Viime viikon Ilonassa oli todella hyvä toffeecookiesresepti. Tosin vähän piti sitäkin viilata, jotta tulisi vieläkin parempaa.
250 g voita
3 dl vaaleaa muscovado-sokeria
3 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl suolaa
2 tl vanilliinisokeria
1 tl leivinjauhetta
7 dl vehnäjauhoja
100 g paloiteltuja Omar-kermakaramelleja
100 g rouhittua valkoista suklaata
Sekoita sokerit ja voi keskenään. Sekoita kuiva-aineet ja lisää ne kananmunien kanssa vuorotellen sokerivoi-seokseen. Paloittele Omarit ja suklaa ja lisää joukkoon. Leivo pötköksi ja leikkaa siitä noin sentin paksuisia viipaleita. Toimii parhaiten pakkasen kautta, muutoin leviävät aika laajoiksi uunissa. Paista 200-225 asteessa noin 6-8 minuuttia.
Tosi hyvää!
***
Niin ja originaalireseptissä oli siis muscovadon tilalla fariinisokeri. Muscovado on jo itsessään toffeenmakuista, joten se parantaa keksejä paljon. Omarien tilalla on alkuperäisessä toffeemakeiset.
Tapaa Kale? Omassa persoonassaan vaiko sittenkin joku teini, joka yrittää päteä? ;D
Kiitos äitienpäivän piristyksestä!
Kävin eilen työkavereiden kanssa ratsastamassa, ihan ensimmäistä kertaa. Oli melkoinen kokemus yrittää kiivetä islanninhevosen selkään (juu, tiedän että ne ON pieniä) ja yrittää pysyäkin siellä ylhäällä. Vaikka kuinka ohjaaja sanoi, että eihän tuoliltakaan tiputa, kyllä se maanvetovoima pitää selässä, niin tunne oli melkoinen. En ole koskaan istunut hengittävällä ja liikkuvalla tuolilla...
Vaan olipa se ihanaa silti! Hevosen selässä oli ihmeellistä istua ja jopa yrittää vähän vinkata hepparaukalle, mihin suuntaan olisi kiva mennä. Ratsastimme kentällä, maastoon ei meitä ensikertalaisia olisi oikein voinut laskeakaan.
Hevoseni oli aivan ihanainen Reiska, joka totteli mukavasti epävarmemmankin ohjausta ja pärskytteli välillä. Mokoma vain pyrki kiskomaan ja huvitti ratsastajaa päästelemällä ihme loksutusta aina välillä. Mutta hei, semmoisia ne miehet vaan ovat! Kun tulimme takaisin talleille, Reiska näytti oikean luontonsa: Heti kun pysähdyimme, alkoi hillitön lorina. Olipa kiva nostaa vaan jalkoja ylös ettei keltainen neste vahingossakaan kastele omia jalkoja. ;D
Mutta Reiska, oot tosi ihqda! Tää on tosi rakkautta! Jälleen kerran!
Löysin Reiskan kuvan tallin sivuilta.
Ja jos pitäisi, niin riittääkö vesi ja leipä?
Tänään kävin lääkärineuvolassa Essin ja Exän kanssa. Meidän neuvolassa on vähän semmoinen perinne, että aina löytyy jotain vikaa. Onneksi sentään kun käy kahden kanssa, niin ei välttämättä kuin toisesta... Essi oli oma tyypillinen reipas (vieraskorea) itsensä, virheetön yksilö siis. Mutta se Ex...
Ex on liian laiha! Käyrärikkuri! Maaliskuun käynnistä paino oli pudonnut kokonaista 120 g!!! Kymppikilon OLISI pitänyt mennä rikki, ei mennyt vieläkään siis. Terkkari kyseli, että mahdanko ruokkia Exää ja mitä. Annanko ihan perunaa ja maitoa ja ja ja. Kun sanoin, että ihan samaa nämä kaksi yksilöä kyllä syövät ja tulos on ihan eri. Ja että Ex oksensi eilen illalla ja tänäkin aamuna ripuloi eli voisiko huono painokehitys johtua siitä. Moinen ilmeinen syy pudonneeseen painon ohitettiin ilman mitään kommenttia.
Exän saaman ravinnon laadussakin on parantamisen varaa. Se nyt vaan on niin, että Exän on jatkossa saatava 6 desiä päivässä lehmänmaitoa. En vaan tiedä millä ilveellä herran pitäisi äidinmaidon (määrä ehkäpä puolisen litraa päivässä, en tiedä, en mittaa) päälle vielä vetää tuommoinen hirveä määrä maitoakin? Ei meillä lehmää sinänsä boikotoida, ruoalla tarjotaan ihan normaalisti maitoa lasista. Ammun maitoa eikä äidin.
Onneksi sentään jätkä oli kasvanut pituutta reilusti, muutoin olisi varmaan napsahtanut pikahuostaanotto.
Mua oikeasti nyppii meidän neuvolan asenne, eikös neuvolasta pitäisi saada tukea ja neuvoja perheen omille ratkaisuille eikä suinkaa määräyksiä? Sama linja on jatkunut niin Essin kuin nyt Exänkin kanssa. Mua pelottaa ne nuoret äidit, jotka ottavat tädin sanat totena. Varsinkin kun usein määräykset ja ohjeet ovat ristiriidassa nykyisten virallisten suositustenkin kanssa tai muutoin kyseenalaisia.
Sekin nyppii kun tiedän jo etukäteen, että valitettavaa on ja siitäkin huolimatta annan asioiden ärsyttää. Välillä pistin Miehen neuvolaan Essin kanssa, jostain syystä Mies on päässyt vähemmällä. Jännä muuten, että neuvolalääkärikin heitti ohimennen naureskellen, että kai sinä Exälle ruokaa annat, mihin sanoin, että en, miten niin. Siinä kaikki mitä lääkärillä oli käyristä ja painorikkuruudesta sanomista. Että ehkäpä se herkkyyskin on kiinni siitä kuka sano ja varsinkin miten sanoo.
Miksi äitienpäivä on monikossa mutta isänpäivä yksikössä?
Onko se siksi, että äidistä ei koskaan voi olla täyttä varmuutta, mutta isästä sen sijaan... Ei kun äääh!!! ;D
Hämmästyneenä olen seurannut sanailua blogini kommenttiraidalla. Mutta hei, kiva kun tulee kommentteja, jatkakaa ihmeessä!
Mutta nostetaan tv nyt sinne minne se kuuluu eli lastenhuoneeseen. Jossa se ei meillä ole syystä että meillä ei ole lastenhuonetta. Vierashuoneesta telkka löytyy ja kun joskus yläkerran remontti valmistuu, siirtyy turmion laatikko lastenhuoneeseen. Plus videot ja dvd-soitin.
En tiedä mitä niin turmiollista televisiossa on etteikö se saisi lastenhuoneesta löytyä. Tosin en minäkään katsoisi hyvällä sitä, jos omat kullanmurut tuijottaisivat silmät lautasina töllötintä jatkuvasti. Mutta eipä moisesta ole pelkoa ainakaan tässä taloudessa, lapsia onneksi kiinnostaa paikkojen rikkominen ja epäjärjestyksen luominen usein paljon enemmän kuin tylsä telkkari. Joskus olen jopa iloinen, jos Essi istuu hetkisen hiljaa paikoillaan... Vaikka sitten videon voimalla.
Televisiota lastenhuoneessa lienee vaikeampi valvoa kuin perinteisesti olkkarissa sijaitsevaa, mutta ainakaan Essi ei vielä toistaiseksi viihdy edes lempivideoidensa parissa ilman lähistöllä hääräilevää aikuista. Mistä lapset oppisivat käyttämään televisiota, jos eivät omista kokemuksista. Juuri nytkin Essi katsoo isin kanssa dokkaria Maa, ihmeiden planeetta. Minusta on kiva kuunnella Essin kysymyksiä siitä mitä televisiossa tapahtuu.
Kaikkea ei meilläkään saa televisiosta katsella, esimerkiksi meillä Miehen kanssa on jäänyt Lost kokonaan katsomatta syystä, että siihen aikaan ipanaiset ovat vielä hereillä emmekä voi valvoa etteivätkö lapset pelästyisi tuota K-15 (?) sarjaa. Eikä televisio ole edes päällä koko ajan. Tietokone on (vilkuttaa Kotikarusellille). Essi tykkää "pelata tietokoneella paperityttöjä". Aina kun silmä välttää, paperitytöt ovat taas ruudulla. Pleikkariakin meillä saa pelata, Essi tykkää Eyetoy-peleistä ja Exäkin yrittää parhaansa hosua televisioruudun edessä. Aion lähitulevaisuudessa hankkia kahden hengen tanssimaton, jotta pääsemme tanssahtelemaan yhdessä Essin kanssa.
Miksi kirjat ovat yksiselitteisen hyvästä, mutta televisio pahasta? Joskus tuntuu siltä, vaikka oikeastihan mikä tahansa viihdyke on pahasta yliannoksina. Niin kirjoista kuin televisiosta löytyy materiaali joka ei todellakaan sovi lapsille. Kirjoja ja televisiota pitää kumpiakin oppia käyttämään, lapsen mielikuvitus yllättää olipa kyse kummasta tahansa.
***
Bonuksena vielä harras (muuttunut) toivomukseni:
Aiemmin toivoin, että saisimme kasvatettua lapset aikuisiksi, niin että säilyisimme kaikki hengissä ja kutakuinkin tervejärkisinä. Nykyisin toivon vain, että säilyisimme kaikki hengissä...
***
Kansankunnantoivoja ehkä täytyy kasvattaakin, riiviöt tuntuvat kasvavan kohisten ilman erityistä kasvattamistakin.
Törmäsinpä eilen blogisurffaillessani erään perheen sääntökokoelmaan. Aivan uskomaton sääntörakennelma, edes sen soveltaminen ei tässä perheessä onnistuisi. Juu, olemme aivan liian yksinkertaisia, meille pitää olla vähän muistettavaa. Joten tässäpä meidän säännöt:
ENSIMMÄINEN SÄÄNTÖ:
Lapset eivät saa tappaa toisiaan. Eikä isiä, isi tuo taloon isoimman rahatukun. Jos jonkun on ihan pakko tappaa joku, niin se on sitten äiti, joka päättää myös kohteen itse.
TOINEN SÄÄNTÖ:
Äidin irkkaamista, blogaamista ja muuta koneella notkumista ei saa häiritä ellei se ole välttämätöntä säännön numero yksi noudattamiseksi.
KOLMAS SÄÄNTÖ:
Äiti saa aina ensin valita herkuista, muut saavat vasta kun äiti on saanut tarpeekseen (niin kuin se muka olisi mahdollista...). Äidin herkkujemmaan EI kosketa. Ai niin, ellei sitten ole pakko säännön yksi ja kaksi noudattamiseksi.
Aah Asimovia ja robotiikan sääntöjä, sillä nyt päästään käsiksi siihen TODELLA tärkeään sääntöön eli nyt seuraa kaiken kruunu:
NOLLAS SÄÄNTÖ:
Äiti ei ole olemassa lapsia varten vaan lapset äitiä varten. Tämän nojalla julistan itseni tämän perheyksikön ehdottomaksi sivistyneeksi yksinvaltiaaksi ei kun siis sanotaan nyt kerrankin suoraan eli diktaattoriksi.
Jos asioista on valittamista tai jos joku haluaisi muuttaa sääntöjä (en kyllä ymmärrä miten kukaan voisi haluta!), anarkian ei kun demokratian nimissä valitusoikeutta voi noudattaa joka kuun 35. päivä Jupiterin kolmannessa kuussa tehdyllä kirjallisella valituksella / muutosehdotuksella.
Illan uutiset löivät älläkällä, predikaattien missio makasiineja vastaan oli lopultakin saavuttanut syttymispisteensä ja kohta on Helsingissä, keskeisellä paikalla vieläpä, kaikkien aikojen hiillos. Ja kuka sanoi ettei muka ole mahdollista saada kaikkea - kesämökkiä keskelle pääkaupunkia meren rannalle. Ok, ei nyt tartuta lillukan varsiin, ihan kaikki ei ehkä täyty...
Mutta nyt kaikki proletariaatit ja predikaatit yhtykää, poliisi on saatava vastuusen tästä törkeästä tempusta. Taatusti NIITTEN vika tämäkin! Kun eivät viime väännössä pärjänneet niin menivät nyt polttamaan koko lafkan, sairaan huonoja luusereita.
Irkissä tuli vastaan hauska testi, joka on pakko pistää jakoon. Lasten ja aikuisten lelut ovat yllättävän samanlaisia, mutta onneksi myös arvaamalla voi voittaa.
Riittävästi lasten kanssa leikkineenä tämä oli melkeinpä helppoa (muuta EN tunnusta ;D), tulokseni oli aika kelvollinen:
You have scored: 10 out of 15
Pretty Good. You still need to spend more time at the local bookstore.
***
Mistä tulikin mieleeni. DUNMORE, niin mitä vettä. Hanasta, vissyä??? ;)
Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla. Siis vain yhdellä (!), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta...
Kiusaan jäin kiinni Äidin elämässä.
Eräs irkkituttu keräilee Pullip-nukkeja, jotka olivat täysin tuntematon suuruus minulle ennen kuin nukkehassahtanut irkkikamu pastesi parit linkit. Nettikaupoista löytyy ihanuuksia huudettavaksi tai ostettavaksi. Juuri äsken katselin suloista Anne Shirley -nukkea. Punatukkainen, pisamainen Ystävämme Anne sopisi aivan loistavasti kirjahyllyyni... Ainoastaan ajatus tulleista pitää himoni vielä kurissa.
Niin ja ne 14 000 syytä. Meillä kävi tänään kattomyyjä, uusi katto maksaa vaivaiset 14 000. Tuplaa talosi arvo, osta uusi katto! Essillä on tapana kieltäytyä tekemästä asioita vetomalla siihen, että niitä tehdessä tulee hiki. Hiki tuli mullekin kun hinnan kuulin, mutta ei auta. Onneksi suihku on keksitty, saisipa sen taottua Essinkin päähän...
Toiseksi viimeinen lista pillereitä lähestyy uhkaavasti loppuaan, resepti on käytetty loppuun. Uusimisen paikka siis. Mutta hommahan ei olekaan niin helppoa... Täällä perhesuunnitteluneuvolan asiakkaat käyvät kerran vuodessa lääkärissä, muutoin on turha odottaa uutta reseptiä. Perhesuunnittelussa lääkäri on tavattavissa vain maanantaisin, joten aikojen saaminen ei välttämättä ole helppoa.
Joten soittelemaan, aloitin soittelun siinä vaiheessa kun avasin toiseksi viimeisen liuskan. Kaivoin numeron puhelinluettelosta, kukaan vaan ei koskaan tuntunut vastaavan enkä minäkään muistanut soittaa läheskään joka päivä. Lopulta vähän yli viikon jälkeen joku lopulta vastasi: "Aikuisten neuvolassa" Siis mitä häh, numerot ovat muuttuneet! Kysyin perhesuunnittelun puhelinnumeron ja soitin sinne. Ei vastausta, tietenkään. Lannistuneena unohdin koko soittamisen päiväkausiksi, mutta pillereiden hupeneminen parantaa kummasti muistia...
Tänään soittelin taas ja parin yrityksen jälkeen joku jo vastasikin: "Äitiysneuvolassa" Ooh, sinnehän sitä kohta onkin asiaa, jos reseptiä ei pian ala kuulumaan... Tuskastuttavaa, kysyin jälleen perhesuunnitelun numeroa ja sainkin. Numero oli varattu. No tietenkin... Hetken päästä soitin taas ja tällä kertaa soitto ohjautui keskukseen, perhesuunnittelua tekevä terveydenhoitaja on tavattavissa jälleen huomenna.
Että tämmöisiä, turha pyristellä. Kai se vaan on hyväksyttävä, että kolmonen on väistämätön? Ja kukapa näitä ei lisää tahtoisi?
Eilen oli ihan tavallinen päivä, töistä kotiin päästyäni imettelin ensin Exän, sitten napostelin pari pähkinää Miehen laittaman ruoan valmistumista odotellessani. Ex kinusi pähkinää, joten annoin pojalle puolikkaan saksanpähkinän. Poika tykkää pähkinöistä ja on syönyt niitä ilman mitään ongelmia. Nytkin kaikki meni hyvin aluksi, Ex muussasi pähkinän suussaan muruiksi. Ex alkoi repimään lehtiä pois pöydältä ja Mies tietenkin kielsi, mikä sai Exän vetämään henkeä aloittaakseen raivokkaan huudon. Virhe, pähkinänmurut menivät henkeen ja salpasivat hengityksen.
Mies taputteli Exää selkään ja kantoi punertuvaa lasta luokseni. Hyvin pian saimme taputeltua ja puristeltua ja roikoteltua niin, että Ex alkoi saamaan taas henkeä. Lyhyitä henkäyksiä, limaa tuli ihan järkyttäviä määriä. Poika yski tosi paljon. Yskimen rauhoittui ja hengittely parani, mutta yskähtely jäi silti päälle. Soitin terkkariin kysyäkseni, että mites nyt edetään. Pahin säikähdys oli jo ennättänyt mennä ohi. Lääkärin neuvo oli yksinkertainen: Tilaat ambulanssin hätäkeskuksesta ja Keskussairaalaan. Vaikka tilanne oli sillä hetkellä hyvä, ei voi mitenkään tietää onko jotain kuitenkin jäänyt keuhkoihin. Pahimmassa tapauksessa hengitystiet voivat turvota umpeen. Kammo! Hyvä kun selvisin hätäkeskussoitostä, itku oli pinnassa.
Ambulanssin odotus tuntui ikuisuudelta, mutta sieltähän se saapui ja matkasimme Keskussairaalaan. Ensihoitaja tutki Exän ja seurasi tilaa, hapetus oli ihan hyvä. Ex jopa nukahti syliini. Keskussairaalassa korvalääkäri kuunteli Exän keuhkoja ja määräsi röntgenin, jonka pohjalta sitten voisi paremmin tehdä päätöksiä. Röntgenin ottaminen noin pienestä on aina ankeaa, niin nytkin. Voi sitä kiukkua, kun nuori mies piti saada pysymään edes se pieni hetki paikoillaan.
Kuvat näyttivät, että toinen keuhko ei ehkä hapetu ihan yhtä hyvin kuin toinen eli varmuuden vuoksi seuraavaksi toimenpiteeksi pitäisi tehdä tähystys. Keskussairaalassa sitä ei voitaisi tehdä kuin vasta seuraavana päivänä, joten seuraavaksi meille tuli siirto Tyksiin. Exälle laitettiin siirtoa varten tippa, mitään ei saanut syödä tai juoda nukutuksen takia. Kaksi ensimmäistä yritystä käteen epäonnistuivat, voi sitä huudon ja raivon määrää. Päähän sitten saatiin laitettua jo ekalla yrityksellä. Tuolla yläpalkin kuvassahan voi ihailla Exän hienoja verisuonia... Siirtoambulanssi saapui ja käärin sairaalapaitaisen Exän isoon pyyhkeeseen ja matkaan. Hapetusta seurattiin koko parituntisen ajan ja kun saavuimme Tyksiin, oli leikkaussali jo odottamassa poikaa. Sinne veivät Exän ja minä jäin huoneeseen odottamaan. Koska imetän, sain erikoispalvelua eli mehua ja leipää ja jogurttia huoneeseen. Olikin ihana saada syödä edes jotain, minultakin jäi syöminen väliin.
Laittelin lattialle petini ja pötköttelin siinä. Aika pian tuli jo sana, että Ex on heräämössä ja tulee ihan pian osastolle. Rauhallinen poika katseli isoin silmin ympärilleen ja alkoi heti itkemään, kun näki minut. Hoitaja kertoi, että toimenpide oli ollut nopea, koska keuhkoista ei ollut löytynyt mitään. Syliin sain ottaa, mutta imetystä olisi lykättävä ainakin pari tuntia nielun puudutuksen takia. Ex yritti kaivautua paitani sisään eikä halunnut enää takaisin pinnikseen. Sain kuitenkin pojan taputeltua sinne uneen, viereeni en uskaltanut ottaa, koska olisin saattanut vahingossa imettää. :P Torkuin ja odottelin kahden tunnin kulumista. Kun kaksi tuntia oli mennyt, Ex nukkui edelleen, mutta heräsi vähän ajan kuluttua sairaanhoitajan tarkastukseen, joten sain lopultakin vauvani rinnalle. Rinta maistui hienosti ja loppuyön Ex nukkuikin kainalossani, ei yhtään enää suostunut pinnasänkyyn. Intuboinnista ja tähystyksestä huolimatta Ex vaikutti pirteälle eikä äänikään kuulostanut erikoisen käheälle.
Aamulla odottelimme kolmisen tuntia korvalääkäriä päästämään meidät kotiin. Siinäpä olikin jobia kerrakseen juosta pitkin lasten kirurgisen osaston käytäviä vauhtivesselin perässä. Ruoka ei pojalle maistunut, mutta uusi tuttavuus taaperokärry oli tosi rakkautta. Korvalääkäri vielä kertoi, että keuhkoputken alusta oli imetty pähkinän paloja ja limaa ja koska keuhkoja on tähystetty edessä on viikon antibioottikuuri. Kotimatka sujui reteästi taksilla, alle vuorokaudessa tuli ajeltua siksakia ihan riittämiin.
Ex on elämänsä vedossa, Essiä harmittaa kun ei päässyt sairaalaan, Mies laverteli heti kaikki kuulumiset sukulaisilleen ja minulla särkee päätä ja on väsy. Paljon melua yhdestä pienestä puolikkaasta saksanpähkinästä.
Iloisena raportoin, että armas pikkuinen vauvapalleroiseni syö! Ihan hienosti ja oma-aloitteisesti. Nopeammin kuin äiti ja isi kerkiää edes EI!!!!!!!tä sanoa. Nimittäin kakkaa. :)
Onneksi sekin on nyt koettu, Essi ei koskaan moiseen sortunut. Eikä muuten kakkinut lattioillekaan, mitä Ex tekee nykyisin harva se päivä. Olemmekohan Miehen kanssa kehittyneet vanhempina vai onko kakan nautinnollinen natustelu poikien lempiharrastus?
Rakkaat lapsemme järjestivät kerrankin unohtumattoman sunnuntain. Tunti sitten Mies huomasi, että pakastimessa eivät pala valot. Eivät tietenkään, jos sähköpistoke on kiskottu irti seinästä. Ji-HAA!
Olen atk-tukihölön hommissani oppinut sen, että tärkeintä on aina ensimmäiseksi etsiä syyllinen. Sillähän ei ole mitään väliä hoidetaanko homma muutoin kotiin, syyllisten etsiminen ja rankaiseminen on aina ensimmäinen prioriteetti. Sääli vain, että tällä kertaa syyllisyyskysymys jäänee iäksi ratkaisematta. Kumpikin kakaroista pystyy katalaan tekoon, joten seuraavana vuorossa oli vahinkojen kartoittaminen.
Mies ujutti varovaisesti lämpömittarin anturin pakastimen sisään. Lämpötila - ja sulahtanut tuulahdus pakastimen sisältä - kertoivat lohdutonta tarinaa: Koko hela p*ska on sulanut. Tulipahan kiva urakka tyhjätä kaikki ihanat marjat ja ruoat ja mitä nyt olikin pois roskikseen. Mutta ainakin pakastin on nyt siivottu uutta satokautta varten.
Sitäköhän riiviötkin ajattelivat, olisi hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä tai siis tyhjästä pakastimesta joskus? Raahatessani täysinäisiä roskasäkkejä mietin, että jos naapurit kuvittelevat minun raahaavan pois paloittelumurhan tuloksia ei totuus ole niistä arveluista kovin kaukana... Tip tip tip vaan hangelle jäi kiva punainen vana - marjoista.
Maanantaina ja tiistaina olin työhön liittyvältä opintomatkalla Tampereellä. Ilman Miestä ja lapsia, A-luokan reissu siis. Tampere on minulle todella tuntematon kaupunki, mutta ajattelin kuitenkin elää vaarallisesti ja rohkaistuin matkaan ihan julkisilla.
Nooh, Express-bussi on vielä helppo nakki, mutta kaupungin sisäisen liikenteen kanssa olikin vähän hanskaamista. Huristelin reteesti perille linja-autoasemalle vain havaitakseni, että eihän se olekaan samalla myös kaupungin sisäisen liikenteen keskus... Aikaa oli, joten hyppäsin sitten paikallisbussiin ja palasin pari pysäkkiä takaisin päin. Tunsinpa itseni taas kerran tyhmäksi. Mutta en sentään ihan NIIN tyhmäksi kun kerran Helsingissä kun minun piti jäädä pois Lasipalatsin pysäkillä ja huristelin päätepysäkille asti. Siellä ystävällinen ratikkakuski tiedusteli vain, että missähän sun piti jäädä pois... No, oikea pysäkki lopulta löytyi ja pääsin perillekin.
Koulutus oli aika väsyttävää. Kammottavaa yrittää pitää silmiä auki, vääntelin jalkojani mitä ihmeellisimpiin asentoihin ihan vain hereillä pysyäkseni. Tehokkaampaa olisi ollut väännellä naamaa, mutta sitä en sentään iljennyt tehdä. ;D Tosin eipä siellä paljon tuttuja olisi ollut. Ja vaikka olisikin, niin kyllähän tutut jo tietää, että olen vähintäänkin puolihullu.
Majoittuminen meni mukavasti koulun opiskelija-asuntoon ja ilta sujuvasti shopatessa läheisessä kauppakeskuksessa ja saunoessa ilman lapsia. Ah mikä nautinto! Ei kitinää ja vikinää vaan rauhallista löhöilyä lämpimässä katsellen saunan ikkunasta puiden latvoja. Yökin meni ilman keskeytyksiä. Aika luksusta.
Se oli hiukka negatiivista, että jouduin pumppailemaan maitoa pois kolmeen otteeseen eivätkä rinnat silti olleet yhtä pehmoiset kuin Exän jäljiltä. Ex osaa kyllä huoltaa rinnat hyvään kuntoon. Heitin pois 4,5 desiä maitoa, yllättävän paljon kun miettii, että pumpulle ei välttämättä heru yhtä hyvin kuin mitä vauva heruttaa. Ja aikaakin tuhrautui, pumppaaminen on tosi tylsää!
Mies ja lapset tulivat hakemaan minua koulutuksen jälkeen, tarkoituksena oli shoppailla vähän Tampereella. Mokomat olivat vain 50 minuuttia myöhässä. Argh!!! Siinäpä sitten menikin jo hyvää shoppailuaikaa ja mies sai unohtaa Bauhaus-käyntinsä. >:I Oikein sille. Seuraavan kerran tulen takaisinkin bussilla, edes joku roti aikatauluissa!
Koti oli ihan kamalassa kunnossa, en käsitä miten vajaassa kahdessa vuorokaudessa voi saada aikaan sellaisen sotkun? Muutenkin melkein hypin kiukusta tasajalkaa, kun lopulta paikansin epämiellyttävän hajun lähteen. :P Mies oli jättänyt märän lattiarätin mytyksi vessan nurkkaan... Äly hoi! Mutta pääasia tietenkin, että koko poppoo selvisi hengissä. Tekee vaan huonoa näin äidin itsetunnolle, että Exällekin tuli ikävä äitiä vasta yöllä. ;) Mitä, enkö olekaan korvaamaton!
Essi, tuo reipas ja ehtiväinen neitonen osallistuu myös vanhan talomme remontoimiseen. Mies huomasi tänään, että tuulikaapin oven kahva jäi käteen. Joku ruoja oli irrottanut ruuvit kahvasta.
Nyt Essi on jumissa tuulikaapissa, Mies komensi nimittäin neitosen tuulikaappiin, työnsi oven kiinni ja käski tyttelin tulla pois. Jep, kahva jäi käteen. Juttelevat nyt oven läpi, mitä kaikkea voikaan ja varsinkin mitä kaikkea ei välttämättä kannata tehdä.
Mitähän muuta reippailija onkaan mahtanut virittää?
Itsehän tätä kerjäsitte, joten yritän nyt blogata vähän tiuhempaan tahtiin. Se vaan on hirvittävän vaikeaa, meille kun ei tapahdu yhtään mitään. Ja minunkin kykyni jorista loppumattomiin samoista vanhoista asioisa taitaa vähitellen saavuttaa rajanasa? Vaikka huomattavan lahjakas tyhjänjauhamisessa onnekseni olenkin. :)
Edessä on jälleen lomaviikko, mitä nyt maanantain ja tiistain olen ensin työreissulla. Työt ovat nielaisseet täysin, hommia olisi (töissä) enemmän kuin ehtii tekemään edes kohtuudella. Joko olen muuttunut entistä tehottomammaksi äitiysloman aikana tai sitten hommat ovat oikeasti lisääntyneet. Mutta turha valittaa, en ole sitä tyyppiä joka tekemättömistä töistä stressantuisi. Lasten hoitoura on lähtenyt käyntiin menestyksekkäästi, tosin kerran vipeltäjäni tulivat jopa mukaan töihin auttamaan minua. Hoitotäti kun oli kipeä ja en halunnut lykkiä ihania pikkupilttejäni varahoitoon. Päivän aikana kerkisin jo monesti katua typeryyttäni, jos hoitotäti vielä joskus sairastuu, lykkään nuo riemumielin hoitoon vaikka Morticia Addamsille... Lapsilla oli kyllä hauskaa sekin päivä.
Tekemättömistä töistä puheenollen: Löytyisikö laajasta lukijakunnasta (hei äiti!) ketään reipasta, joka tulisi siivoamaan läävääni? Vaikka pystynkin menestyksekkäästi sulkemaan silmäni sekasotkulta, en ole valitettavasti vielä onnistunut keksimään keinoa, jolla saisi katkaistua tuntoaistimukset jalkapohjista. Dublot sattuvat ilkeästi jalan alle jäädessään. Muistan hämärästi, että keittiössä oli joskus tiskipöytäkin...
Mieluummin kuin kotitöitä huvittelen päivät (=illat, päiväthän olen tietenkin töissä) joko pistelemällä (ristipistoa, harvemmin lähimmäisiä sentään) tai pelailemalla aikuismaisesti Pleikkarilla. Tosin vajavainen kuntoni asettaa rajat myös pelaamiselle, meillä kun pelataan EyeToy-pelejä, joissa peliohjaimena toimii oma kroppa tai sitten tanssitaan tanssimatolla. Hiki tulee huonokuntoiselle!
Mutta humppahammasta eikun jalkaa vipeltää nyt, taidankin mennä hyppimään parit tahdit.
(Kysyn vaan, kannattiko pyytää tiheämpää päivitystahtia!!!)
KIINNI JÄIT! KOSKA LUET TÄTÄ TEKSTIÄ, SE TARKOITTAA ETTÄ SINUN TÄYTYY KOMMENTOIDA. KOMMENTOI IHAN MITÄ HALUAT, KUNHAN TEET SEN. LAITA TÄMÄ TEKSTI OMAAN BLOGIISI JA NAPPAA KAIKKI BLOGIASI LUKEVAT.
Napsahdin itse kiinni Äidin elämään.
Kotikarusellin Mies tuo usein komeita kukkakimppuja armaalleen. Meillä kukkia ei tipu, ei juhlapäivinä eikä yllätyksenä. Mutta saanpa minäkin sentään joskus jotain, tänään Mies toi mulle tämmöisen tuliaisen:
Jokaisen naisen unelma? Kyllä, minun ainakin. Tämä on jo toinen kerta kun saan Mieheltä ruuvimeiseleitä ja tällä kertaa oikein komean sarjan.
Kun Essi oli vielä vauva ja vähän isompikin, en käyttänyt kuin hajutonta deodoranttia ja varoin hajusteita ja tuoksuja pesutuotteissakin. En edes miettinyt värjääväni hiuksia, hiuspohjahan on ohut. Tiedä mitä mömmöjä kulkeutuisi vereeni ja sitä kautta äidinmaitoon. Nykyisin pistelen surutta suihketta kainaloon ja hiuksetkin värjäsin kuukausi sitten ja suunnittelen jo päivää, milloin värjään seuraavan kierroksen. Jos vaikka tulisi punaisempi tällä kertaa... Vauvasta ja maitoon mahdollisesti kulkeutuvista jäämistä viis!
Kun Essi oli vielä pieni, uskoin lempeään ja neuvottelevaan vanhemmuuteen. Kyllähän asiat selviävät ja järjestyvät keskustelemalla, eivät lapset ole aivottomia olentoja, joiden kanssa ei voisi päästä yhteisymmärrykseen.
Eilen oli taas kerran kuningasaamu, Essi on jo viikon tehnyt aamuistamme lapsiperheen helvettiä. Vain lapsiperheellinen voi ymmärtää, mitä on tappeleminen jokaisesta asiasta. Lapsi on tapeltava ylös sängystä, aamupissalle, vaatteet pois ja päälle. Hiuksia ei saa harjata, pikkuhousut on huonosti, sukkikset kutittavat. Pukea ei saa, auttaa ei saa, mutta lapsi pue myöskään itse, vaikka osaakin. Eilen sanoin puolen tunnin tappelun jälkeen sisävaatteissaan sohvalle jämähtäneelle Essille, että hyvä, jää sitten kotiin. Äiti ja Ex lähtevät nyt hoitoon ja töihin. Otin Exän kainaloon ja vein autoon turvaistuimeen, puhdistin kaikessa rauhassa auton lumesta. Vilkutinpa vielä ikkunasta Essille hei heit. Valitettavasti lasta ei yksin voi jättää, joten kävin moisesta mahdollisuudesta pelästyneen ja lopultakin pukeutuneen ipanan kyytiin.
Essi oli kiukutellut vielä aamupäivän hoidossakin, mutta kotiin tuli taas vaihteeksi eri tyttö. Ei tämä uusi Essi mikään tahdoton kone ole, mutta välillä asiat taas sujuvat. Asioista voi vaikka neuvotellakin taas, aamukin meni ihan eri malliin kuin edelliset. Mutta miksi ihmeessä äitiys ei suju niin kuin olen joskus suunnitellut, miksi tähän kaaokseen tulee joku järjen hiven vasta kun käyttöön ottaa vähän pelotteita ja radikaaleja keinoja? Essi on rakas lapsi, mutta joskus kieltämättä väsyttää vääntää kättä 4-vuotiaan kanssa. Lapsen, jolla on viisi kertaa isompi itsetunto kuin mitä tilavuus edellyttäisi - ei ihme, että ylivuotoja sattuu...
Tilasin ystävänpäivän kunniaksi Käsityökorista ristipiston. Joskus muinoin olen koulussa tehnyt isoilla pistoilla kissan tyynyyn, olikin tosi ylläri miten työlästä ristipistoilu on. Työlästä, mutta niin ihanaa. Tuntien työn jälkeen koossa on jo jotain Nalle Puhia muistuttavaa... Olen myös onnistunut hämmentämään kokeneita käsityöihmisiä kysymyksilläni. "Miten olisi järkevin tehdä 1/4, 1/2 tai 3/4 pistot?"
Olen häpeällisen huono huolehtimaan ulkonäöstäni, viimeksi kävin
kampaajalla ennen Ex-Vauvan syntymää. Ihan vain kertoakseni
masuasukille, että poistuakin voisi... Ensimmäiset harmaani sain jo
vähän yli parikymppisenä, mutta viimeksi värjäsin ennen Essin odotusta
ja syntymää.
Eilen ostin hiusväriä, punaista kuinkas muuten.
Kumma juttu, että kun värjään niin värivalinta on 90 % punainen. Joskus
olen vaalentanut hiuksiani, tosin silloinkin ne menevät punaisiksi.
Vain kerran tai kaksi olen kokeillut tummempaa hiusväriä kuin
originaali. Nyt etsin mahdollisimman epäaitoa, mutta kunnon
shokkipunaista ei valitettavasti taida saada kuin kampaajalla
teettämällä?
Kampaaja leikkasi tänään hiukseni lyhyiksi ja
lätkin itse hiusvärin päähäni. Tulos on herkullisen punainen, sääli kun
kamera latistaa sävyä.
Tällä viikolla olemme talvilomalla, Mies ja minä. Ja lapset tietysti myös, vaikka hoitotäti ei lomailekaan. Sovimme kuitenkin hoitotädin kanssa, että tänään viemme lapset laiskan aamuheräämisen jälkeen hoitoon ja menemme Miehen kanssa ihan kahdestaan vähän humputtelemaan kauppakeskus Myllyyn.
Sinne siis. Automatka oli yllättävän rauhaisa, ei kitinää takapenkiltä. Hiljaisuutta... Oli ihan pakko yrittää pitää keskustelua yllä Miehen kanssa, ihan jo hiljaisuuden täyttämiseksi. Kun saavuimme perille, ei parkkipaikalla tarvinnut vahtia kärppänä Essin liikkeitä eikä kanniskellä Ex-Vauvaa kärryjä etsien. Kaupoissa sai katsella ihan mitä tykkäsi, tasan niin kauan kuin huvitti. Ravintolassa oli jopa tylsää odotella ruokaa, yleensä lapset ovat pitäneet huolen oheispuuhista. Syöminen ei ollutkaan yhdellä kädellä hoidettava ohjelmanumero, kisa siitä kuka on nopein ja pääsee ekana viihdyttämään täysillä lapsia. Ei pissatusta, ei kitinää lelukaupassa.
Olo oli kuin vankikarkurilla. Ja pahus vaan, niitä kahta riiviötä oli ikävä! Sujuva elämä on tylsää... Hammastenkiristely se vasta kunnon äksöniä onkin.
Pieniä askelia pitäjän haaste saavutti jo ajat sitten, mutta jos nyt saisin jo vastattuakin. ;)
1. Neljä työpaikkaa jotka minulla on ollut elämäni aikana
* au-pair Saksassa
* siivooja
* atk-kouluttaja
* atk-hölö
2. Neljä elokuvaa, jotka voin katsoa uudestaan ja uudestaan
* My Fair Lady
* The Sound of Music
* Alkuperäinen Star Wars Trilogia
* Dune-minisarjat, ne elokuvan mittaiset
3. Neljä paikkaa joissa olen asunut
* Hammaslahti
* Schweinfurt
* Uppsala
* Joensuu, nykyistä en paljasta ;)
4. Neljä TV-ohjelmaa joista pidän
* Taisteluplaneetta Galactica
* Suurin pudottaja
* Selviytyjät
* American Idol
Neljä paikkaa, joissa olen käynyt lomalla
* häämatkan tein töihin Joensuun aikuiskoulutuskeskukseen
* pikkutyttönä Ruotsissa
* isompana reilaten ympäri Eurooppaa
* perheellisenä risteilyllä Tallinnassa
6. Neljä suosikkiruokaani
* tomaattinen kaalilaatikko
* Mehmetin kebab salaatilla
* Mehmetin kymppipitsa
* purjo-pinaatti-juustomunakas
7. Neljä saittia joilla käyn päivittäin
* Blogilista
* Vampires! Dark alleyway
* Iltalehti
8. Neljä paikkaa joissa olisin mieluummin juuri nyt
* jossain missä ulkona ei ole pakkasta!
9. Neljä blogia joita mainostaa
Tähän en pysty, en millään pysty valitsemaan vain neljää.
Haaste napsahti ainakin kahdelta taholta, kiitoksia Kirsi ja Turparulla. Jos joku muukin haastoi, niin pyydän anteeksi etten ole huomannut.
Mutta että omituisia tapoja? Minulla??? Olen niin tavallinen kuin vain olla ja voi. Keskiarvokansalainen viimeisen päälle. Mutta yritän parhaani!
1. Kutsun ystävikseni henkilöitä, joita en välttämättä ole koskaan tavannut nenäkkäin. Mutta eikös sitä voi tulla ystäviksi ihan vuosien irkkaamisenkin kautta? Voihan??? Jos ei voi, niin sitten olen ihminen ilman sosiaalisia suhteita... Ja sehän olisi melko omituista?
2. Olen hankkinut miehenkin netin kautta. Pakko kun postimyynnistä ei saanut... Lapset sentään on tehty ihan perinteisesti, vaikka pahat kielet joskus muuta epäilevätkin.
3. Heittelen vielä kuivausrummun jälkeen kuivat pyykit narulle hetkeksi. Vaikka paahdankin pyykkiraukat aina extrakuivaksi. Pyykkinaruni on muuten kätevää mallia: se ilmoittaa itse milloin on aika taitella pyykit pois narulta ja roudata pois. Kippaamalla koko hoidon lattialle.
4. Olen neuroottinen sen suhteen ettei mieheni saa tietää painoani. Nollaan vaa'an jokaisen punnituksen jälkeen vaikkei vaakamme ole edes muistavaa mallia...
5. En meikkaa, todennäköisesti kaikkien meikkieni parasta ennen päiväys oli viime vuosituhannella. Jos meikkipussini on edes löydettävissä.
Kaikki taitavat jo olla haastettuja, kiva on ollut lukea ihmisten omituisuuksia. :)
Meille hankittiin viime viikon alussa webbikamera. Mies väittää, että maanantaina ja minä keskiviikkona. Olen ilmeisen väärässä, mutta en tunnusta. :) Webbikamera on muuten aivan ihana lelu, olen saanut näytettyä pälliäni tosi monelle irkkikaverille - ja ok, lapsia myös. Ja mikä kivintä, aika moni irkkikavereista on saanut kimmokkeen harkita vakavasti kyseisen kapistuksen hankkimista. Supermutsikin sai jo omansa viriteltyä ja suunnittelee kovasti uutta tulonlähdettä tarjoamalla livekuvaa suurperheestä halukkaille vaatimattomaan viisi euroa viisi minuuttia hintaan. ;)
Webbikamerasta on yllättävää hyötyä. Juttelin perjantaina Elman kanssa Messengerin välityksellä ja näytin samalla live-kuvaa täältä meidän olkkarista, jonka nurkassa tietokonepiste siis sijaitsee. Elma jäi sitten lapsenvahdiksi, kun menin miehen kanssa keittiöön pelaamaan Carcassonnea jälleen kerran. Big mistake! Ei pitäisi luottaa täteihin, vaikka niillä kuinka olisi itsellään useita lapsia ja muka kokemusta! Kakaraiseni onnistuivat kaivamaan esiin kännykkäni ja soittamaan Turpa Rullalle. Mokoma tihutyö paljastui siitä, että Turparulla ystävällisesti soitti takaisin ihan vain tarkistaakseen ettei jotain ole oikeasti vialla. Oli hassua jutella puhelimessa, tajusin vasta hetken päästä, että hei, minähän tunnen puhujan irkistä ja blogimaailmasta. *vilkuttaa* Takavarikoin puhelin ja kävin kurkkaamaassa Mesen, Elma oli siellä leperrellyt lapsille... Ei mitään vähäiseenkään kurinpitoon verrattavaakaan.
Päätin kuitenkin antaa Elma-tädille vielä uuden mahdollisuuden. Suinkaan kesken oleva peli ei yhtään painanut vaakakupissa... Ipanat sammuttelivat valot olkkarista, keittiöstä en sentään antanut. Hetken päästä havahduin siihen, että olkkarista välähtää. Huoks, tällä kertaa käsittelyssä oli digikamera... Olipas TOSI tehoton lapsenvahti! Kai se vaan on hyväksyttävä, että ei Elmakaan ihan kaikkea osaa...
Tänä iltana kymmenen korvilla ovikello soi, määrätietoisesti. Mietin olisiko meille tulossa yllätysvieraita, mutta menin kuitenkin kurkkimaan keittiön ikkunasta ulko-ovelle. Ovella oli tumma-asuinen mies, jolla oli kommandopipo päässä. Vain silmät ja suu olivat näkyvissä mustan pipon alta. Tuijotin, tyyppi tuijotti röyhkeästi takaisin. Hetken päästä menin keittiön ikkunalle ja aloin avata sitä tiedustellakseni, että MITÄ IHMETTÄ? Kun aloin avata ikkunaa, tyyppi lähti juoksemaan pois päin.
Olin ihan lamassa, mies ja lapset kurkkivat ikkunasta myös. Essi höpisi jotain vartijoista. Hetken päästä tokenin niin, että älysin mennä soittamaan poliisille. Kun kerroin tilanteesta, päivystäjä lupasi lähettää partion paikalle tutkimaan asiaa. Mies jäi keittiöön ja tyyppi tuli uudelleen norkoilemaan oven luo. Talon kulmalla mies näki toisen kommandopipoisen. Mies avasi ikkunan ja huuteli, että mitä pelleilyä tämä oikein on. Tyypit läksivät taas pihasta kadoten talon kulman taakse. Emme älynneet edes mennä kurkkimaan olisiko ajotiellä ollut autoa.
Poliisit tulivat aikoinaan, tutkivat pihan ja kyselivät. Neuvoivat sammuttamaan valot, jos vielä tulevat ja pitämään oven lukossa. Meni hetki ja ovikello soi taas. Keittiöstä valot sammuksiin, kurkkaus - taas poliisit. Tulivat kertomaan, että tapaus ratkesi, olivat löytäneet tyypit viereiseltä kadulta nukkumasta nätisti sängyissään. Ne tyypit oli NUUTTIPUKKEJA! *kirosana* Siis haloo, jotain rajaa kiitos. En edes tiennyt, että on joku nuutinpäivä eikä minun kotiseuduillani ole moista perinnettä. Aika karua, että tuntemattomien oville mennään pilkkopimeällä soittelemaan ovikelloa. Siitä olen sentään iloinen, että soitin poliisit - en tiedä kuinka kauan olisimme pelänneet omassa kodissamme turhaan, jos en olisi soittanut.
Laittelin tänään Chicken Kormaa kuten niin monet kerrat aikaisemminkin. Haudutellessani vielä lopuksi herkkua 20 minuutin ajan tulin tutkineeksi tarkemmin Valion ruokajogurtin käärettä. Pakkaushan on mallia pahvikääre muovipikarin ympärillä, en ole koskaan aiemmin avannut ja lukenut mitä kääreen sisäpuolelle on kirjoitettu. Tyrmistys olikin suuri kun sisäpuolella luki: "Valio ruokajogurtti ei kestä kuumennusta, joten lisää se lämpimiin ruokiin valmistuksen loppuvaiheessa, älä keitä." !!! !!! !!! Siis mitä häh? Samaisen kohdan yläpuolella on lista, jossa lukee mm. intialaisiin ruokiin. Miten Valion mielestä tämä yhtälö on ratkaistavissa?
Kaikki Kormat jotka olen tehnyt olen valmistanut juuri Valion ruokajogurtilla ja keitellyt sun maan perusteellisen huolella. Hyvää Kormaa on tullut, mutta silti! Tuommoinen tieto on piilotettu kääreen sisäpinnalle, minusta olisi paljon reilumpaa, että se lukisi kääreen ulkopuolella, jotta jo kaupassa voisi tsekata sopiiko tuote vai ei. Kaupassa eivät ehkä katselisi suopeasti, jos noita kääreitä alkaisi repimään auki tarkistaaksen löytyykö sisäpuolelta oleellista tietoa... Että kiitos vaan Valio, jatkossa aion valita entistäkin useammin kilpailevan tuotteen.
Saimme joululahjaksi Carcassonne-nimisen lautapelin, jonka ideana on rakentaa erilaisista pelilaatoista linnoituksia, teitä ja peltoja. Jouluaattona emme ehtineet pelaamaan, mutta jo joulupäivänä aloimme latomaan pelilaattoja olohuoneen pöydälle sääntölehtistä samalla tutkaillen. Ensimmäinen pelikokemus oli aivan mahtava! Yleensä kun jonkun uuden pelin aloittaa, pari ekaa peliä ovat enemmän ja vähemmän pakkopullaa ja sääntöjen opiskelemista. Carcassonnen peluu sitä vastoin oli helppoa ja sujuvaa, säännöt tuntuivat solahtavan mieleen kuin itsestään. Peli on kiehtova ja silti yksinkertainen. Yksi tärkeä tekijä pelin viehättävyydessä on myös mukavan näköiset laatat, on kiva rakennella peltoja ja söpöisiä linnoituksia.
Pelasimme innolla viikon ja sitten olikin aika tilata peliin lisäosia. Ei sillä, että olisimme vielä kyllästyneet peruspeliin, mutta kun tiedossa oli, että lisäosiakin löytyy, niin oli kova hinku päästä kokeilemaan. Tilasin kerralla kolme isoa lisäosaa ja kaksi pientä Lautapeleistä. Sehän oli silkkaa säästöä, ei tarvinnut maksaa postikuluja.
Ensimmäisenä otimme peliin mukaan River II ja King and Scout -pikkulisäosien laatat. Yhden pelin jälkeen olimme jo valmiita siirtymään ensimmäiseen isoon lisäosaan eli Kirkkoihin ja kievareihin. Uudet laatat toivat mukavasti lisää vaihtoehtoja peruspeliin, mutta peli itsessään ei silti monimutkaistunut liikaa. Parin päivän pelaamisen jälkeen otimme mukaan toisen ison lisäosan eli Kirjurit ja kauppiaat. Tämäkin lisäosa tuntui mukavalta ja helpolta omaksua. Nyt laattoja onkin pelissä mukana jo sen verran, että yksi peli kestää helposti tunnin. Vielä yksi lisäosa odottaa korkkaamistaan eli Lohikäärme ja linnanneito. Näin töissä käydessä vain ei ole aikaa, joten se on saanut odottaa. Ehkäpä jo tänä viikonloppuna? Jos lisäosia tulee enää enemmän joudumme hankkimaan isomman keittiön pöydän... Perusosaa pystyimme pelaamaan vielä olohuoneen pöydälläkin.
Joskus tulevaisuudessa olisi tosi kiva päästä pelaamaan Carcassonnea isommallakin peliporukalla, tosin tämä peli toimii kyllä mainiosti kaksinpelinäkin. Loistava peli!
Valmis Carcassonne-peli, lisäosat River II, King & Scout, Kirkot ja kievarit ja Kauppiaat ja kirjurit käytössä.
Tänään oli ensimmäinen työpäivä äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen. Minä olen niitä ihmisiä, jotka kyllä toisaalta tykkäävät työstään, mutta silti viihtyisin paremmin kotona. Tosin en ole kummastakaan ipanasta ollut kotona kovinkaan kauaa, tiedä häntä missä vaiheessa seinät alkaisivat ahdistaa... Tuskin ihan pian, kun on kotona jää aikaa niin paljon muuhunkin. Töissä kun käy, arki on kiirehtimistä paikasta toiseen.
No, töihin siis menin tänään vain havaitakseni, että työhuoneeni oli muuttanut. Vielä joulukuussa kun kävin työpaikalla se oli vanhassa tutussa paikassaan. Roinat oli kannettu ihan viihtyisään huoneeseen käytävän toiselle puolelle eli metreissä ei eroa paljonkaan ollut. Ja se uusi huonekin olisi ihan viihtyisä, jos se ei olisi niin hirveän sekaisin! Eli aloitin työntekemisen siivoamalla. Alkua pidemmälle en päässyt, huoneeni on tyypillinen atk-hölön sekamelska. Mitään kun ei voi heittää pois, joten roinaa riittää. Uusi huone on puolet pienempi kuin entinen joten en tiedä minne survon kaiken.
En saanut tietenkään auki työkonettani. Enhän minä voi muistaa salasanojani yli vuoden poissaolon jälkeen! Atk-tuen pahin painajainen... Ei saa edes omaa konettaan auki. En muistanut admin-salasanoja, en mitään! Kaksi tuntia kärvistelin ja sitten sain tunnukset auki. Puuh. Iltapäivällä onnistuin jo selvittelemään pari jutskaakin, oooh! Vinha tunne etsiä täysin muuttuneista järjestelmistä tuttuja elementtejä. Tästä tulee vielä kivaa. Mutta mukava nähdä vanhoja tuttuja naamoja, pidän työympäristöni ihmisistä. Eli kivaa oli, ikävä vähän tuppasi vaivaamaan kyllä.
Exää oli varsinkin ikävä, tiedänhän minä jo, että Essi viihtyy kyllä hoidossa. Aamulla vein ensin hoitotädille Essin ja tavarat, vasta viimeisenä kävin hakemassa Exän autosta ja lykkäsin hoitotädille. Ex katseli hämmästyneenä ympärilleen ja livahdin hoitotädin hoputtamana äkkiä pois, mikään ei ole niin kamalaa kuin pitkät kyyneleiset jäähyväiset. Hymyilin ja vilkutin reippaasti siis. Kyllähän sitä miettii, miten pärjäävät. Hoitotäti onneksi soitti ennen kahtatoista ja kertoi, että itkua ja porua ei ole pahemmin ollut. Syli oli kelvannut ja Ex oli reippaasti rakennellut legoilla ja potkinut ulkona jopa palloa. Aika hyvin 1 v 2 kk ikäiseltä heppulilta, mutta tiedänhän minä itsekin, että joissakin asioissa Ex on hirmuisen reipas. Essi oli mustasukkainen Exästä ja puraisi hetkeksi Exän syliinsä saanutta "onnekasta" kostoksi käsivarteen... Auts, neljä vuotta pian eikä vieläkään tapoja!!! Kyllähän Ex varmasti ikävöi ja oli hämmentynyt, ruoka kun ei maittanut ja juotavaa Ex ei suostunut nokkamukista ottamaan yhtään. No, hoitotäti ei tainnut uskoa kun sanoin että Ex juo lasista kyllä... Ex sippasi vaunuihin nukkumaan ilman pienintäkään porua ja nukkui kolmen tunnin unet. Pieni piti jopa herättää, kun miehen työaseman kello oli tunnin väärässä ja mies haki lapset liian aikaisin. :D
Mies soitti kotiin ja Essi halusi jutella kanssani puhelimessa. Itki raukka, että äiti tuo Ariel!!! Merenneito oli jäänyt hoitotädin luo, kävin sitten kotimatkalla hakemassa Arielin. Oli hyvä että hain, heti kun ajoin pihaan, Essi huuteli niin että keittiön ikkunan läpi kuului: "Äiti!!! Missä Ariel!!!" Exää ei paljon äiti aluksi kiinnostanut, onneksi sentään kömpi lopulta tissille. Oli jo aikakin saada tyhjennystä. Leppyi ilmeisesti ja on nyt illalla nuohonnut innolla sylissä. Mun pieni harvatukkainen töpövarpaani. On se vaan niin vauva vielä.
Mies sai joululahjaksi paketillisen magneetteja, joiden muodostamista sanoista ja kirjaimista voi taiteilla jääkaappirunoutta.
Ikuisuustyöni Sophie numero kaksi valmistui lopultakin. Tekele on neulottu kahdella säikeellä, toinen on tummanvihreää ja toinen valkoista hahtuvaa. Ennen pesua kapistus näytti tältä. Ilmeisen ihmeellinen kun Exäkin sitä tutkii.
Pesussa värit sekottuivat ja tulos oli tämä:
Jokusen vuotta sitten ostimme eräänä kesänä nipun joululevyjä alesta. Yksi levyistä oli Platinium Christmas -kokoelma, jolla joululauluja esittävät popparit Britneystä Backstreet Boysiin. Levyä olen kuunnellut siitä lähtien joulun alla, ihan ok kamaa. Nyt tänä jouluna levyltä erottui laulu, joka osuu ja sattuu. En ymmärrä, miksi en ole ennen koko laulua edes noteerannut. Toisaalta mietityttää, että jos joululaulu saa minut kyyneliin, olisiko aika tehdä testi... Ihan ehkäisystäkin huolimatta. ;)
CHRISTMAS SONG
(Dave Matthews)
She was his girl; he was her boyfriend
Soon be his wife; take him as her husband
A surprise on the way, anyday, anyday
One healthy little giggling dribbling baby boy
The wise men came three made their way
To shower him love
While he lay in the hay
Shower him with love love love
Love love love
Love, love is all around
Not very much of his childhood was known
Kept his mother Mary worried
Always out on his own
He met another Mary for a reasonable fee, less than
Reputable was known to be
His heart was full of love love love
Love love love
Love love is all around
When Jesus Christ was nailed to his tree,
He said "Oh Daddy-o I can see how it all soon will be
I came to shed a little light on this darkening scene
Instead I fear I spill the blood of my children all around."
The blood of our children all around
The blood of our children all around
The blood of our children all around
So the story goes - so I'm told
The people he knew were
Less than golden hearted
Gamblers and robbers
Drinkers and jokers, all soul searchers
Searching for love love love
Love love love
Love love is all around
Preparations were made
For his celebration day
He said "Eat this bread think of it as me,
Drink this wine and dream it will be
The blood of our children all around"
The blood of our children all around
The blood of our children all around
The blood of our children all around
Father up above, why in all this hatred have you filled
Me up with love
Fill me love love love
Love love
And the blood of our children all around.
***
Laulu on suorastaan julma, niin rakkautta kuin vertakin. Mutta mitäpä kristinuskon syvin olemus olisikaan, verta. Niin suurimman uhrin sovitusverta kuin tuhansien viattomien turhaan vuodatettua verta. Laulu ei todellakaan ole mikään perinteinen joululaulu, vaan melkeinpä lakonisella äänellä esitetty luritelma. Ei tonttuja missään, ei yleensä joululauluihin eksyvää paatosta. Inhoan sydämeni pohjasta uskonnollisella paatoksella esitettyjä joululauluja, inhoan moralisointia tyyliin laps' hankeen hukkuu ja inhoan oopperalaulajien ylikoulutetulla äänellä raiskaamia joululauluja. Kaipaan joululauluihin raikkautta, tonttulaulujen meno ja meininki on mukavaa. En tiedä kaipaanko Dave Matthewsin joululaulua...
Tuo laulu herättää myös ärtymystä. Minua ärsyttää kiiltokuva-Jeesus, jota kaikessa uskonnollisessa kuvastossa tuputetaan. Jotenkin Daven joululaulusta esiin putkahtaa kaikkea muuta kuin lässy-Jeesus, joka patsastelee vaaleahko tukka järjestyksessä alati laupea ilme kasvoillaan. Hyi yök! Siis haloo, Jeesus oli lähi-idästä, eiköhän tuo miekkonen näyttänyt ehkäpä jopa arabilta. Tummat hiukset, ruskea tukka (koskaan niitä hylkäisi en ;D). Jätkä oli puuseppä, joten raskas työ oli varmasti kasvattanut lihaksia vähän toiseen malliin kuin kuvituksen kukkakeppi-honkkelilla on. Käsissäkin oli varmaan känsiä. Ja kun laulussa tullaan ristiinnaulitsemiskohtaan, niin jopas vain itkettää. Kukkakeppi ei paljon tunteita herätä, mutta että oikea lihaa ja verta oleva ihminen naulittaisiin ristinpuulle. Tuskaa, hikeä ja verta. Vihaa, rakkautta.
On lapsi syntynyt meille ja poika annettu on.
Hänessä elämän löysin, Jumalan suosion.
Ja se toinen puoli. Voi meitä, millainen lahja on jokainen pieni pojan- tai tytönpallero, jonka saamme. Puhumattakaan siitä yhdestä, jonka muistoksi joulua vietämme. Joulu on ihana valoisa hetki keskellä talven synkkyyttä, joulun Herra voi olla valo koko elämässä eikä vain pieni hetki. Mutta pitikö siitä tehdä niin kipeä laulu?
Kävin maanantaina moikkaamassa työpaikalla sijaista, hän oli viimeistä päivää töissä. Tuntuu uskomattomalle, että jo tammikuun alussa pitää jättää tämä leppoinen kotiäidin elämä ja palata hullunmyllyyn. Aamulla herätys, äkkiä jotain suuhun, lapset ylös ja pukeminen ja hoitoon kärräys. Onneksi sentään ei tarvitse syöttää kotona vaan syövät aamupalan vasta hoidossa! Siinä sitä olisi yksi stressinaihe enemmän.
Työpäivän jälkeen kotiin, mies onneksi hakee lapset, kun pääsee vähän aiemmin. Äkkiä pötyä pöytään, järjestelyä, pyykkäystä, lasten kanssa olemista... Ilta tulee aivan liian pian, lasten unitaistelut ja lopulta itsekin sänkyyn nukkumaan. Ja taas sama rumba alusta seuraavana päivänä. Ei mitään herkkua.
Onneksi sentään hoitoasiat ovat järjestyksessä, Ex-Vauva menee samaan hoitopaikkaan missä Essikin on ollut koko tämän ajan. Hoitotäti on ihana, uskon että alkuhankaluuksien jälkeen Exin sopeutuu hyvin hoitoon. Äidin ikävä voi kyllä olla aluksi hankala, en ole ollut erossa pikkutakiaisestani kuin maksimissaan tunteja ja yhden yön sappileikkaukseni takia. Ex on lopultakin oppinut juomaan auttavasti lasista, hyvällä tuurilla vettä voi hurahtaa kupuun jopa desinkin verran. En nähnyt mieltä opettaa noin isoa poikaa nokkamukille saati tuttipullolle. Kotonahan suurin osa nesteytyksestä tuli ja tulee vieläkin tissistä, vettä poika juo sitten lisänä. Hoidossa juotavaksi vaihtunee lehmänmaito ja sekin on ihan hyvä niin.
Essin kanssa ollaan juteltu jo parisen viikkoa, miten Essi ja Ex menevät kohta yhdessä hoitotädille joka päivä. Äiti kun ei enää ole kotona, vaan menee töihin. Essi odottaa innolla sitä että saa pikkuveljen mukaansa... Milloinhan totuus valkenee, ei välttämättä ole aina kivaa joutua jakamaan myös hoitotädin huomio pikkuveljen kanssa? ;) Sinänsä on hyvä, että Exällä on ainakin yksi tuttu ihminen eli oma sisko hoidossa. Hoitotätiin Ex on hiljakseltaan hieronut tuttavuutta koko syksyn ajan. Kun käyn hakemassa Essiä hoidosta, aika usein annan Exän tehdä pienen tutustumiskierroksen hoitotädin luona, joskus Ex jopa antaa tädin sylitellä. :) Eipä Ex sitä tiedä, että hoitotäti kuuli pojan syntymähuudot puhelimessa. Essi kun oli hoitotädillä hoidossa ja yritti soittaa juuri h-hetken aikana siitä, että ottaa Essin mukaansa kyläilemään. Kun mies sitten soitti hetken päästä, niin Ex lauloi juuri elämänsä ensimmäistä puolen tunnin konserttoa.
Muistan miten pelkäsin töihinpaluuta Essin jälkeen. Eniten sitä, miten Essi pärjää ja toisekseen sitä, miten itse pärjäisin töissä. Nyt en hirveästi jännitä Exän puolesta, mutta jonkun verran mietityttää miten töissä pärjään. Tämän vähän yli vuoden aikana on tullut hirveästi muutoksia, en varmasti heti pysty antamaan täyttä työpanostani. Mutta eiköhän siitäkin selvitä, hölöttää osaan edelleenkin ja sitähän nuo töissä tuntuvat eniten kaipaavan. ;) Atk-hölön tärkein tehtävä lienee tarjota kuunteleva korva ja myötätuntoa...
| This Is My Life, Rated | |
| Life: |  7.6 |
| Mind: |  6.2 |
| Body: |  5.5 |
| Spirit: |  6.8 |
| Friends/Family: | 6 |
| Love: |  9.1 |
| Finance: | 7.6 |
| Take the Rate My Life Quiz | |
Olen useaan otteeseen tainnut täällä blogissakin valitella Ex-Vauvan haluttomuutta syödä kiinteää ruokaa. Puurosta, viilistä ja tuoreista vihanneksista poika kyllä tykkää, mutta varsinaiset kulinaristiset luomukset lihamakaronilaatikkoa lukuunottamatta jättävät herkkusuumme valitettavan kylmäksi.
Huomaavaisesti keittelin lapsille makaronia ja jauhelihakastiketta, meille aikuisille oli vähän tulisemmin maustettuja Hornetteja. Virhe! Ex-Vauva katseli kieli pitkällä lautastani ja nappasi sieltä itselleen oman Hornetin. Aluksi herkku oli liian kuuma, joten Mies vaihtoi omalta lautaseltaan viileämmän siipipalan Exän iloksi. Ex oli mielissään, imeskeli nahkaa ja jäysti kaiken lihan pikkuhiljaa. Luitakin poika imeskeli, mausteisuus on ilmeisen in?
Herkkusuumme syö koko naamallaan ja usein myös ilman paitaa... Voi vain arvailla miksi. ;)
...kuin se kuuluisa juna eräässä Elman postauksessa. ;)
Joululahjat on onneksi hankittu ja paketoitu. Vain yksi lahja on vielä saapumatta, toivottavasti se tulee jo ensi viikolla. Olen jälleen kerran hyödyntänyt nettikauppoja hankinnoissa, kierteleminen täysissä kaupoissa ei hirveästi kiehdo. Tosin kävimme kyllä ihan oikeilla jouluostoksilla jo monta pyhää sitten. Essi sai itse valita, mitä halusi. Pojat kun siinä olikin kova jobi, Essi olisi halunnut kaiken. Lopulta Essi kuitenkin valitsi Disneyn Ariel-nuken, tyttö kun rrrrrakastaa merenneitoja. Onneksi samainen merenneito-fani nukahti kotimatkalla ja saimme hilattua ostokset piiloon ennen Essin herättelyä. Kotona olikin sitten edessä suuri show siitä mihin Ariel on hävinnyt!?!
Essistä oli myös iso apu muiden joululahjojen pakkaamisessa, neiti valitsi paperit ja nauhat ja piteli paketteja koossa teippaamisen ajan. Sekin oli hirveän tärkeää mikä paketti on menossa kullekin. :) Essin ja Ex-Vauvan paketit pakkasinkin sitten salaa, ypöyksin nyyh...
Tajusin vasta viime viikolla, että laatikothan voi kuulemma myös pakastaa! Tämä helpottaa suunnattomasti joulustressiäni, eilen kauppareissulla ostelin punaista maitoa ja kuohukermaa eli kohta olisi tarkoitus polkaista kone käyntiin. Ajattelin myös leipoa ja raakapakastaa karjalanpiirakat etukäteen. Yleensä teen ne vasta jouluaamuna, mutta kun tänä vuonna meille on tulossa vieraita, joiden passaaminen voi viedä aikaa, niin lienee fiksumpaa tehdä kaikki mahdollinen etukäteen. On se vaan mielenkiintoista, että riippuen siitä ketä on tulossa, saa joko elää ihan omaa elämää tai sitten pingottaa ja passata. Meille kun tulee välillä semmoisiakin vieraita, jotka jopa jättävät poistuessaan kaiken siistimpään kuntoon kuin mitä heidän saapuessaan oli. Sitten on näitä, jotka valittavat jälkikäteen epävieraanvaraisuudesta, vaikka parhaansa olisi tehnyt ja selittänytkin, että oli vähän vaikeaa järjestellä kun lapsella oli paha päivä...
Piparitalkoot on ensi viikonloppuna, rakastan varsinkin piparitaikinaa. Valmiista lopputuloksesta viis! Ostin eilen muumimuotteja, voisi kokeilla tehdä pari Niiskuneitiä, Muumipappaa ja Haisulia piparitaikinastakin.
Joulu on kyllä ihanaa aikaa, kaikesta etukäteispuuhastelusta huolimatta. Ja puuhastelun vuoksikin. Kaikkein tärkein puuhastelu on jouluaaton kuusenkoristelu, jos en saa koristella kuusta, tuntuu kuin joulua ei olisikaan. Meillä on jo monta vuotta ollut muovikuusi, se on kätevä lapsiperheessä, kun ei tarvitse seuraavaan juhannukseen asti nyppiä neulasia sukista. Minun joulukuuseni on tupaten täynnä koristeita... Tosin aito olisi tässä suhteessa fiksumpi valinta, siihen kun saa upotettua vieläkin enemmän koristeita. Joka vuosi ostan aina uusia koristeita ja tässä vaiheessa saisin koristeltua ainakin kaksi joulukuusta. Tämä on tauti!
Monikin asia, mutta tänään kiehahdin vain yhdestä asiasta. Naisen muisti on onneksi armelias, jos muistaisi kaikki ketuttavat asiat, voisi pian kiehahtaa niin, että tuo ympäriinsä kävelevä luomakunnan kruunu, jota myös ääliöksi kutsutaan, pääsisi pian kävelemään leppeämmille lehtomaille.
Tänään piti laittaa ruoaksi mantelilla kuorrutettua kuhaa. Kasailin aineksia ruanlaittoa varten ja huomasin, että mantelilastuja on aivan liian vähän. Mainitsin miehellekin, etteivät mantelilastut riitä. Mies totesi, että kyllä ne riittää! INHOAN sydämeni pohjasta sitä, että ääliö-mieheltäni kyllä riittää asiantuntematonta kommettia asioihin, joista hän ei tiedä yhtään mitään. Ikuna ei ole mantelikuhaa laittanut eikä edes katsonut kuinka paljon mantelilastuja siinä puuhassa kuluu, mutta silti löytyy mielipide, että mitä huolit, riittää ne. Ymmärtäisin, jos olisin syytellyt ukkoa manteleiden riittämättömyydestä, mutta kun siitäkään ei ollut kyse. Moka oli yksin minun.
Pikku juttu juu, mutta kun näitä vastaavia tällä ääliöllä riittää. Oikeista asioista saa nyhtää mielipiteitä tongilla, mutta niistä mistä jätkällä ei ole mitään aavistusta kyllä sataa "asiantuntevia" neuvoja.
Ja vaikka käyttelin mantelilastuja tosi säästeliäästi, niin loppuivathan ne. Tietenkin, näkihän sen sokeakin, että kahden kuhafileen leivittämiseen tarvitaan vähän muutakin kuin kourallinen mantelilastuja... Tai sokea ehkä, ääliö-mieheni ei.
Tupla-plääh vielä sille, että Perttu-fanit saivat juntattua tahtonsa läpi. Semminkin kun käytös on ollut todella ala-arvoista. Sen vielä ymmärrän, että omaa suosikkia kehutaan ja suosikin virheitä pyritään loiventamaan. (Tosin aika typerää sekin, minua ainakin lämmitti Pertun kiukkukohtaus - ihanaa, että miehestä välillä löytyi muitakin sävyjä kuin tyhjän nauraminen.) Mutta onko fanittamisen kääntöpuolena ihan pakko olla muiden haukkuminen ja suoranainen p*skan heitto? Ihan aikuisten oikeasti?
Aionkin seuraavaksi missiokseni ottaa kännykät pois alle 18-vuotiailta tai vaihtoehtoisesti niin tiukat saldorajat, että keskenkasvuiset pysyvät poissa pilaamassa päivän. Lapset olkoot hiljaa kun aikuiset päättää _tärkeistä_ asioista!
Suurin yllätys finaalissa oli se, että Antti tippui ensimmäisenä. Olin ihan TÄH??? Antin koosteelle sai nauraa, huokasin jo helpotuksesta, että älyttömät kikkelin vilauttelut oli jätetty pois - ei sentään, niille oli oma koosteensa. Oliko ihan pakko? Antin vilautella ja Subin näyttää?
Tiina Tinderella tuli toiseksi, aika ylläri. Mutta hienosti Tiina haastattelun hoiti. Niinhän se on, että joskus tulee vähän tehtyä höpsösti, mitäpä sitä suotta puolustelemaan. Hyvä Tiina! Jos olisin feministi, niin saattaisin jopa mainita, että miehiähän pitää höykyttää... Mutta ei, ei pidä. Vieraita miehiä nimittäin, omalle saa kiukutella ihan niin paljon kuin sielu sietää. ;)
Toivonpa totisesti, että seuraava BB tarjoaa vähän enemmän kuin tämä ensimmäinen. Että kaikkia mielenkiintoisia ihmisiä ei äänestettäisi pois heti kärkeen ja että fanittaminen jakaantuisi tasaisemmin eri asukkien kesken. Saahan sitä toivoa, mihinkäs me suomalaiset juntit vuodessa muututtaisiin...
MamaRosan innoittamani piti tehdä hauska testi.
Taatakseni testin reiluuden valitsin tietenkin laajasta lärvikuva
valikoimastani kaikkein ryvettyneimmän otoksen. Niitä tosin on vaikea
löytää... Kuvia nimittäin, pakoilen kameraa todella tehokkaasti. :)
Mutta tässä tulos, olen tosi kuuma misu (niistä prosenteista ei tartte
välittää ja se, että joukossa on muutama miespuolinen lärvi johtuu ihan
vaan siitä, että testi on vielä beta...)
JA VOI DÄÄM, eikös saitti just alkanut takkuilemaan, kun piti julkistaa tiedot tänne. Lisään ne sitten myöhemmin... joskus...
Penelope Cruz 61 %
Emma Watson 54 %
Elisha Cuthbert 53 %
Spencer Tracy 50 %
Hilary Duff 47 %
Asia Argento 46 %
River Phoenix 45 %
| Your Birthdate: June 5 |
 You have many talents, and you are great at sharing those talents with others. Most people would be jealous of your clever intellect, but you're just too likeable to elicit jealousy. Progressive and original, you're usually thinking up cutting edge ideas. Quick witted and fast thinking, you have difficulty finding new challenges. Your strength: Your superhuman brainpower Your weakness: Your susceptibility to boredom Your power color: Tangerine Your power symbol: Ace Your power month: May |
Ehdottomasti kaikista jännittävin häätöäänestys huipentui siihen, että Mika jätti talon. Mies teki sen omaan huumorintajuiseen tapaansa, varsinkin Mikan highlightit olivat ehdottomasti parhaat tähän astisista, nauroimme molemmat miehen kanssa niille. Mikahan todella rokkaa!
Mika nimesi voittajaehdokkaikseen Antin ja Tiinan, mielenkiintoista nähdä mitä sanottavaa Mikalla on asiaan huomenna BB Extrassa ja chatissa sen jälkeen. Ilmeisesti talon sisällä ei ole aavistustakaan Perttu-hysteriasta - ja miten voisikaan olla, kun äänestysprosentit eivät ole tiedossa.
Oli kyllä harmillista, että Pertun pudotus jäi niin lähelle. Mutta eipä mitään, peli jatkuu. Lopullinen taisto käydään Pertun ja Antin välillä, jos ihmeitä ei tapahdu ei tytöillä ole mitään jakoa tapahtumiin. Voittipa kuka tahansa loppunelikosta, niin taatusti on voittonsa ansainnut. Perttukin - vain fanit eivät. ;)
Kohta alkaa pudotus, häätöuhan alla ovat Perttu, Mika ja Tiina. Harmillista, en osaa ollenkaan päättää kenen pitäisi tippua.
Pertun putoaminen oli äärimmäisen tyydyttävää syystä, että olisi hilpeää seurata Perttu-fanien repeämistä ja tuskaa foorumeilla. Vahingonilo ON paras ilo! Perttu itse on ihan kiva poika, jota vastaan minulla ei ole mitään. Mutta ne fanit...
Tiinan tippuminen olisi tyydyttävää siksi, että prinsessan ilmeet olisivat mielenkiintoista nähtävää. Muutenkin minusta tuntuu, että talossa meininki vapautuisi, jos Terhi pääsisi kuningattareksi paistattelemaan poikien ihailun parrasvaloissa yksin. Niin kuin alusta asti tietysti olisi pitänyt ollakin... ;)
Mikan tippumisen hyvä puoli olisi se, että finaalista tulisi mielenkiintoisempi. Jos finaalissa ovat sekä Mika että Antti, on liian ilmeistä, että äänien hajaantumisen takia Pertun voitolle ei paljon kapuloita olisi heitettävissä... Mikaa en jäisi kaipaamaan, mies on aika vaisu.
Kaleidoskoopin sääli-teema jatkuu, tällä kertaa laajennan säälin kohteita Tiina-prinsessasta kaikkiin suomalaisiin isiin. Vähän yli viikko sitten Ilta-Sanomin Plussa-liitteessä oli syväluotaava analyysi siitä, miten seksin puute piinaa nuoria isiä. Olen märehtinyt lukemaani siitä asti ja tässä vaiheessa Kele-Kalen käyrä on niin korkealla, että voisin kirjoittaa muutaman sanasen aiheesta itsekin.
Jutun suuri uutinen oli se, että yli puolet pikkulasten isistä ei saa kotona tarpeeksi tai ollenkaan seksiä. Yli puolet tarkoittaa siis sitä, että vain 41 % pikkulasten isistä ovat tyytyväisiä seksielämäänsä. Valitettavasti juttu ei kerro, kuinka paljon lapsettomista, parisuhteessa elävistä miehistä potee samaa rampauttavaa ongelmaa. Sekin jää kokonaan valottamatta, kuinka iso osa naisista kärsii seksin vähyydestä tai puutteesta. En edes pistä pientä päätäni aluelle laatu... Mutta hei, eihän se ole ollenkaan tärkeää, miten naiset ja äidit asian kokevat!
Neuvoloissa pitäisi puhua enemmän parisuhteen seksiasioista, sanoo tutkija Nina Halme. Varmaan vähän samaan tyyliin kuin muutenkin raskaudesta ja vauvanhoidosta? Neuvola jakaisi varmasti mielellään Durexin rahoittamia mainoslappusia, joissa soseohjeiden ja taulukoiden sijaan opastettaisiin asentoihin ja apuvälineisiin. Taulukoita ei sovi unohtaa, joten seksin normimäärästä saisi varmasti upeat taulukot!
KELE!
Mun säälini todellakin on isien puolella, jotka joutuvat puutteensa vuoksi kitumaan, käymään vieraissa tai pistämään suhteen ei-antoisaan naiseen totaalipoikki. Pitäähän miehen seksin puutetta ymmärtää! On se vaan tosi kumma, jos muuttuneen vartalonsa, vauvan vaatimusten ja univelan kanssa painiva nainen ei saa itsestään irti edes sen vertaa että täyttäisi auliisti miehensä seksuaaliset tarpeet. Jokainen nainen tuntee varmasti itsensä superseksikkääksi tikit alapäässä ja rinnat maitoa tursuen, puhumattakaan välittömästä virittäytymisestä seksitaajuudelle juuri kun on saanut lapset nukkumaan... Kyllähän siinä nukutuksen ja pyykkirumban välissä kerkiää loistavasti harrastaa tunnin monipuolisen seksisession.
Hillitsen pienen äänen, joka sisälläni piipittää, että ehkä pieni osa seksin puutteesta voi langeta naisen sydämettömyyden sijasta myös miehelle. Minkäs se mies naisen hormoneille mahtaa, mutta ehkä jotain arjenpyörittämiseen kuitenkin. Ehkäpä nainen saattaisi jopa lämmetä miehelle, joka osallistuu pienten taimien kasvattamiseen ja arkeen tasa-arvoisesti naisen rinnalla eikä vajoa kaljapullo kourassa sohvakoristeeksi. Ei parisuhteen viilenemisen ja seksin puutteen ainoa syyllinen voi millään olla nainen! Vai tuleeko se kenellekään kovin suurena yllätyksenä, että jos mies joutuu olemaan ilman niin samoin joutuu myös nainen? Mutta hei, unohdin jälleen kerran että vaikka vaimon kuuluu olla syntisen seksin ylipapitar niin se on vain pintaa. Kunnon nainen ja äiti ei pidä seksistä. Silmät kiinni ja uhraudu isänmaan hyväksi.
Onneksi meillä on IS, en olisi ehkä tiedostanut tätäkään polttavaa ongelmaa ilman sitä. Minä säälin kaikki puutteessa kärsiviä isiä, säälin ja suren. Miehet, älkää lisääntykö! Voi muutama pano jäädä väliin. Pitää muistaa mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä - ja sehän on miesten ala-aivot.
Uusi viikko, uudet nimeämiset, uudet rangaistukset ja uusi viikkotehtävä - BB:ssa tuntuu tapahtuvan nyt paljon
Häätöuhan alla ovat nyt Tiina, Perttu ja Mika. Mielenkiintoista! Olin yllättynyt siitä, että Mika tuli nimetyksi, vieläpä Tiinan ja Terhin kahdella äänellä. Tiina paljasti perusteluissaan olevansa uskomattoman pitkävihainen, pisteiden syy kun oli Mikan sikailut Pertun synttäreiden aikana. Toisaalta ehkäpä kun talossa väki koko ajan vähenee, myös nimeämissyitä joutuu etsimään kauempaa. Perttu sai jokaiselta kilpailijalta yhden äänen, yllättävän yksimielisiä ovat. Syynä lienee Pertun taitamattomuus sosiaalisissa tilanteissa, vitsit eivät vain aina riitä, välillä tarvittaisiin myös enemmän.
Tämän viikon viikkotehtävänä on tehdä Big Brother -patsas. Maanantaina jokainen kilpailija teki oman ehdotuksensa BB-patsaaksi taikataikinasta. Poikia tehtävä ei hirveästi miellyttänyt, jokainen tuntui kokevan riittämättömyyttä luovuuden ja kädentaitojen suhteen. Tiina ja Terhi yrittivät vakuuttaa, että jokainen kyllä osaa. Muistipa Tiina vetää vielä keskusteluun vanhan kinansa Minnan kanssa. Minna kun oli sitä mieltä, että ei osaa piirtää ja Tiina sitä mieltä, että jokainen kyllä osaa. Jännä miten Tiina jaksaa edelleen kantaa kaunaa viikkojen takaisesta sanailusta, semminkin kun aivan selvästi toinen puhui aidasta ja toinen aidanseipäästä.
Terhin patsasehdotus voitti ja BB varusti poppoon suojavarusteilla ja kiventyöstövälineillä: 12 tonnin pihakivestä pitäisi taivutella patsas torstaihin mennessä. Aikas kovan jobin BB kilpailijoille lykkäsi. Oli ilo katsella, miten Terhi tarttui tehtävään ja porasi reippaasti. Terhi jaksaa yllättää toisaalta olemalla mukavan reipas ja innostunut tehtävästä kuin tehtävästä ja toisaalta seilailemalla ristiin rastiin ihmissuhteiden aallokossa. En kyllä millään pysty päättämään onko neito lintu vaiko kala vaiko jotain ihan muuta.
Tiina sujautti sunnuntaina Timon taskuun terveiset poikaystävälleen Juhalle eli itsetekemänsä pupusen. Talostahan ei saa viestittää ulkomaailmaan, joten sääntörikkomus oli selvä. Eilisessä realityssa näytettiin Tiinan kiemurtelua päiväkirjahuoneessa, kun BB kovisteli oliko sääntörikkomus tahallinen vai ei. Oli ja ei, oli Tiinan vastaus. Ymmärrän kyllä hyvin, että välttämättä aina kaikki säännöt eivät muistu mieleen ja ehkäpä pupusen lähettäminen rakkaalle tuntuu tosi pieneltä asialta. Koomista asiassa on lähinnä se, että Tiina on aikaisemmin kovin sanoin arvostellut sääntörikkojia, säännöt on Tiinan mielestä selvät ja niitä pitää noudattaa. Rikkurit ulos, niin kaikilla on kivempaa.
Rangaistukseksi BB langetti jälleen kerran mielenkiintoisen viritelmän: Kaikki muut paitsi Tiina joutuivat nukkumaan viime yön ulkona. Valitettavasti minusta tuntuu vähän siltä, että rangaistus meni oikeasti vähän hukkaan. Tiinaa ei välttämättä hirveästi liikuta muiden epämukavuus, joku toinen olisi saattanut olla enemmän pahoillaan siitä, että toiset joutuvat kantamaan omien rikkeiden seuraamukset. Oli mielenkiintoista katsella, miten ulos joutuneet sanailivat ja pärjäsivät keskenään ilman Tiinaa - esimakua ensiviikosta? Terhi pärjäsi ihan mainiosti poikaporukassa, ei välttämättä huonokaan juttu, jos Tiina häädetään.
Ulkona oli varmasti epämukavaa ja kylmääkin, Tiina suunnitteli illalla tekevänsä muille hyvitykseksi aamiaista. Kaunis ajatus ei valitettavasti toteutunut, Tiina heräsi vasta siihen kun muut jo kömpivät sisään. Ilkesipä vielä valitella nähneensä yöllä painajaisia. Säälikää nyt kaikki Tiinaa, joka näki painajaisia sisällä lämpimässä kun muut palelivat ulkona...
Niinhän siinä sitten kävi, että Timo tippu eilen BB:sta. Sääli, mieluummin olisin suonut tippujaksi tylsäksi ja itsekeskeiseksi kilpailijaksi osoittautuneen Tiinan. Kiintiönaisten pitämistä kisassa en suosi sitäkään, joten kaikinpuolin tylsä ratkaisu. Mutta turha valittaa kun en edelleenkään viitsi äänestää.
Big Brotherilta oli oiva veto pistää kilpailijat nimeämään heti lähtyksen jälkeen seuraavat häätöehdokkaat. Tänään maanantaina selvisi, että uhan alle joutuvat Tiina, Mika ja Perttu. Yllättävää, että Terhi ei edelleenkään joutunut häätöäänestykseen, vaikka näin ruuduntakaa näyttää siltä, että Terhi kieroilee minkä ehtii. Mikan joutuminen äänestykseen tyttöjen äänillä oli iso yllätys sekin. Nämä perustelut on PAKKO nähdä, joten istun naulittuna television ääressä illan Realityn aikana. Muutenkin kilpailijat viipyivät kaikki todella pitkään päiväkirjahuoneessa.
Viime viikon viikkotehtävähän onnistui. Parhaiten tehtävästi selviytyi mielestäni Mika, joka oli ensikertalaisuudesta huolimatta kelpo radioääni. Ei Tiinakaan huono ollut, en vain henkilökohtaisesti kestä kuunnella murretta radiosta. Terhi oli yllättävän huono, kun ottaa huomioon, että neidillä oli uutiset sanasta sanaan kirjoitettuna edessään ja lisäksi harjoitusta oli takana eniten kaikista kilpailijoista. Jännitys kuului äänestä ja tekstin ymmärrettävyys kärsi omituisista tauoista muutoin puuroutuvan lukutavan keskellä. Perttu selvisi paremmin kuin odotin, Timon musiikkivalintojen sirpaleisuutta en kyllä huomannut. Ihanhan tuo kuulosti tyypilliseltä Radio Nova kamalta, mitähän lie BB ajatellut. Antti on vähän turhan lepsu johtaja, niin armeijatehtävässä kuin tässäkin.
Subin BB-foorumin loppuviikon polttava kysymys on ollut, onko foorumille tullut Pierunydin (ja Pierunydin2) todella Iina ja Hanna kuten he väittävät. Vakuutuin jo ensimmäisen (jo aikaa sitten poistetun) Kröhöm-ketjun luettuani siitä, että aitojapa ovat. Myös irkistä löytyi henkilö joka osasi antaa 100 % että näin todella on (vilkuttaa Teinarille). Tytöt osoittivat jälleen kerran huumorintajunsa ja kykynsä asettua asioiden yläpuolelle. Ihailtavaa! Ja tänään huomasin, että Hanna oli vastannut foorumilla mun viestiini. Oooh! Vau! Näin sitä vanha kyynikkokin menee ihan pikseleiksi ihastuksesta!
Uusi viikkotehtävä tuli jo, tällä kertaa pitää tehdä patjas arvoisasta Big Brotherista. Juuri nyt kilpailijat muotoilevat jokainen mallia taikataikinasta, BB päättää (ja palkitsee) parhaan, joka toteutetaan. Vielä ei ole tietoa mistä materiaalista ja miten lopullinen patsas valmistetaan. Jospa tämä olisi nyt tyttöjen kaipaama tyttöjä suosiva tehtävä? ;)
Muistin maanantaina lopultakin tilata Ex-vauvalle ajan 1-vuotisneuvolaan. Tätsy vieläpä kyseli milloin suuri juhlapäivä on, johon oli pakko myöntää, että ajat sitten jo... Mehän ollaan koko ajan käyty näitä vähän myöhässä, ihan jo silloin kun ajat annettiin neuvolan puolesta, joten miksi mun pitäisi muuttaa hyvin toimivaa systeemiä?
Ex on käynyt painavammaksi, vaipanvaihdossa ei poikaa enää heitelläkään miten vain. Mutta taitaa olla kyseessä pelkkä oman kunnon rapistuminen, miekkonen kasvaa edelleen niukahkosti. Pituuspainokäyrä tipahti tosin nyt vain kaksi pykälää, nyt mennään -7 pitkin. En tiedä mikä näitä tätejä riivaa vai näkyykö huono äitiyteni niin selvästi päälle, mutta taas oli vuorossa tuttu tenttaus annanko vauvalle ruokaa... Juu en anna! Tietenkään, syököön murut lattialta ja jakakoon kissanruokakipon Väinämöisen kanssa.
Onneksi sentään jotain tätiä tyydyttävää meidän miehestäkin löytyi, täti kun näki hemppa-lukeman oli komennettina iso OHO! No, lienee tosiaan niin, että näin pienillä 148 on aika harvinainen lukema. ;) En viitsinyt valistaa, että ainakaan lihasta moinen ei johdu, Exään ei paljon lihoja uppoa. Ei sillä ettenkö tarjoaisi, mutta ei vaan maistu. Vaikka tarjoilenkin silloin tällöin puuroa terästettynä Semperin rautalisätyillä hedelmäsoseilla, niin eiköhän tuon pienen miehen rauta ole peräisin ihan siitä itsestään eli äidinmaidosta. Lukujen mukaan äidinmaito on aika rautaköyhää, mutta onneksi se vähä on muodossa, joka imeytyy mainiosti kun kiinteät eivät pääse sotkemaan prosessia.
Rautainen poika siis, ei ihme että virtaa riittää!
Tällä kertaa taitaa olla tulossa ensimmäinen kunnon kisa Suomen BB:n aikana, Timo ja Tiina saattavat olla yllättävänkin tasaväkiä taistossaan. Ohjelmaa on parin ensimmäisen viikon jälkeen vaivannut se, että Perttu on ollut liian ylivoimainen. Jos Pertun lisäksi joku muu olisi onnistunut kehittämään äänekkään fanijoukon ja etenkin äänestyshaluisen fanijoukon, olisi se tuonut mukavaa lisäpotkua häätöäänestyksiin. Perttu-fanitus on saanut lisäpotkua myös siitä, että Perttu joutui alussa neljä kertaa putkeen häätöuhan alla. Fanit joutuivat keräämään rivit kokoon suosikkinsa puolesta eikä siinä touhussa ole aikaa ajatella. Nyt kun Perttu on saanut olla rauhassa kahdella kierroksella, tuntuu että Pertun kiivain noste on laantunut. Saapa nähdä!
Timo taisi tällä kertaa ottaa nimetyksi joutumisen edellisiä kertoja kovemmin, vaikka edelleen mies on todella taitava piilottamaan tunteensa. Samoin pohdinnat yllättävät usein tarkkanäköisyydellään. Timossa on paljon muutakin kuin omaa pippeliään palvova uroo. Tiina itkeskeli ja tuntuipa syyttävän paremman puutteessa nimeämisestään typerää viikkotehtävää. Sori vaan Tiina, ei se ole viikkotehtävän vika, jos ei osaa suhtautua siihen leikillä vaan natisee kuin pahainen kakara. Terhistä ja Tiinasta on kamala ajatus, että viikon päästä talossa on ehkä vain yksi nainen. Sori vaan tytöt, olisi kannattanut ajatella asiaa vähän aikaisemmin. Ei voi syyttää muita, jos kerran itse on ollut innolla nimeämässä talon tyttöjä aikaisemmin.
Minusta vain miehiä sisältävä loppunelikko ei sinänsä ole huonokaan ajatus. Tasa-arvoon kuuluu myös se, että aina ei kummankin sukupuolen tarvitse olla edustettuina. Kuka haluaa oikeasti olla kiintiönainen tai -mies, missään? Mutta pistäähän se pohtimaan, miksi naiset eivät osaa tukea kanssasisariaan vaan liittoutuvat ja äänestävät toisiaan pois. Ei ole helppoa olla nainen! Onneksi sentään oikeassa elämässä tunnen paljonkin naisia, joiden tukeen voi aina luottaa. Onhan myös nettielämäkin oikeaa elämää onhan? ;)
Sainpas pitkästä aikaa ommeltua ex-vauvalle vaipan, nyt olisi vähän pakko terästäytyä kun vaikka herra huonosti kasvaakin ja käyttää samoja vaippoja pitkään, niin kasvua kuitenkin on jo sen verran, että wanhat uskolliset vaipat käyvät nafteiksi.
Imuna on hamppua ja uutta kokeilussa olevaa imumateriaalia bambua (kehuvat vieläkin imukykyisemmäksi kuin hamppua...), kuosikankaana karhuherra Paddington-trikoo. Hyvin toimii, ex pissasi heti kun sovitin vaippaa päälle, otti vaipan pois ja kulkee nyt pikkupissattu vaippa päässään. Seuraavan vauvan tahdon sitten aivoilla varustettuna kiitos!
Tänään on jälleen kerran ilta, jolloin nimeämiset tulevat esille Talk Showssa. Jälleen kerran olen täysin pihalla siitä, mitä tuleman pitää. Spekuloin toki villisti, mutta veikkaanpa, että asukit lyövät jälleen kerran älläkällä nimeämisineen ja perusteluineen.
Leiri-viikkotehtävä vietiin menestyksellä loppuun, hyvä näin. Keskiviikkoinen Laura Bonon vierailu aiheutti kivasti vipinää, Perttu ja Antti olivat aivan pökkyrällä päästyään ihanan Lauran seuraan. Aika harva meistä pääsee juttelemaan ja kokkailemaan tähden kanssa. Ja Laura oli todella valloittava persoona, vaikka englantia osasi Pertun tasoisesti. Tähden seurasta osattomiksi jääneitä tietenkin harmitti, osa peitti sen paremmin, osa huonommin. Timo tempaisi juoksentelemalla alasti ikkunoiden takana, onneksi Laura sentään nauroi.
Tiina ja Terhi olivat sitä mieltä, että huonoin mahdollinen valinta Pertulta oli Antti. Muutenkin epistä, että juuri nämä kaksi pääsivät, kun heillehän oli pidetty jo synttäritkin. :D Tiinan mielestä Terhin olisi pitänyt päästä ja Terhin mielestä Tiinan. Olisihan se toki ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko siitä syntynyt jännitteitä, jos tosiaan toinen palkittu olisi ollutkin tyttö.
Perjantaina BB helli kilpailijoita oikein kunnolla, ensin kilpailijat saivat valita itselleen toppatakit ja sen jälkeen avata torstaista asti lukitun jääkaapin, josta paljastui valtavat määrät herkkuja. Perjantain ja lauantain kilpailijat mässyttivät ja nauttivat hyvästä ruoasta, Timo on aikamoinen kokki. Foorumeilla ollaan varmoja siitä, että jos Minna olisi vielä ollut talossa, ei noitakaan ruokia olisi saanut käyttää. En nyt tiedä, aika epäreilua arvostella Minnaa, joka kuitenkin joutui keksimään edes jotain ruokaa niukkuuden aikoinan. Silloin Timon tyyli kokata olisi ennen pitkää tarpeiden loppuessa tuonut taloon nälkäpäivät. Helppohan se on yltäkylläisistä materiaaleista loihtia ruokaa!
Tänään on tosiaan nimeämiset, ilmeisesti Timo on antanut äänensä tytöille eilisen teaserin perusteella. "Ilman tyttöjä talossa olisi kivempaa." Vaikka nainen olenkin, niin alan kallistua Timon kanssa samalle kannalle. Mies totesi, että jos nimetyiksi tulevat Tiina ja Terhi, tilanne on vaikea: Noista kahdesta on paha mennä valitsemaan ja toisaalta poistui nyt kumpi vaan, niin se on voitto sekin. ;) Mutta saa nyt nähdä, yllätyksiä voi olla luvassa...
Viikkotehtävän yhtenä osana oli keittää 30 litraa hernekeittoa soppatykissä. Tykkiä ei ole enkä 30 litraa viitsi keitellä, mutta niin vain tuli kipinä tehdä ensimmäisen kerran elämässä hernekeittoa kuivaherneistä asti.
Hernekeitto
500 g kuivaherneitä
2 litraa vettä
350 g saunapalvattua kinkkua
2 tl suolaa
2 tl meiramia
sinappia maustamiseen
Pistä herneet kattilaan ja kaada vesi päälle, anna liota yön yli. Keittele hiljakseltaan tunti (kuori alussa mahdollisesti syntyvä vaahto pois) ja lisää kuutioitu kinkku ja jatka keittämistä vielä tunnin verran. Hämmentele sopivissa väleissä. Mausta lopuksi suolalla ja meiramilla ja nauti. Terästä makua lautasella sinapilla.
BB-talossa leivotaan myös sämpylöitä harva se päivä, joten täytyihän keitolle jotain kyytipoikaa saada. BB-sämpylät ovat vain tosi yksitoikkoisia, pelkkää vehnäjauhoja tai sämpyläjauhoja. Onneksi meidän kantakaupasta saa vähän terästystä sämpylään, ei sentään ole surkeaa "ärrä"-valikoimaa pelkästään.
Ei ihan BB-sämpylät
1 litra vettä
100 g hiivaa
1 tl suolaa
1,5 dl pellavansiemeniä
1,5 dl auringonkukansiemeniä
1 dl Kuidukas-lesesekoitusta
1,5 - 2 litraa sämpyläjauhoja, mielellään kokojyvä
Liota hiiva kädenlämpimään veteen, lisää suola, siemenet ja lese. Lisäile jauhoja niin kauan, että taikina on melko löysää, mutta kuitenkin jauhojen avulla leipoutuvaa. En tiedä tarkkaa jauhomäärä, teen näppituntumalla. Kohota leivinliinalla alla kunnes taikina on noin kaksinkertainen. Pyörittele sämpylöiksi ja paista 225 asteessa ehkäpä 15 minuuttia.
Tässä salainen aseeni, tosin huonot puolet tässäkin: Leipomisen jälkeen saa kuurata sekä aseet että hela keittiön. :P
Luimme Essin kanssa tänään (jälleen kerran) siitä, miten Muumipeikko maalaa taulun. Muumipeikon jalona tarkoituksena olisi tehdä taulu armaastaan Niiskuneidistä (tuosta Muumilaakson prinsessasta ;D), mutta valitettavasti kahteen ekaan yrittämään malliksi tuleekin Vilijonkkan lehmä. Essikin halusi piirtää lehmän.
Tässä taiteellinen lopputulema. Taiteilija raivosi moneen otteeseen luomisen tuskaa, lehmä vaan ei materialisoitunut paperille niin kuin suuri taiteilija itse olisi halunnut. Lopulta raivo purkaantui suttaamiseen.
Minusta työ on kuitenkin kovin kiva. Alhaalla on neljä jalkaa, utare. Ylhäällä nuo sutut eivät ole silmät, vaan korvat, joihin linnut ovat kurkkimassa (en tiedä mistä tuokin ajastus on päähän putkahtanut, ei Muumipeikko-tarinasta kuitenkaan).
Maanantai toi taas uuden viikkotehtävän, tällä kertaa vuorossa oli pukeutuminen armeijakamppeisin ja majoittuminen pihalle kolmeksi päiväksi Leirin pitoon. Loistava tehtävävalinta BB:lta, jo pelkkä tehtävänanto paljasti taas uutta kilpailijoista.
Tiina aloitti heti ruikutuksen ja murjottamisen. Maanantaina Tiinan sanasto vaikutti välillä aika yksioikoiselta, neitonen hoki prinsessamaisesti v*ttu. Ilmeisesti vieläkään ei ole neidille mennyt perille, että vaikka nyt ei viikkotehtävästä kamalan innostunut olisikaan, niin sitä ei välttämättä tarvitse kuuluttaa koko maailmalle ja riskeerata rangaistusta.
Terhikään ei ole armeijaa käynyt, mutta tällä neitosella oli heti ihan toinen ote hommaan. Hyvä Terhi! Välillä Terhi yritti puhua vähän järkeä Tiinallekin, mutta aika turhaan?
Antti valittiin joukkueenjohtajaksi. Tyttöjen mielestä hän ottaisi parhaiten heidätkin huomioon eikä pojillakaan ollut mitään Anttia vastaan. Antin johtaminen on vaikuttanut aika lepsulta, ehkä hiukan napakampi ote olisi paikallaan ettei BB vaan kosauta tehtävää liian lepsuun johtamiseen...
Timo tuntuu viihtyvän leiritehtävän parissa, mies on vuollut puusta enemmän kuin lisätehtävän "vuole puu-ukko" verran. Perttu ja Mika heittävät herjaa minkä kerkiävät. Mikalla on kokemusta soppatykistä, joten osatehtävä keittää 30 litraa hernekeittoa kaatuu Mikan leveille hartioille.
Tytöt tekivät maanantaina mielenkiintoisen kauppareissun, ostoskassaa oli 120 euroa ja viikkotehtävän rajoitusten mukaisesti kaiken ostettavan kuuluisi olla sellaista joka säilyy pihalla. Ostoslista laadittiin yhdessä, mutta jostain syystä tytöt (ja varsinkin Tiina) villiintyivät kaupassa ja alkoi hillitön karkin ja herkkujen lappaminen. Lopulta ostamatta jäi jauhot, makkara ja sinappi. Tytöt vähän paikkailivat ja ostivat paketin nakkeja ja sinappia. Karkkia kaupasta tarttui mukaan kolmasosalla ostosbudjetista eli 42 eurolla. Järjetöntä! Mielenkiintoista että sössijä oli juuri Tiina, joka on aikaisemmin suvainnut motkottaa Lintsin ja Timon kauppareissullaan karauttamasta aamiaispaketista päivätolkulla. Ehkäpä pojille eivät karkit maistu ihan siinä määrin kuin mitä ripariryhmän sokerihiirille...
Tänään keskiviikkona viikkotehtävän lisätehtävänä oli temppurata. Parhaimman ajan sai Perttu, joka saa palkinnon (ehkä Laura Bono tulee laulamaan tänään?) itselleen ja valitsemalleen henkilölle. Perttu valitsi Antin. Oli mielenkiintoista mikä nitinä syntyi, kun pojat menivät sisälle siivoamaan ja valmistautumaan ilmaa varten. Tiinan loistolausahdus oli se, miten juuri Antti ja Perttu eivät olisi ansainneet palkintoa, sillä heille on jo järjestetty synttärit talossa. Tyttö näytti tosi orvolta kurkkiessaan nenä kiinni ikkunoissa talon sisälle. Mutta hei, eikös aitous ole ok ja mikä sen aidompi tunne kuin kateus. ;)
