raukka näyttää välillä olevan eksyksissä ryhmä rämän joukossa. Olisko neidon aika pelastautua ruudun tälle puolen.

Milloinhan BB pistää viinahanat kiinni ja alkaa kuiva kausi?

Elämää uuden katon alla

Katto valmistui tiistaina illalla seitsemän jälkeen. Tosi hieno siitä tuli, mutta homma kesti kauan. Välillä oli melkein kaksi viikkoa taukoakin kun piti odottaa kattopeltiä. Meille oli toimitettu vääränmittainen tms pelti ja homma seisoi kunnes tehtaalta tuli oikea.

Peltiä ja puutavaraa on nurkat täynnä, missä vaiheessa kerkiäisi siivota pihan? Plus vielä se että jonkun pitää maksaakin tuo katto...

Tunnelmia BB:n alussa

BB potkaistiin eilen käyntiin myös Subin puolella. En vieläkään tajua miksi ihmeessä kickoffeihin pitää ympätä mukaan musiikkia ja syödään samalla aikaa itse pääasialta eli kilpailijoilta. Tälläkin kilpailijoiden liveosuus jäi tosi köyhäksi, porukka potkittiin sisään taloon kuin liukuhihnalta.

Uudistukset vaikuttavat todella kivoilta: Häätötahti on ripeämpi ja jo viime vuonna kaipaamani plus- ja miinus-äänet ovat tänä vuonna käytössä. Jes! Ohjelmassa esiteltiin kauniisti positiivisia palkkeja, mutta vaikkaanpa että palkit voivat kyntää joidenkin osalla pahasti pohjamutia. Ainakin jos viime vuodesta on yhtään osviittaa...

Eilen koko illan Subin BB-lähetystä lukuunottamalla televisiossa pauhasi taustameluna BB-talo. Uudet ihmiset näyttävät niin vierailta, jotenkin sitä odottaisi näkevänsä taas tuttuja kasvoja. (Luojan kiitos Perttua ei sentään tartte enää kärsiä!) Mutta eivätköhän nämä nykyisetkin tule vähitellen tutuiksi. Mies ainakin totesi, että tällä kertaa ovat valinneet mukaan vain kauniita naisia. Raukka, siinä oli selitteleminen kun tivasin että kukas ei viime vuonna hänen mielestään ollut kivan näköinen.

Joukosta erottuu helposti Kari, siniset lasit ja moottoriturpa. Kun nyt vaan ei kokisi Janin kohtaloa ja joutuisi pois liian pian. Olisi niin herkullista katseltavaa miten miekkonen kävisi muiden asukkien hermoille. Kyllä, draamaa! Mirka kuulostaa kovasti Iinalta eikä se ole kovin hyvä asia. Vaikka Iinasta kovasti tykkäsinkin, niin nariseva ääni käy silti joskus hermoon. Voi Henri-parkaa, pitikin mennä ilmeisen parisuhteeseen tottuneena unissaan pusuttelemaan vieruskaverin olkaa. :D Työpaikalta löytyi ihminen, joka tunsi miehen 15-vuotiaana. On kuulemma aina ollut menevä mies, tahti ei selvästikään ole vuosien kuluessa muuttunut.

Näkyykö sittenkään?

Kurkkailin töistä aamupäivän josko netti-tv katseluoikeus olisi JO päivittynyt. Eipä ei, iltapäivällä loppui usko ja soitin uudelleen netti-tv:n numeroon. Kas kummaa, ilmeisesti olivat sitten hukanneet eilisillan soiton jonnekin mustaan aukkoon, mitään tietoa valituksestani ei tietenkään missään ollut. Onneksi sentään puheluun vastannut heppuli oli kerrankin sen verran pätevä, että sai homman pelaamaan heti ja itse.

Kiitti vaan Subtv, onneksi teillä on homma hanskassa (ja hanskat hukassa)!

Netti-tv toimii kuin junanvessa

Tilasin sitten eilen ruuhkaisesta palvelusta netti-tv:n sillä tuloksella, että nettipankista paluu takaisin palveluntarjoajan sivuille epäonnistui ja katseluoikeus ei rekisteröitynyt. Puhelinrumban päätteeksi netti-tv:n numerosta 03039800 luvattiin että alkaa näkymään eilen illalla tai viimeistään tänään. Viimeistään tänään sitten kun eipä tuo vieläkään näy.

Hiukka harmittaa, olisi niin kiva ollut katsella miten ihmiset ottavat kontaktia toisiinsa. Ok, tuleehan tänään toki Subin _versio_ tapahtumista, mutta kun se tosiaan on vain versio. Subin roolittaminen ja siten leikkaaminen tekee tapahtumista kuitenkin vähän eri kuin mitä netti-tv olisi tarjonnut.

Ja tosiaan, arvasin että taloon menee Sari. Kuka muukaan se olisi voinut olla? Aikuisviihteen toivossako mokoma piti taloon valita?

BB - toinen tuleminen

Tänään pitäisi nettitelevision aueta. Just äsken tsekkasin eikä vielä ollut auki. Eilen Mies viritti yhteydet tästä tietokoneesta televisioon, tarkoitus on siis ostaa jälleen netti-tv. Pyöreä 30 euroa ei ole paha hinta kolmen kuukauden huvista. Semminkin kun Sub on tehnyt järkevän päätöksen sisällyttää hintaan myös klipit. Niistähän piti viime vuonna maksaa erikseen.

Nyt netti-tv:ssä on tarjolla kolmen neitosen haastattelut, yksi heistä pitäisi valita taloon. Tarjolla on vähän sitä sun tätä, mutta otan tässä neitoset pikaisesti hampaisiini ja kerron kuka heistä taloon menee.

Krista on 29-vuotias akateeminen nainen. Kuinkas muuten, Sub tarjoaa jo heti kättelyssä vähän sivistyneempää inhokkia massoille? Aika hauska höpsö, ei tiedä onko hauska vai ei. Kaunis nainen, joka ei ehkä pärjäisi talossa kuitenkaan.

Niina, 23-vuotias Terhi-wanna-be. Esikuvansa mukaisesti Niinan liian pienet vaatteet nuolevat jokaista runsasta kurvia, plussaa on se, että vaatteet ovat sentään ehjiä! Hölösuu, jonka kieli liikkuu nopeammin kuin ajatus. Kosiskelee yleisöä lupailemalla käytöksellään draamaa.

Sari, 25-vuotias Barbie. Ismi??? Tarviiko mun sanoa enää enempää? Kyllä yksi kaunis tyhjäpää taloon tarvitaan. Sääli vain että tämä kakku taitaa olla tyhjää sisältä.

Eli eiköhän taloon äänestetä Sari, sopivan mauton mutta ilo silmälle. Maltan tuskin odottaa, netti-tv aukea jo!

Kele sano Kale - Icarus iski

Yritän parhaani mukaan vältellä tiettyjä blogeja ja sivustoja. Ei ole varaa eikä aikaa eikä sitä sun tätä mennä hurahtamaan johonkin ihanuuteen. Huolellisesta välttelystäni huolimatta Icarus pääsi iskemään irkissä. Voi dääm Iona minkä teit!

Pari linkkiä nyt jo pakkomielteeksi muuttuneesta ihanuudesta.

Ok, pakko se on saada, mutta kun tiellä on vain pari estettä:

1.) Neulemalli on lehdessä, jota ei enää saa. Ja vaikka saisikin niin Suomessa sitä olisi tarjolla ilmeisesti Helsingissä akateemisessa kirjakaupassa. Hiukka kaukana siis.

2.) Jos vaikka saisinkin haalittua lehden jostain, en ole ikinä neulonut englanniksi.

3.) Mulla on tekemättömiä ja keskeneräisiä sen verran paljon, että eipä olisi aikaakaan tehdä. Ihan pakko pakko pakko olisi tehdä joskus alkuvuodesta aloittamani Nalle Puh Snoozy Day loppuun. Ja tällä viikolla postissa saapuneesta Naviasta huppuhuivi ja tumput.

4.) Aikakin on tämmöisellä töissäkäyvällä äidillä kiven takana. Ei auta vaikka kuinka jättäisi lapset heitteille... Silti vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja.

5.) Mulla ei ole sopivankokoisia pyöröpuikkoja.

6.) Eikä ole kyllä lankaakaan sen puoleen.

No, lista on siinä, varmaan muitakin esteitä on. Mutta koska esteet on tehty voitettaviksi taidan käydä käsiksi noihin yksi kerrallaan. Esteen numero uno eteen olen jo tehnytkin jotain: Tilasin tuon lehden itselleni, ne lupasi jotain Trial-lehteä. Nyt pidän peukkuja ja varpaita, että ne olisi niin viisaita että trial-lehti olisi vanha numero ja just tuo Interweave Knitsin kesänumero.

Lankojakin olen surffaillut, pari ihanaa vaihtoehtoa olisi tässä.
Mohair Lux - liukuvärjättyä
Kidsilk Haze - se superhalpa vaihtoehto ;)
Alpacakin kiehtoisi, mutta noista ylemmistä tulisi ohuempi...

Vihreä vyyhti tarjoaa ihanaisia puikkoja, ruusupuiset pyöröt olisi tosi nam. Sieltä olen joskus ennenkin tilannut, oikein mukavaa palvelua. Onni heillä jotka asuvat Helsingissä ja voivat käydä ihan livenä Hakaniemen hallissa.

Hiki päässä olen jo viikon ollut ihan ristipistoksissa, siinäkin ehkä yksi syy miksi tämmöinen pakkomielle pääsee iskemään takavasemmalta varomattoman kimppuun...

Navia

Jostain meille eksyi ateljé Margarethan pikkumainos ja valitettavasti bongasin siitä mielestäni aivan ihanat vanutetut lapaset ja kaulahuivipäähineen. Valitettavasti, nimittäin mokomat pitäisi tehdä Fär-saarelaisesta Navia-langasta, joka ei ole ihan halpaa. Onneksi konkurssi kirpaisee vain kerran, joten tilaamaan oli pakko päästä. Kahden viikon täpinöiden jälkeen tänään oli Se Päivä (dääm vaan kun postilaatikkoneuroosini meni ihan hukkaan, Mies kävi postin kun hukkasin kallista aikaa töissä), posti toi paketin Naviaa. Niin ja ohjeen. Mitä ihmettä on jaquard-neule??? Ei se mitään, teen jotain... Joskus...

On se aika ihqda lankaa, tuoksuukin lanoliinille. Missäs mun uutukaiset bambu-puikkoni olivatkaan?

Olin unohtaa: ne ruojat lähetti ISON kuvastonsa ja siinä on vaikka mitä ihanaa! En kestä, tarttee hankkia lisämies tai toinen työpaikka.

Pahalla päällä

Viikonloppu oli mitä rentouttavin, luksusmökkeily Airistolla toimii. Vaikka oli kiviriipatkin mukana... Ja vaikka ne geenimanipuloidut riiviöt tekivät kyllä parhaansa ajaakseen äidin hermot lepokotiin... Alan lopultakin tajuta miksi eräskin tuttavani aloitti tupakoinnin jälleen synnytyksen jälkeen: Pääsee edes hetkeksi karkuun lapsia. Mutta ei, vaikka nyt vähän sivupoluille eksyinkin, olo oli mitä rentoutunein kun aamulla kömmin sängystä ylös ja ryntäsin postilaatikolle. Juuei, ei mulla ole ollenkaan postilaatikkoneuroosia.

Postilaatikosta löytyi lehti nimeltä TIEDE. Miten yllättävää, mehän tilataan sitä. Vaikka en yhtään kärsi esimerkiksi postilaatikkoneuroosista (enhän maininnut asiasta aiemmin?), lukaisin otsikot läpi. Aamukahvi oli tulla samantien ylös ja paha tuuli iski saman tien kuin sata salamaa iskee tulta ja koko maailma räjähtää... Humppavaihe SEIS nyt! (Kas, täsmälleen yhtä tehotonta kuin lapsiinkiin tuo komentaminen.)

Naisen orgasmi - suloinen turhuus

NAISEN ORGASMI - SULOINEN TURHUUS!!!!

WTF!!! Sori vaan linnut, jos tipuitte puusta. Pääsi vähän yllättämään, en voinut millään estää pienoista tyrmistyksen kiljaisua. Tämä on jotain aivan kammottavaa, aikaisemmin laatulehdeksi kuvittelemani läpyskä painaa jotain noin kamalaa kanteen! Pahempaa kuin Seiskan muinainen Lordi-kämmäily!!! Paljon pahempaa!!!

Vaadin päitä roviolle, mieluummin vielä NIITÄ! Jos kerran naisen orgasmi on suloinen turhuus niin jatkossa kutsuttakoon miesten orgasmia karmivaksi vääryydeksi. PRKL!!! Mulle on aina väitetty että siemensyöksyn voi saada ilman orgasmiakin joten täten todistan, että myös miesten orgasmi on täysin turha.

TASA-ARVOA!!! Alan heti keräämään nimilistaa mokoman roska-aviisin tuomitsemiseksi henkisestä kivusta ja särystä. Mua ei ole ikinä loukattu näin!!! Jotain ne höpisi jutussa bonuksesta, mutta kuka nyt moisen tyrmäyksen jälkeen jaksaa keskittyä enää epäoleellisuuksiin. NIIN!

HIM

Essi tykkää hirmuisesti paketoida lahjoja. Siis ihan mitä vaan tavaroita ihan mihin vaan. Pakettikortteja ei ole väsätty ennen kuin tänään, tässäpä Essin taidonnäyte:

Tässähän lukee Essin lukemana tietenkin:
ÄITI SAA AINA LAHJOJA

Hmm, mistä se kakara tietää että äiti on myös Her Infernal Majesty?

Suudelma

Pitkästä aikaa vaivauduin ompelemaan Exälle kestovaippaa. Piti testata seuraavaa kokoa Ottobren vaippakaavasta. Poika on niin hoikkis että pitänee vähän trimmata kaavaa kapeammaksi. Sovituskappaleita on hidas ommella, kun kaavan saa kohdalleen sarjatyö jouduttaa edes vähän vaippakasan valmistumista.

Päällikankaana Marimekon Suudelma, imuna bambua ja vaippa saumuroitu sinisin kanttauksin. Hmm, olisko tämä jo Marimekon halventamista, kun ompelen mielelläni vaippoja heidän kankaistaan. Ja kuten aina jaksan toitottaa en todellakaan erityisesti pidä Marimekosta.

Saa kattoa kattoa

Sinne se vaan alkaa vähitellen nakertumaan, tuo meidän uusi katto. Tässä tilanne tänään, huomennahan on sunnuntai eikä mitään edistystä tapahdu:

Ihan oikealla ylhäällä ei näy metalliruoteita, liekö materiaali loppunut kesken vai mikä nyt on? Mies ei löytänyt silmäilemällä tuota materiaalikasaa ruoteita, joten ehkä niitä oli liian vähän.

Remonttireiskat on kyllä ahkeria, tänäkin aamuna ovikello soi kasilta ja halusivat työkalunsa lukkojen takaa. Illalla huhkivat jonnekin pitkälle yli seitsemän illalla. Työmoraali vähän kuten meilläkin? ;D

Kattoremppaa

Tässäpä kuva eilisillalta:

Vanha katto on siis purettu, alle toki jäi päreet. Päälle on pistetty vettäpitävä kuitukangas ja puitten päälle on koottu metallista runkoa. Katosta ei ilmeisesti löytynyt sen kummempia ongelmia, jotain pientä suoristamista on kai tehty mutta se nyt oli odotettavissakin. Yllättävän paljon tuosta piipun yläosasta pitikin muurata, vaalea laasti kertoo uudelleen muurauksen.

Maalattujen tai vajaasti maalattujen lautojen ongelmakin lopulta ratkesi. Vasta kuvista työnjohtaja suostui uskomaan, että noita ei todellakaan ole maalattu kahdesti. Kumma ettei asiakkaan sana paina! Olivat tilanneet puut eri toimittajalta kuin yleensä, toki kahteen kertaan maalattuina mutta jostain syystä laudat oli kuitenkin vain pohjamaalattu. Tänään kun tulimme kotiin oli pihalle levitelty kauniisti maalattua lautaa. Silmä lepäsi, laudat ovat nyt todellakin valkoisia.

Pihan kestokoriste jätelava ja vanhat tiilet matkasivat tänään muiden murheeksi. Onneksi tiilille löytyi sopiva monttu erään viljelijän tilalta joten kallista kaatopaikkamaksua ei sentään tarvinnut pulittaa! Iih, nyt alkaa pelottavasti näyttää siltä että tämä sujuu. Ja sekös mua pelottaa, kohta varmaan koko taloa lakoaa kuin korttipakka...

Huom! Eikös tuo maalipinta näytäkin aivan ihqdalta! Ikkunalautoja ei ole vielä käsitelty, mutta kuvasuurennusta multa onkin ihan turha pyytää. ;)

Ihmeiden ihme

Kattoremontti alkoi kuin alkoikin JO tänään!!! Ei ensi vuonna eikä ei milloinkaan vaan kaikista päivistä juuri TÄNÄÄN!!! Happy happy joy joy. Ehkä meillä todellakin on joskus uusi katto.

Mutta jotta onneni olisi täydellinen niin eihän kaikki tietenkään suju kuin putkeen. Perjantaina toimitettu puutavara näyttää räystäslautojen osalta tältä:

Yllä on katon räystäslaudoiksi tarkoitettu "maalattu" puu ja alla Tiivin joskus pari vuotta sitten ikkunaremontissa käyttämä maalattu puu. Minun mielestäni maalatusta puusta ei todellakaan tunnu syyt ja näy puun väri läpi, jotain rajaa hyväuskoisuudella sentään! Ystävällisesti remonttimiehet kertoivat, että tokihan jos näitä "maalattuja" puita katkotaan niin leikkauspinnat kyllä maalataan. Muutoin "maalatut" laudat ovat ihan hyviä. A-HA!

Pisteenä i:n päälle savupiipun peltien yhteydessä paljastui että osa tiilistä on irti. Sanonko mitä? Omakotiasuminen ja varsinkin vanhassa talossa on aivan uskomattoman ärsyttävää. :P Aina jotain odottamatonta pielessä.

Jotain hyvää sentään, puoli kattoa on purettu. Toista puolta eivät purkaneet, kun eihän kattotiiliä voi roudata harjan yli jätelavalle vaan jätelavaa pitää siirtää. Ok, se on nyt siirretty. Ei tästä enää puutu kuin kaatosade, lähdenkin tästä valmiiksi etsimään kippoja yläkerran lattian peitoksi.

Ai niin, hankkikaa toki kaikki Rautaruukin katto ja teettäkää jobi Rautaruukin osaavilla alihankkijoilla!

Suihkuvimma

Irkissä ystävä ihmetteli juuri, mikäs suihkuvimma iski kun ilmoitin lähteväni suihkuun. Kuva kertonee enemmän kuin aika monta tuhatta sanaa?

Exä söi vähän Eskimoa...

Ohi on!

Talon maalausurakka ehti sittenkin loppumaan ennen kesälomaa... Uhkaavalta jo näytti, mutta sinnittelimme melkeinpä ympäri pyöreitä päiviä tämän viikkoa ja jätimme maalliset velvollisuudet (lue lapset) heitteille. Eipä ihan heti huvittaisi ruveta tähän hommaan enää, ihanaa päästä töihin lepäämään vaihteeksi?

Sitä en nyt viitsi mainita, että ikkunan puitteet ja ovet kaipaavat myös kunnostusta... Ruukin katonremppaajat ilmoittivat tulevansa JO ensi viikolla... Oh dääm, ehdin jo tottua etupihaa koristavaan romu... kattomateriaalikasaan ja kätevään pikku roskikseen eli roskalavaan keittiönikkunan alla...

Huarukkata tarjolla

Marjan käsitöistä muistin että minunkin piti kokeilla haarukkapitsiä joskus. Joskus keväällä Suuressa Käsityölehdessä oli haarukkapitsihuivin ohje ja tilasinpa silloin jopa Käsityökorista pitsihaarukan valmiiksi. Kaikkea muutankinhan pitää tehdä joten unohdin pitsihaarukan jonnekin kaappieni kätköihin pölyyntymään...

Eilen kaivelin sitten jotain lankaa ja vielä suuremmalla työllä edes jonkun virkkuukoukun esille. Pitsihaarukka löytyikin yllättävän helposti, Suuri Käsityölehteä piti hiukan etsiäkin. Kaivettuani välineet esille tartuin ohjeeseen ja aloin tekemään haarukkapitsiä - tai sitten en, koska ohje oli täyttä hepreaa eikä esillä ollut edes yhtä ainutta kuvaa pitsipötköstä. Onneksi netti on keksitty ja pelastus löytyi sieltä. Jos en olisi jo peruuttanut Suuri Käsityölehteä olisin voinut palkita heidät loistavasta ohjeesta peruutuksella. >:I

Suuren ähräyksen ja tuhrauksen tuloksena sain ensimmäisen suikuran valmiiksi. Sen kaikkein pienimmän... Seuraavaan pitääkin haarukoida jo yli 200 silmukkaa kummallekin puolelle, tässä kuvan viritelmässä on vain 105 kummallakin puolella. Mutta eikös se ole tärkeintä että on kivaa? ;)

Essin luonne ja asiaa kielestä

Sain Kolme kertaa ikuisuuden postauksen innoittamana lopultakin mietittyä kuvauksen herranterttumme Essin vivahteikkaalle luonteelle. Ei tarvitse pidättää hengitystä pitkään, se tulee tässä nyt:

Essin viehättävä luonne on sekoitus tiejyrää, riivinrautaa ja nova-pommia. Siinä se! Nova-pomminhan tietävät kaikki, se on Andromedassa se pieni vaatimaton heikko pommi, jolla voi täräyttää auringon ja kokonaisen aurinkokunnan tuhannen päreiksi kertaheitolla.

Vain sädekehä puuttuu?

***

Ex onnistui kaatumaan kiivetessään ylös päin kellarin rappuja ja tuiskautti ilmeisesti leukansa siinä rytäkässä rappuun. Muutoin kiva, mutta hampaitten väliin jäi kieltä ja niinpä herralla on kaunis hammaskuviointi kielessä. Ja sekin on erityisen kiva, että Ex ei onnistu ottamaan imuotetta rinnasta. Yrittää toki, mutta irrottaa heti ja osoittaa sormella suuta ja sanoo pipi! Voi sitä yrittämisen määrää, jossain vaiheessa keksi, että jos perinteinen ote ei onnistu niin ehkä sitten hampailla. Auts, pistin pisteen siihen hommaan tosi äkkiä.

Päiväunista oli muodostua melkoinen ongelma, mutta jostain kumman syystä sitkeän yrittämisen jälkeen, nuori mies sai kuin saikin otteen ja nukahti rinnalle autuaasti tissi suussa. Luulin jo että härdelli on ohi, mutta eipä tuo saanut taaskaan otetta kun oli aika herätä päiväunilta. Onneksi kielihaverit paranevat suhteellisen äkkiä, ei huvittaisi pumppailla maitoja hukkaan. Puhumattakaan Exän elämästä, kaikki kolahtaa nyt kovemmin kun armas tisukka on tauolla.

Puerto Ricon 2-pelaajan säännöt

Pistän tuon kääntämäni sääntömuunnelman tähänkin. Ihan varmuuden vuoksi, hukkaan nimittäin aina kaiken. ;) Eli tämähän on käännös More Than Games sivuston englanninkielisestä käännöksestä, joka taas on käännös ALEA:n saksankielisistä originaalisäännöistä.

Puerto Rico: 2-pelaajan säännöt
Viralliset Alea / Ravensburger säännöt
Copyright: (c) 2001 Ravensburger Spieleverlag

2-pelin muutokset normaalihin pelisääntöihin ovat seuraavat:

VALMISTELUT:

Kumpikin pelaaja ottaa: 1 pelilauta, 2 dublonia, 1 indigo (kuvernööri), 1 maissi (toinen pelaaja)

Viljelyslaatat: Poista jokaisesta viljelyslaattatyypistä 3 laattaa. Paljasta pelipöydälle 3 viljelyslaattaa (yksi enemmän kuin pelaajien lukumäärä)

Louhokset: Poista pelistä 3 louhosta (käytä 5 louhosta)

Rakennukset: Ota peliin vain 2 kutakin tuotantolaitosta ja 1 kutakin violettia rakennusta.

Voittopisteet: Ota peliin 65 voittopistettä

Uudisasukkaat: Laita uudisasukasvarantoon 40 uudisasukasta ja uudisasukaslaivaan 2 uudisasukasta (mimini = pelaajien lukumäärä)

Tuotteet: Poista kustakin tuoteryhmästä 2 tuotetta.

Rahtilaivat: Käytä vain 4 ja 6 ruudun rahtilaivoja.

Kauppahuone: Ei muutoksia.

Roolilaatat: Poista pelistä yksi kullankaivaja.

PELAAMINEN:

Kuvernööri aloittaa ja valitsee roolin. Pelaajat valitsevat vuorotellen roolit kunnes kumpikin pelaaja on valinnut kolme roolia. Laita 1 duploni jäljelle jääneen roolilaatan päälle. Kuvernöörilaatta siirtyy toiselle pelaajalle ja pelataan seuraava kierros kuten edellä. Kaikki muut säännöt sääntökirjan mukaan.

***
Hassua että näitä ei ollut pelin mukana, Puerto Ricohan on suomenkielinen laitos originaalista ja Lautapelit yleensä pistää vaikka erillisenä lappuna suomenkieliset säännöt. Ja kun nämä kuitenkin ovat jo tosi vanha lisäys ja ihan virallinen versio. Ei voi ymmärtää?

Silmät ristissä

Eilen posti toi lopultakin kauan kaivatun Puerto Ricon. NYT kyllä hiukka väsyttää!

Kiva pieni vastoinkäyminen tuli koettua kun aloitin sääntöjen tavaamisen. Hmm, 3-5 pelaajaa! Kannattaisi varmaan aina perehtyä kunnolla pelaajalukuun... Mutta ei se mitään, ainahan voi soveltaa. Hetken pohdinnan jälkeen löytyi kolmekin tapaa pelata tuota kahdestaan:

1.) Otetaan neljä pelilautaa ja kumpikin pelaaja pelaa kahta.
2.) Otetaan kolme pelilautaa ja kumpikin pelaajaa pelaa omansa lisäksi vuorotellen yhden vuoron kolmatta pelilautaa.
3.) Pelin julkaisija on onneksi tehnyt myös omat viralliset sääntönsä kahdelle pelaajalle. Sääli kun niitä ei ole suomennettu, pitää joku päivä tehdä se ihan itse.

Peliä oli ihana purkaa ja irroitella palasia ja nappuloita. Ihan ensimmäinen paniikki iski jo siitä, kun selaili pelilaatikon materiaalia, erilaisia osasia on nimittäin paljon. On eri värisiä puisia nappuloita pari kourallista, pahvisia nappuloita on niitäkin paljon ja erilaisia. Sääntökirjaa voi todellakin sanoa kirjaksi, säännöt ovat pitkät ja monimutkaiset. Tavasin säännöt läpi ajatuksen kanssa ja vertasin niitä pelilaatikon sisältöön: erilaisten osasten joukkoon alkoi hahmottua jotain järkeä.

Illalla kun lapset lopultakin nukahtivat, aloin asettelemaan pelilauttaa ja välineitä järjestykseen. Ajattelin pelata yksikseni pari kierrosta ihan vain harjoituksen vuoksi, mutta Mies tulikin kaveriksi. Pelasimme ihan kokonaisen pelin neljällä pelaajalla, aikaa meni vaivaiset kaksi tuntia enkä ole ihan varma menikö kaikki aina ihan pilkulleen oikein sääntökirjan ahkerasta tavaamisesta huolimatta.

Kivaa oli. Puerto Rico on aivan erilainen peli kuin mitä olen ikinä pelannut. Peli on yhdistelmä erilaisten roolien pelaamisesta: uudisraivaamisesta eli viljelystä, uudisasuttamisesta, rakentamisesta, tuottamisesta, kaupanteosta, laivaamisesta ja kullankaivuusta. Jos nyt en unohtanut paria roolia. Erilaisia rakennuksia ja viljeltäviä riittää ja niinpä näin ensikertalaisena pelasimme vain, strategioiden luomineen vaatii varmasti aika monta peliä ja hienosäädön ymmärtämistä. Ehdottoman hyvä ostos, jonka uskon kestävän monta ja monta pelikertaa! Sitä tuli hiukan harmiteltua, että mistä löytää lisää peliseuraa. Peli olisi varmasti kaikkein parhaimmillaan, jos pelaajien määrä olisi aidosti 3-5. Tosin näin neljälläkin peliin tuli kivasti lisää strategiaa, kun piti edes vähän yrittää pelata yhteen omalla kahdella pelilaudalla.

Silmät ovat ristissä, meni tosiaan yli kahteen yöllä. Ja tänään pitäisi jaksaa maalata taloa...

Pelaamista

Puerto Rico on viimein ilmestynyt suomeksi. Oli ihan pakko pistää tilaus vetämään, vaikka alunperin ajattelin, että tilaan samalla tuon sekä myös kohta suomeksi ilmestyvän Pingwin-pelin. Kurjaa kun nykyisin onnistuu tilin tuhlaaminen jopa silloin kun elelee mökkihöperönä seiniin keskittyneenä (joko ulkopuolella raaputtelemassa tai sitten sisällä hoivaamassa vammoja raskaasta työstä).

Lautapelaaminen on tosi kivaa, enemmän vain pitäisi olla aikaa. Niin kuin käsitöille ja elokuville ja muullekin... Ihan kuin ajanpuutekin kroonistuisi näin töissä käydessä. Vaikka nyt tietenkin hetkellistä helpotusta tuo lomailu. Puerto Rico vaikuttaa mielenkiintoiselta, rakentelua yhdistettynä kaupankäyntiin. Saa nähdä tuleeko siitä yhtä koukuttava kuin Carcassonnesta, jonka ansiosta iltoihin oli pakko raivata pelin menevä aukko. Jos ei muuten, niin jättämällä lapset heitteille. ;)

Essikin osaa muuten jo rakentaa Carcassonnen kaupunkia, laatat menevät jo mukavasti ihan sääntöjen mukaisille paikoille. Pisteytysta emme harrasta, sen kun väärinkäytämme peliä joka kerran muuttuvana palapelinä. Kimblestäkin Essi tykkää, tosin nopasta ja laskemisesta neidillä ei ole harmainta haisua. Onpahan muuten vaan mukavaa liikuttaa noppaa kun äiti laskee ja sanoo seis. Afrikan tähti odottaisi myös jossain kaapin perukoilla, pitäisi varmaan kokeilla sitäkin joskus.

Oi kallis Suomenmaa!

Iituliini lähetti postissa kivan paikkakyltin. Kiitos!

Siinäpä jännä paikka, ihan Kaleton! Millaistahan olisi asua taatusti Kalettomassa ympäristössä?

Huono jobi

Jos mullakin on joskus haasteellinen työ, niin Nasalla se vasta huono jobi onkin. Väki kyylää pitkin poikin palloa kun työläiset raapii otsaa ja kuolaa näyttöruuduille. Ja kaikki vain siksi, että pitää nähdä livenä miten ison kuopan sukkula jättää kiitoradalle..

Nasa-tv on kiva palvelu, katselin parisen viikkoa sitten siitä suorana sukkulan nousun, nyt olisi vuorossa laskeutuminen ihan näillä näppylöillä. Ansiokas blogi Aurinkokunta tänään, kertoo myös mukavasti suomenkielellä mitä taivaissa tänäänkin saattaa tapahtua. Juuei, ei ole horoskooppeja siellä ei.

Pistäkäähän muuten tilaten, mua hämmästyttää miten moisella laatublogilla on niin vähän tilaajia.

Elämää sateenkaaren alla

Sadutkinhan sen tietävät, että lapsilla on hyvä huomiokyky ja tarkka katse. Olen aina kuvitellut eläväni heteroparisuhteessa, mutta ehkäpä todellisuus onkin jotain ihan muuta.

Exällä on kaksi äitiä, poika huutelee ÄITI!!! niin miehelle kuin minullekin. Ainoa keino paikallistaa kummasta äidistä on kulloinkin kysymys on katsella mihin suuntaan kaipaavat kädet ojentuvat. Essi oli ihan samanlainen aikoinaan. Hassuinta on se, että kyllähän Ex menee isin luo, jos komentaa.

Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni, että Exälle ÄITI!!! tarkoittaa huolta pitävän läheisvanhemman huomionherättämistä. Sääli vaan kun en tiedä jodlaako pentu hoidossakin hoitotädille ÄITI!!! Voihan se olla, että ÄITI!!! tarkoittaa pelkästään HUOMIOI MUT JO MÄNTTI!!! Iih, kuka minä sitten olen, jos en äiti lapsilleni? Tässähän iskee paha identiteettikriisi, näin keskellä kesää. Mikään ei olekaan enää varmaan, ei parisuhteen laatu eikä oma identiteettikään.

Ex on oppinut onneksi jo sanan TITTI. Puuttuu enää P*RKELE, niin kohta mulla on taas imetysfoobikkojen kauhu: Kävelevä lapsi, joka huutaa äidilleen mitä erilaisimmissa julkisissa paikoissa TITTIÄ P*RKELE!

Rakuuna, uusi suuri rakkauteni

Makuhermoni laulavat hoosiannaa rakuunalle. Nousin juuri pöydästä ja olen pakotettu jakamaan kosmisen luokan nautinnon kanssanne. Varsin uuden tilaajat, joita tuntuu sikiävän ihan silmissä. Sikiäminenhän on tosi kivaa toimintaa, joten jatkakaa ihmeessä! Mutta asiaan eli mantelipapuihin.

Mantelipavut

leikkopapuja pakkasesta
voita
mantelilastuja
suolaa ja rakuuna

Paista papuja runsaassa voissa kunnes ovat kypsähköjä. Heitä sekaan hiukka lisää voita, suolaa ja rakuunaa. Sekoita ja ripottele runsaasti mantelilastuja joukkoon. Paistele hetki niin että mantelilastut saavat vähän väriä ja nauti!

Tuo on ihan jär-kyt-tä-vän hyvää, kuin jotain ravintolaruokaa. (Minähän syön vain hyvissä ravintoloissa, joten ravintolaruoka on taivaallista. ;D) Miksi en ole ikinä tajunnut rakuunan autuutta, mikä tuoksu, mikä maku! Runsas määrä voitakaan tuskin pilasi makua. Makuhermojen hoosiannaa säestää ääni verisuonistani: naps naps naps. Menevät mokomat tukkoon. Mutta ei se mitään, loppu on autuas!

Birke vihjaisi herkusta nimeltä rakuunaporkkanat. Aah, maltan tuskin odottaa seuraavaa ruoka-aikaa.

Bileet jatkuu ja puksimista

Uusia tilaajia onkin kokonaista KOLME kappaletta!!! Ooh! Aaah! Ja ??? Keitä te ootte, mistä te tuutte??? Mutta älkää nyt vaan menkö minnekään! *liimailee uusia tilaajia tiukasti paikoilleen*

Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin: Olen suunnattoman dilemman edessä. Mikä edellisissä polkissani houkutteli kolme valiotilaajaa paikalle? Kultainen KIKKELI? Remontointi? Mansikkakakku? Upeistakin upein fotospektaakkeli? Neulepolkkaajien julkinen rienaaminen? Miten voin tarjota lisää hyvää ja mahdollisesti saada vielä LISÄÄ tilaajia, jos en edes tiedä mistä syystä tämä onni kohdalleni lankesi? PANIIKKI!

Toisaalla Kalestaniassa:

Ex on oppinut puksimaan (ampuminen ei ole ampumista, jos sitä ei kutsuta siksi, joten puhutaan nyt vaan puksimisesta). Viaton saippuakuplakone muuttuu Exän käsissä puksimislaitteeksi, jolla osoitellaan muita ja pidetään omituista kurluttavaa ääntä. Luojan lykky jätkänpätkä ei vielä tajua, että oikeasti puksittaessa kuuluu PAM! Minun viaton pieni poikani puksii. Voi murhe ja itkuntyrskäys. Vaikka Essi onkin mieletön riiviö, niin ei sekään sentään puksimista koskaan keksinyt. Alan vahvasti epäillä, että Y-kromosissa on sitä jotain...

Samainen nuori mies on oppinut, miten siskoa kutsutaan. Herra huutelee kovaan ääneen ESSI ESSI ESSI (Kaikkihan uskovat että tuommoinen hiukka vajaa 2-vuotias osaa sanoa ässän? Mulla on ihan pieni salaisuus, Essi ei ole aikuisten oikeasti nimeltään Essi...) . Kuulostaa aivan syötävän suloisesta, vähän kuin seireeni, joka houkuttelee paikalle lisää puksittavia...

Juhlapolkka!!!

Mulla on kuin onkin uusi tilaaja Blogilistalla!!! Joy oh joy oh joy!!! Bileet!!! Tarjolla on paitsi eltaantuneita huutiksia myös ylikypsiä kyssäreitä. Jos oikein hyvä tuuri käy, ehkä onnistun hankkimaan jostain ranskalaisia viivojakin... Eräs blogaaja nimittäin suunnittelee konttausreissua mökille joten ranskalaiset jäänevät hetkeksi valvomatta...

Kunnon bileissä on aina hyvät tarjoilut, joten pistetäänpä nyt kerrankin pöytä koreaksi. Olisi moukkamaista tarjota esim. mansikkakakkua, ei edes leipuripojalla koristettuna.

Juhlissa täytyy tarjota jotain unohtumatonta, joten tässä upea fotospektaakkeli runotorstain... ei kun valokuvahelluntain ei kun vaan näköhermojen hellimiseksi:

(Kele kun tuota raaputtamista riittääkin!)

Lisäksi kuvapläjäys Rautaruukin meille urakoimasta upouudesta katosta:

Ehdottomasti 14 000 euron arvoinen näky, kun vaan joskus näkyisi muutakin kuin romulava ja rojut nurmikolla... Remonttimiehistä ei ole tietoakaan. *kiristelee hampaitaan*

Tärkeä polkkaaja polkkaa Tärkeän polkan Tärkeästä asiasta

No niin, olen varoittanut. Jo otsikossa kerrankin!

Koko kevään mulla on ollut äärimmäisen ontto olo, ihan kuin jotain puuttuisi. Ja eilen hokasin sen: KULTAINEN KIKKELI tai no siis kuukkeli tai jotain. Ei olla niin tarkkoja! Pikainen googlaus paljasti vain vuoden miekka ja kypärä Kuukkelin. Missä on tämän vuoden KK??? Juuri kun olen äärimmäisessä iskussa ja olisin voittanut suvereenisti kaikki sarjat (myös Erityisen Parhaista Parhaimman Kallio -blogin kunniakkaan sarjan). Tässä haiskahtaa nyt joku ja se ei ole Elman eltaantuneet huutomerkit... Selvä salaliitto!

Jatkoin googlaamista ja internetin syrjäpoluilta löysin arvioita siitä, että elukka parka on jäänyt lintuinfluenssan jalkoihin. Ei, olen täysin varma siitä, että Kikkelin syöksi tuohon syövereihin neulepolkkaajien palkitseminen. Todistusaineistona esitän tämän linkin, onko tämä tervettä häh???

Vapauttakaa lintuparka ja päästäkää se palkitsemaan mut! Tai muutoin tulen ja katkon kaikki teidän halvalla Ebaysta huutamanne bambupuikkonne tuhannen päreiksi... *julma ilme*

Ukkonen kyläilee

Essillä on pienoinen päähänpinttymä ukkosesta, ilman että neidolla on oikeasti hajuakaan siitä, mikä se ukkonen oikeastaan on. Selitä tuommoiselle 4-vuotiaalle, miten ukkonen on sääilmiö, johon liittyy sadetta, salamoita ja jyrinöitä. Essi on ihan toista mieltä.

Ukkonen on ihan jotain muuta, onhan Essi tavannutkin sen. Se kuulemma tuli meille kylään, sillä on kädet ja jalat ja silmät ja suu! Ja se on pe-LOT-tava! Harmillisesti ukkoset ovat vähän kiertäneet, mutta tänään tuttu jyrinä kuului kaukaisuudesta. Kun totesin, että ukkonenhan se siellä, Essi alkoi kiertelemään ja kurkkimaan ikkunoista, että missä se ukkonen nyt on. Raukka jännitti selvästi.

Neiti sytytti jopa valot keittiöön, valo kun pelottaa ukkosta. Ilmeisesti ukkonen pelkään sitten itseäänkin, kun salamathan ovat valoa. Juteltiin jälleen kerran ukkosen syvimmästä olemuksesta ja siitä miten sitä ei tarvitse pelätä. Se on vain säätä kuten sade, auringonpaiste ja tuulikin. Ei tainnut mennä perille?

Taidan säätää opettavaiset tarinat siitä, miten puitten alle ei saa mennä ukkosen suojaan joksikin toiseksi kerraksi.

Mikä miehiä vaivaa?

Helle ja vesi on lyömätön yhdistelmä. Kun suurimman osan vuodesta sataa vettä tai muuta loskaa taivaalta, kansa sekoaa täysin kuumina hellepäivinä. Vilvoitus löytyy veden ääreltä, mutta valitettavasti yhdistelmä on kuolettava muutamille epäonnekkaille. Eikä varmaan sisäinen nesteytyskään erinäisillä monopoli-juomilla auta asiaa yhtään.

Tämän viikonlopun saldo on tähän mennessä kymmenen hukkunutta. Miehiä näistä vedelle hävinneistä on ylivoimaisesti suurin osa, kuten aina. Liekö nesteytys, järvi ja sepalus se yhdistelmä, mikä kaataa suomalaisen uroon naarasta useammin veden varaan?

Luulisi tosin suomalaisten uroiden puupäiden pitävän epäonniset veden pinnalla...

Helpotusta helteeseen kotona

Helle on ihanaa, nautin todella vaikka välillä sitä kaipaakin hetken viilennystä. Sääli vaan kun ilmastointilaitteet ovat kalliita eikä pelkkä tuuletin tee muuta kuin liikuttaa ilmaa. Luin jostain Iltasanomien tai Iltalehden jutusta tuulettimen ja täysiverisen ilmastointikoneen välimuodosta, tuulettimesta, jossa on pakastimessa viilennettävät kylmäpatruunat. Kallis sekin värkki oli, joten köyhän on pakko soveltaa. Ja tässä meidän oma malli, tehty kotoa jo valmiiksi löytyvistä vermeistä:

Jalallinen tuuletin, sen edessä kahden cd-telineen päällä tarjottimella kylmäkalleja. Latasin jo pari limsapulloa vedellä ja tungin pakastimeen, kylmyys katoaa tässä helteessä nopeasti! Mutta ihana viileä tuulahdus tuosta tulee, halvalla. ;)

Helpotusta helteiseen työhön

Keksinpä ihan vahingossa maanantaina miten helteet ja työt saa kätevästi yhdistettyä. Unohdin työkännykkäni aamulla kotiin ja voi pojat kun olikin rauhallinen työpäivä ilman hysteerisenä soivaa kännykkää. Varsinkin kun vielä unohdin poistaa tiistaina foorumilta viestin kännykkäni lomailemisesta sama autuus jatkui vielä silloinkin.

Eli jos ei itse pääse lomalle kannattaa pistää edes kännykkä lomailemaan.

Telttailua ja autokolareita

Essille ostettiin toissa kesänä Viron matkalla kuutionmuotoinen leikkiteltta. Siinä on kaksi läpinäkyvää sivua, joista on kiva kurkkia elämänmenoa ja mikä parasta aikuinenkin näkee mitä teltassa tapahtuu. Kyylä mikä kyylä!

Eilen Essin piti ehdottomasti saada teltta sisälle yöksi, neiti halusi nukkua teltassa. Raukka ei taida vielä tietää mitä oikea telttailu on. Isi kävi kiikuttamassa teltan sisälle, ei mikään ihme homma, kun kuutiota ei voi edes kiinnittää maahan. Laitettiin kuutio pyörötuolin patjan päälle makkarin lattialle ja Essi peittojen ja tyynyn kera sinne. Ipana todellakin nukkui yön teltassa...

Mietin jo tässä, että telttaa ja patjaahan voisi hivuttaa vähitellen ulos makkarista... Olohuoneeseen... Siitä eteiseen, mutta sitten tuleekin ongelma. Vaivihkainen hivutus ylös rappua lienee iso ongelma?

Ex on ínnostunut autoista. Tottahan Essikin on autoilla leikkinut, mutta Exälle autot ovat henki ja elämä. Hoitotätikin totesi, että Ex on hyvässä iässä: Ei osaa sanoa paljon muuta kuin auto, mutta hokeekin sitä sitten sitäkin enemmän. :D

Ex ajelee autoillaan kolareita, kräsh bäng vaan. Seuraava äänitehoste on aijaijai... auuuu!!! Loukkaantuneita autoja pitää puhaltaa, minä saan puhallettavaksi yleensä toisen ja toisen Ex puhaltelee itse terveeksi. Ja sitten taas uusi kolari... Loputtomiin.