Tänään kun tulin kotiin haettuani Essin hoidosta, oli pihassa ylläri: Miehen auto oli jo tutulla paikallaan. Kun kurvasin keittiön ikkunan eteen, Mies näkyi jo selailevan keittiön pöydän ääressä postia. Essi huusi innoissaan ISI! ja me kumpikin vilkutimme Miehelle. Mies hymyili ja katseli meitä.
Miten pienestä sitä voikaan tulla iloiseksi. Siitä että Mies on jo kotona, tuntia aikaisemmin kuin normaalisti. Kuinkahan kauan sitä pitääkään olla yhdessä ettei kumppanin näkeminen enää ilahduta? Toivottavasti niin ei käy koskaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti