Jääkaappirunoutta

Mies sai joululahjaksi paketillisen magneetteja, joiden muodostamista sanoista ja kirjaimista voi taiteilla jääkaappirunoutta.

Uusi Sophie

Ikuisuustyöni Sophie numero kaksi valmistui lopultakin. Tekele on neulottu kahdella säikeellä, toinen on tummanvihreää ja toinen valkoista hahtuvaa. Ennen pesua kapistus näytti tältä. Ilmeisen ihmeellinen kun Exäkin sitä tutkii.

Pesussa värit sekottuivat ja tulos oli tämä:

Satuttava joululaulu

Jokusen vuotta sitten ostimme eräänä kesänä nipun joululevyjä alesta. Yksi levyistä oli Platinium Christmas -kokoelma, jolla joululauluja esittävät popparit Britneystä Backstreet Boysiin. Levyä olen kuunnellut siitä lähtien joulun alla, ihan ok kamaa. Nyt tänä jouluna levyltä erottui laulu, joka osuu ja sattuu. En ymmärrä, miksi en ole ennen koko laulua edes noteerannut. Toisaalta mietityttää, että jos joululaulu saa minut kyyneliin, olisiko aika tehdä testi... Ihan ehkäisystäkin huolimatta. ;)

CHRISTMAS SONG
(Dave Matthews)

She was his girl; he was her boyfriend
Soon be his wife; take him as her husband
A surprise on the way, anyday, anyday
One healthy little giggling dribbling baby boy
The wise men came three made their way
To shower him love
While he lay in the hay
Shower him with love love love
Love love love
Love, love is all around

Not very much of his childhood was known
Kept his mother Mary worried
Always out on his own
He met another Mary for a reasonable fee, less than
Reputable was known to be

His heart was full of love love love
Love love love
Love love is all around
When Jesus Christ was nailed to his tree,
He said "Oh Daddy-o I can see how it all soon will be
I came to shed a little light on this darkening scene
Instead I fear I spill the blood of my children all around."

The blood of our children all around
The blood of our children all around
The blood of our children all around
So the story goes - so I'm told
The people he knew were
Less than golden hearted
Gamblers and robbers
Drinkers and jokers, all soul searchers
Searching for love love love
Love love love
Love love is all around

Preparations were made
For his celebration day
He said "Eat this bread think of it as me,
Drink this wine and dream it will be
The blood of our children all around"
The blood of our children all around
The blood of our children all around
The blood of our children all around

Father up above, why in all this hatred have you filled
Me up with love
Fill me love love love
Love love
And the blood of our children all around.

***
Laulu on suorastaan julma, niin rakkautta kuin vertakin. Mutta mitäpä kristinuskon syvin olemus olisikaan, verta. Niin suurimman uhrin sovitusverta kuin tuhansien viattomien turhaan vuodatettua verta. Laulu ei todellakaan ole mikään perinteinen joululaulu, vaan melkeinpä lakonisella äänellä esitetty luritelma. Ei tonttuja missään, ei yleensä joululauluihin eksyvää paatosta. Inhoan sydämeni pohjasta uskonnollisella paatoksella esitettyjä joululauluja, inhoan moralisointia tyyliin laps' hankeen hukkuu ja inhoan oopperalaulajien ylikoulutetulla äänellä raiskaamia joululauluja. Kaipaan joululauluihin raikkautta, tonttulaulujen meno ja meininki on mukavaa. En tiedä kaipaanko Dave Matthewsin joululaulua...

Tuo laulu herättää myös ärtymystä. Minua ärsyttää kiiltokuva-Jeesus, jota kaikessa uskonnollisessa kuvastossa tuputetaan. Jotenkin Daven joululaulusta esiin putkahtaa kaikkea muuta kuin lässy-Jeesus, joka patsastelee vaaleahko tukka järjestyksessä alati laupea ilme kasvoillaan. Hyi yök! Siis haloo, Jeesus oli lähi-idästä, eiköhän tuo miekkonen näyttänyt ehkäpä jopa arabilta. Tummat hiukset, ruskea tukka (koskaan niitä hylkäisi en ;D). Jätkä oli puuseppä, joten raskas työ oli varmasti kasvattanut lihaksia vähän toiseen malliin kuin kuvituksen kukkakeppi-honkkelilla on. Käsissäkin oli varmaan känsiä. Ja kun laulussa tullaan ristiinnaulitsemiskohtaan, niin jopas vain itkettää. Kukkakeppi ei paljon tunteita herätä, mutta että oikea lihaa ja verta oleva ihminen naulittaisiin ristinpuulle. Tuskaa, hikeä ja verta. Vihaa, rakkautta.

On lapsi syntynyt meille ja poika annettu on.
Hänessä elämän löysin, Jumalan suosion.

Ja se toinen puoli. Voi meitä, millainen lahja on jokainen pieni pojan- tai tytönpallero, jonka saamme. Puhumattakaan siitä yhdestä, jonka muistoksi joulua vietämme. Joulu on ihana valoisa hetki keskellä talven synkkyyttä, joulun Herra voi olla valo koko elämässä eikä vain pieni hetki. Mutta pitikö siitä tehdä niin kipeä laulu?

Työt kummittelevat

Kävin maanantaina moikkaamassa työpaikalla sijaista, hän oli viimeistä päivää töissä. Tuntuu uskomattomalle, että jo tammikuun alussa pitää jättää tämä leppoinen kotiäidin elämä ja palata hullunmyllyyn. Aamulla herätys, äkkiä jotain suuhun, lapset ylös ja pukeminen ja hoitoon kärräys. Onneksi sentään ei tarvitse syöttää kotona vaan syövät aamupalan vasta hoidossa! Siinä sitä olisi yksi stressinaihe enemmän.

Työpäivän jälkeen kotiin, mies onneksi hakee lapset, kun pääsee vähän aiemmin. Äkkiä pötyä pöytään, järjestelyä, pyykkäystä, lasten kanssa olemista... Ilta tulee aivan liian pian, lasten unitaistelut ja lopulta itsekin sänkyyn nukkumaan. Ja taas sama rumba alusta seuraavana päivänä. Ei mitään herkkua.

Onneksi sentään hoitoasiat ovat järjestyksessä, Ex-Vauva menee samaan hoitopaikkaan missä Essikin on ollut koko tämän ajan. Hoitotäti on ihana, uskon että alkuhankaluuksien jälkeen Exin sopeutuu hyvin hoitoon. Äidin ikävä voi kyllä olla aluksi hankala, en ole ollut erossa pikkutakiaisestani kuin maksimissaan tunteja ja yhden yön sappileikkaukseni takia. Ex on lopultakin oppinut juomaan auttavasti lasista, hyvällä tuurilla vettä voi hurahtaa kupuun jopa desinkin verran. En nähnyt mieltä opettaa noin isoa poikaa nokkamukille saati tuttipullolle. Kotonahan suurin osa nesteytyksestä tuli ja tulee vieläkin tissistä, vettä poika juo sitten lisänä. Hoidossa juotavaksi vaihtunee lehmänmaito ja sekin on ihan hyvä niin.

Essin kanssa ollaan juteltu jo parisen viikkoa, miten Essi ja Ex menevät kohta yhdessä hoitotädille joka päivä. Äiti kun ei enää ole kotona, vaan menee töihin. Essi odottaa innolla sitä että saa pikkuveljen mukaansa... Milloinhan totuus valkenee, ei välttämättä ole aina kivaa joutua jakamaan myös hoitotädin huomio pikkuveljen kanssa? ;) Sinänsä on hyvä, että Exällä on ainakin yksi tuttu ihminen eli oma sisko hoidossa. Hoitotätiin Ex on hiljakseltaan hieronut tuttavuutta koko syksyn ajan. Kun käyn hakemassa Essiä hoidosta, aika usein annan Exän tehdä pienen tutustumiskierroksen hoitotädin luona, joskus Ex jopa antaa tädin sylitellä. :) Eipä Ex sitä tiedä, että hoitotäti kuuli pojan syntymähuudot puhelimessa. Essi kun oli hoitotädillä hoidossa ja yritti soittaa juuri h-hetken aikana siitä, että ottaa Essin mukaansa kyläilemään. Kun mies sitten soitti hetken päästä, niin Ex lauloi juuri elämänsä ensimmäistä puolen tunnin konserttoa.

Muistan miten pelkäsin töihinpaluuta Essin jälkeen. Eniten sitä, miten Essi pärjää ja toisekseen sitä, miten itse pärjäisin töissä. Nyt en hirveästi jännitä Exän puolesta, mutta jonkun verran mietityttää miten töissä pärjään. Tämän vähän yli vuoden aikana on tullut hirveästi muutoksia, en varmasti heti pysty antamaan täyttä työpanostani. Mutta eiköhän siitäkin selvitä, hölöttää osaan edelleenkin ja sitähän nuo töissä tuntuvat eniten kaipaavan. ;) Atk-hölön tärkein tehtävä lienee tarjota kuunteleva korva ja myötätuntoa...

Testit on iloni

This Is My Life, Rated
Life:	7.6
Mind:	6.2
Body:	5.5
Spirit:	6.8
Friends/Family:	6
Love:	9.1
Finance:	7.6
Take the Rate My Life Quiz

Vai että rakkauselämän tulos on keskimääräistä parempi sanoo testi. Mitä tässä nyt uskoisi, rakkaustestistähän tuli Innocent love... Onkos mulla nyt raakile vai kypsä rakkauselämä? Montako testiä pitää tehdä jotta tulos valkenee? ;)

Äidillä on paremmat eväät!

Olen useaan otteeseen tainnut täällä blogissakin valitella Ex-Vauvan haluttomuutta syödä kiinteää ruokaa. Puurosta, viilistä ja tuoreista vihanneksista poika kyllä tykkää, mutta varsinaiset kulinaristiset luomukset lihamakaronilaatikkoa lukuunottamatta jättävät herkkusuumme valitettavan kylmäksi.

Huomaavaisesti keittelin lapsille makaronia ja jauhelihakastiketta, meille aikuisille oli vähän tulisemmin maustettuja Hornetteja. Virhe! Ex-Vauva katseli kieli pitkällä lautastani ja nappasi sieltä itselleen oman Hornetin. Aluksi herkku oli liian kuuma, joten Mies vaihtoi omalta lautaseltaan viileämmän siipipalan Exän iloksi. Ex oli mielissään, imeskeli nahkaa ja jäysti kaiken lihan pikkuhiljaa. Luitakin poika imeskeli, mausteisuus on ilmeisen in?

Herkkusuumme syö koko naamallaan ja usein myös ilman paitaa... Voi vain arvailla miksi. ;)

Joulu pakkaa päälle...

...kuin se kuuluisa juna eräässä Elman postauksessa. ;)

Joululahjat on onneksi hankittu ja paketoitu. Vain yksi lahja on vielä saapumatta, toivottavasti se tulee jo ensi viikolla. Olen jälleen kerran hyödyntänyt nettikauppoja hankinnoissa, kierteleminen täysissä kaupoissa ei hirveästi kiehdo. Tosin kävimme kyllä ihan oikeilla jouluostoksilla jo monta pyhää sitten. Essi sai itse valita, mitä halusi. Pojat kun siinä olikin kova jobi, Essi olisi halunnut kaiken. Lopulta Essi kuitenkin valitsi Disneyn Ariel-nuken, tyttö kun rrrrrakastaa merenneitoja. Onneksi samainen merenneito-fani nukahti kotimatkalla ja saimme hilattua ostokset piiloon ennen Essin herättelyä. Kotona olikin sitten edessä suuri show siitä mihin Ariel on hävinnyt!?!

Essistä oli myös iso apu muiden joululahjojen pakkaamisessa, neiti valitsi paperit ja nauhat ja piteli paketteja koossa teippaamisen ajan. Sekin oli hirveän tärkeää mikä paketti on menossa kullekin. :) Essin ja Ex-Vauvan paketit pakkasinkin sitten salaa, ypöyksin nyyh...

Tajusin vasta viime viikolla, että laatikothan voi kuulemma myös pakastaa! Tämä helpottaa suunnattomasti joulustressiäni, eilen kauppareissulla ostelin punaista maitoa ja kuohukermaa eli kohta olisi tarkoitus polkaista kone käyntiin. Ajattelin myös leipoa ja raakapakastaa karjalanpiirakat etukäteen. Yleensä teen ne vasta jouluaamuna, mutta kun tänä vuonna meille on tulossa vieraita, joiden passaaminen voi viedä aikaa, niin lienee fiksumpaa tehdä kaikki mahdollinen etukäteen. On se vaan mielenkiintoista, että riippuen siitä ketä on tulossa, saa joko elää ihan omaa elämää tai sitten pingottaa ja passata. Meille kun tulee välillä semmoisiakin vieraita, jotka jopa jättävät poistuessaan kaiken siistimpään kuntoon kuin mitä heidän saapuessaan oli. Sitten on näitä, jotka valittavat jälkikäteen epävieraanvaraisuudesta, vaikka parhaansa olisi tehnyt ja selittänytkin, että oli vähän vaikeaa järjestellä kun lapsella oli paha päivä...

Piparitalkoot on ensi viikonloppuna, rakastan varsinkin piparitaikinaa. Valmiista lopputuloksesta viis! Ostin eilen muumimuotteja, voisi kokeilla tehdä pari Niiskuneitiä, Muumipappaa ja Haisulia piparitaikinastakin.

Joulu on kyllä ihanaa aikaa, kaikesta etukäteispuuhastelusta huolimatta. Ja puuhastelun vuoksikin. Kaikkein tärkein puuhastelu on jouluaaton kuusenkoristelu, jos en saa koristella kuusta, tuntuu kuin joulua ei olisikaan. Meillä on jo monta vuotta ollut muovikuusi, se on kätevä lapsiperheessä, kun ei tarvitse seuraavaan juhannukseen asti nyppiä neulasia sukista. Minun joulukuuseni on tupaten täynnä koristeita... Tosin aito olisi tässä suhteessa fiksumpi valinta, siihen kun saa upotettua vieläkin enemmän koristeita. Joka vuosi ostan aina uusia koristeita ja tässä vaiheessa saisin koristeltua ainakin kaksi joulukuusta. Tämä on tauti!

Mikä miehissä mättää?

Monikin asia, mutta tänään kiehahdin vain yhdestä asiasta. Naisen muisti on onneksi armelias, jos muistaisi kaikki ketuttavat asiat, voisi pian kiehahtaa niin, että tuo ympäriinsä kävelevä luomakunnan kruunu, jota myös ääliöksi kutsutaan, pääsisi pian kävelemään leppeämmille lehtomaille.

Tänään piti laittaa ruoaksi mantelilla kuorrutettua kuhaa. Kasailin aineksia ruanlaittoa varten ja huomasin, että mantelilastuja on aivan liian vähän. Mainitsin miehellekin, etteivät mantelilastut riitä. Mies totesi, että kyllä ne riittää! INHOAN sydämeni pohjasta sitä, että ääliö-mieheltäni kyllä riittää asiantuntematonta kommettia asioihin, joista hän ei tiedä yhtään mitään. Ikuna ei ole mantelikuhaa laittanut eikä edes katsonut kuinka paljon mantelilastuja siinä puuhassa kuluu, mutta silti löytyy mielipide, että mitä huolit, riittää ne. Ymmärtäisin, jos olisin syytellyt ukkoa manteleiden riittämättömyydestä, mutta kun siitäkään ei ollut kyse. Moka oli yksin minun.

Pikku juttu juu, mutta kun näitä vastaavia tällä ääliöllä riittää. Oikeista asioista saa nyhtää mielipiteitä tongilla, mutta niistä mistä jätkällä ei ole mitään aavistusta kyllä sataa "asiantuntevia" neuvoja.

Ja vaikka käyttelin mantelilastuja tosi säästeliäästi, niin loppuivathan ne. Tietenkin, näkihän sen sokeakin, että kahden kuhafileen leivittämiseen tarvitaan vähän muutakin kuin kourallinen mantelilastuja... Tai sokea ehkä, ääliö-mieheni ei.

BB - onneksi se loppui

BB loppui jo torstaina, mutta vasta nyt sain itsestäni edes sen verran irti, että kirjoittaisin edes pari riviä. Perttu sitten meni voittamaan, voi plääh! Joku viisas joskus sanoi, että kansa valitsee omannäköisensä voittajan. Voi apua, en minä tahdo olla vanhoja (huonoja) herjoja heittelevä showmies!

Tupla-plääh vielä sille, että Perttu-fanit saivat juntattua tahtonsa läpi. Semminkin kun käytös on ollut todella ala-arvoista. Sen vielä ymmärrän, että omaa suosikkia kehutaan ja suosikin virheitä pyritään loiventamaan. (Tosin aika typerää sekin, minua ainakin lämmitti Pertun kiukkukohtaus - ihanaa, että miehestä välillä löytyi muitakin sävyjä kuin tyhjän nauraminen.) Mutta onko fanittamisen kääntöpuolena ihan pakko olla muiden haukkuminen ja suoranainen p*skan heitto? Ihan aikuisten oikeasti?

Aionkin seuraavaksi missiokseni ottaa kännykät pois alle 18-vuotiailta tai vaihtoehtoisesti niin tiukat saldorajat, että keskenkasvuiset pysyvät poissa pilaamassa päivän. Lapset olkoot hiljaa kun aikuiset päättää _tärkeistä_ asioista!

Suurin yllätys finaalissa oli se, että Antti tippui ensimmäisenä. Olin ihan TÄH??? Antin koosteelle sai nauraa, huokasin jo helpotuksesta, että älyttömät kikkelin vilauttelut oli jätetty pois - ei sentään, niille oli oma koosteensa. Oliko ihan pakko? Antin vilautella ja Subin näyttää?

Tiina Tinderella tuli toiseksi, aika ylläri. Mutta hienosti Tiina haastattelun hoiti. Niinhän se on, että joskus tulee vähän tehtyä höpsösti, mitäpä sitä suotta puolustelemaan. Hyvä Tiina! Jos olisin feministi, niin saattaisin jopa mainita, että miehiähän pitää höykyttää... Mutta ei, ei pidä. Vieraita miehiä nimittäin, omalle saa kiukutella ihan niin paljon kuin sielu sietää. ;)

Toivonpa totisesti, että seuraava BB tarjoaa vähän enemmän kuin tämä ensimmäinen. Että kaikkia mielenkiintoisia ihmisiä ei äänestettäisi pois heti kärkeen ja että fanittaminen jakaantuisi tasaisemmin eri asukkien kesken. Saahan sitä toivoa, mihinkäs me suomalaiset juntit vuodessa muututtaisiin...

BB tylsistyttää täysillä

Mielenkiintoni BB:iin sammui aika täysin, kun Mika lähti talosta. Aika
ihmeellistä, Mika kun ei ole ollut mulle mikään suosikki sinänsä.
Jotenkin vain taloon jäänyt nelikko tuntui kannaltani äärimmäisen
tylsiltä ihmisiltä. Kitinäsiskot Terhi ja Tiina ja Kummeli-humoristit
Antti ja Perttu - evvk.



Terhistä päästiin eroon sunnuntaina, eipä tule ikävä. Aika kiva
tunnelmanpilaaja neitonen oli ne hetket mitä BB:ia jaksoin seurata
viime viikolla. Minne jäi tehtävissä tsemppaava Terhi? Ei kai nyt
naistenvaivat voi noin paljon muuttaa? Ja vaikka itsekin saatan olla
tosi pilkunviilaaja, niin rajansa silläkin: Ei toisen ihmisen joka
sanaa kannata negatiivisesti tulkita. Terhin asenne Antin sanomisia
vastaan oli ihan ihmeellinen!



Nyt talossa jatkavat Tiina, Perttu ja Antti. Toivon, että Antti
voittaa. Edelleen siitä syystä, että olisi ihana katsella Perttu-fanien
repeilyä... Aion uhrata Antille tasan yhden äänen, se on paljon
tämmöiseltä köyhimykseltä.

Uusi Onni

Pitäisi tehdä paljonkin lisää vaippoja, koska Ex-Vauva on menossa
hoitoon tammikuussa, mutta enpä vaan saa aikaiseksi. Lyckan-kankaasta
tehty vaippa kuitenkin valmistui tänään. Ihan kiva siitä tuli kun
saumuroi reunan keltaisella eikä yhtään tyttömäinen. ;)

Olen siirtynyt blogaamisen sijasta testeihin, nyt vuorossa Rakkaus

Pitihän se rakkauskin testata, kun kerran Kotikarusellikin...

Innocent Love
Awwwww, you guys are so cute together! ^_^ You're
in what some would call the "puppy
love" stage. You guys probably haven't
been together all that long and you still get
those butterflies when you see him. Everything
is new and happy and bright. At this stage
there isn't a cloud in the sky.

What Kind of Love are You in? (Beautiful Romantic Pics!)
brought to you by Quizilla

***

Auts, osui ja upposi! :D Missähän kohtaa vastasinkaan väärin... Kun
tuskin nyt 7 vuotta yhteistä taivalta nyt enää kovin lyhyt matka on? ;)

Katsokaa nyt miten nätti olen! ;)

MamaRosan innoittamani piti tehdä hauska testi.
Taatakseni testin reiluuden valitsin tietenkin laajasta lärvikuva
valikoimastani kaikkein ryvettyneimmän otoksen. Niitä tosin on vaikea
löytää... Kuvia nimittäin, pakoilen kameraa todella tehokkaasti. :)
Mutta tässä tulos, olen tosi kuuma misu (niistä prosenteista ei tartte
välittää ja se, että joukossa on muutama miespuolinen lärvi johtuu ihan
vaan siitä, että testi on vielä beta...)

JA VOI DÄÄM, eikös saitti just alkanut takkuilemaan, kun piti julkistaa tiedot tänne. Lisään ne sitten myöhemmin... joskus...

Penelope Cruz 61 %



Emma Watson 54 %


Elisha Cuthbert 53 %
Spencer Tracy 50 %
Hilary Duff 47 %
Asia Argento 46 %
River Phoenix 45 %

Synttäripäivätesti

Your Birthdate: June 5

You have many talents, and you are great at sharing those talents with others. Most people would be jealous of your clever intellect, but you're just too likeable to elicit jealousy. Progressive and original, you're usually thinking up cutting edge ideas. Quick witted and fast thinking, you have difficulty finding new challenges. Your strength: Your superhuman brainpower Your weakness: Your susceptibility to boredom Your power color: Tangerine Your power symbol: Ace Your power month: May

What Does Your Birth Date Mean?

Voi ei - Mika!

Ehdottomasti kaikista jännittävin häätöäänestys huipentui siihen, että Mika jätti talon. Mies teki sen omaan huumorintajuiseen tapaansa, varsinkin Mikan highlightit olivat ehdottomasti parhaat tähän astisista, nauroimme molemmat miehen kanssa niille. Mikahan todella rokkaa!

Mika nimesi voittajaehdokkaikseen Antin ja Tiinan, mielenkiintoista nähdä mitä sanottavaa Mikalla on asiaan huomenna BB Extrassa ja chatissa sen jälkeen. Ilmeisesti talon sisällä ei ole aavistustakaan Perttu-hysteriasta - ja miten voisikaan olla, kun äänestysprosentit eivät ole tiedossa.

Oli kyllä harmillista, että Pertun pudotus jäi niin lähelle. Mutta eipä mitään, peli jatkuu. Lopullinen taisto käydään Pertun ja Antin välillä, jos ihmeitä ei tapahdu ei tytöillä ole mitään jakoa tapahtumiin. Voittipa kuka tahansa loppunelikosta, niin taatusti on voittonsa ansainnut. Perttukin - vain fanit eivät. ;)

Jännitystä BB:ssa

Kohta alkaa pudotus, häätöuhan alla ovat Perttu, Mika ja Tiina. Harmillista, en osaa ollenkaan päättää kenen pitäisi tippua.

Pertun putoaminen oli äärimmäisen tyydyttävää syystä, että olisi hilpeää seurata Perttu-fanien repeämistä ja tuskaa foorumeilla. Vahingonilo ON paras ilo! Perttu itse on ihan kiva poika, jota vastaan minulla ei ole mitään. Mutta ne fanit...

Tiinan tippuminen olisi tyydyttävää siksi, että prinsessan ilmeet olisivat mielenkiintoista nähtävää. Muutenkin minusta tuntuu, että talossa meininki vapautuisi, jos Terhi pääsisi kuningattareksi paistattelemaan poikien ihailun parrasvaloissa yksin. Niin kuin alusta asti tietysti olisi pitänyt ollakin... ;)

Mikan tippumisen hyvä puoli olisi se, että finaalista tulisi mielenkiintoisempi. Jos finaalissa ovat sekä Mika että Antti, on liian ilmeistä, että äänien hajaantumisen takia Pertun voitolle ei paljon kapuloita olisi heitettävissä... Mikaa en jäisi kaipaamaan, mies on aika vaisu.

Säälikäämme isiä

Kaleidoskoopin sääli-teema jatkuu, tällä kertaa laajennan säälin kohteita Tiina-prinsessasta kaikkiin suomalaisiin isiin. Vähän yli viikko sitten Ilta-Sanomin Plussa-liitteessä oli syväluotaava analyysi siitä, miten seksin puute piinaa nuoria isiä. Olen märehtinyt lukemaani siitä asti ja tässä vaiheessa Kele-Kalen käyrä on niin korkealla, että voisin kirjoittaa muutaman sanasen aiheesta itsekin.

Jutun suuri uutinen oli se, että yli puolet pikkulasten isistä ei saa kotona tarpeeksi tai ollenkaan seksiä. Yli puolet tarkoittaa siis sitä, että vain 41 % pikkulasten isistä ovat tyytyväisiä seksielämäänsä. Valitettavasti juttu ei kerro, kuinka paljon lapsettomista, parisuhteessa elävistä miehistä potee samaa rampauttavaa ongelmaa. Sekin jää kokonaan valottamatta, kuinka iso osa naisista kärsii seksin vähyydestä tai puutteesta. En edes pistä pientä päätäni aluelle laatu... Mutta hei, eihän se ole ollenkaan tärkeää, miten naiset ja äidit asian kokevat!

Neuvoloissa pitäisi puhua enemmän parisuhteen seksiasioista, sanoo tutkija Nina Halme. Varmaan vähän samaan tyyliin kuin muutenkin raskaudesta ja vauvanhoidosta? Neuvola jakaisi varmasti mielellään Durexin rahoittamia mainoslappusia, joissa soseohjeiden ja taulukoiden sijaan opastettaisiin asentoihin ja apuvälineisiin. Taulukoita ei sovi unohtaa, joten seksin normimäärästä saisi varmasti upeat taulukot!

KELE!

Mun säälini todellakin on isien puolella, jotka joutuvat puutteensa vuoksi kitumaan, käymään vieraissa tai pistämään suhteen ei-antoisaan naiseen totaalipoikki. Pitäähän miehen seksin puutetta ymmärtää! On se vaan tosi kumma, jos muuttuneen vartalonsa, vauvan vaatimusten ja univelan kanssa painiva nainen ei saa itsestään irti edes sen vertaa että täyttäisi auliisti miehensä seksuaaliset tarpeet. Jokainen nainen tuntee varmasti itsensä superseksikkääksi tikit alapäässä ja rinnat maitoa tursuen, puhumattakaan välittömästä virittäytymisestä seksitaajuudelle juuri kun on saanut lapset nukkumaan... Kyllähän siinä nukutuksen ja pyykkirumban välissä kerkiää loistavasti harrastaa tunnin monipuolisen seksisession.

Hillitsen pienen äänen, joka sisälläni piipittää, että ehkä pieni osa seksin puutteesta voi langeta naisen sydämettömyyden sijasta myös miehelle. Minkäs se mies naisen hormoneille mahtaa, mutta ehkä jotain arjenpyörittämiseen kuitenkin. Ehkäpä nainen saattaisi jopa lämmetä miehelle, joka osallistuu pienten taimien kasvattamiseen ja arkeen tasa-arvoisesti naisen rinnalla eikä vajoa kaljapullo kourassa sohvakoristeeksi. Ei parisuhteen viilenemisen ja seksin puutteen ainoa syyllinen voi millään olla nainen! Vai tuleeko se kenellekään kovin suurena yllätyksenä, että jos mies joutuu olemaan ilman niin samoin joutuu myös nainen? Mutta hei, unohdin jälleen kerran että vaikka vaimon kuuluu olla syntisen seksin ylipapitar niin se on vain pintaa. Kunnon nainen ja äiti ei pidä seksistä. Silmät kiinni ja uhraudu isänmaan hyväksi.

Onneksi meillä on IS, en olisi ehkä tiedostanut tätäkään polttavaa ongelmaa ilman sitä. Minä säälin kaikki puutteessa kärsiviä isiä, säälin ja suren. Miehet, älkää lisääntykö! Voi muutama pano jäädä väliin. Pitää muistaa mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä - ja sehän on miesten ala-aivot.

Prinsessan painajainen

Uusi viikko, uudet nimeämiset, uudet rangaistukset ja uusi viikkotehtävä - BB:ssa tuntuu tapahtuvan nyt paljon

Häätöuhan alla ovat nyt Tiina, Perttu ja Mika. Mielenkiintoista! Olin yllättynyt siitä, että Mika tuli nimetyksi, vieläpä Tiinan ja Terhin kahdella äänellä. Tiina paljasti perusteluissaan olevansa uskomattoman pitkävihainen, pisteiden syy kun oli Mikan sikailut Pertun synttäreiden aikana. Toisaalta ehkäpä kun talossa väki koko ajan vähenee, myös nimeämissyitä joutuu etsimään kauempaa. Perttu sai jokaiselta kilpailijalta yhden äänen, yllättävän yksimielisiä ovat. Syynä lienee Pertun taitamattomuus sosiaalisissa tilanteissa, vitsit eivät vain aina riitä, välillä tarvittaisiin myös enemmän.

Tämän viikon viikkotehtävänä on tehdä Big Brother -patsas. Maanantaina jokainen kilpailija teki oman ehdotuksensa BB-patsaaksi taikataikinasta. Poikia tehtävä ei hirveästi miellyttänyt, jokainen tuntui kokevan riittämättömyyttä luovuuden ja kädentaitojen suhteen. Tiina ja Terhi yrittivät vakuuttaa, että jokainen kyllä osaa. Muistipa Tiina vetää vielä keskusteluun vanhan kinansa Minnan kanssa. Minna kun oli sitä mieltä, että ei osaa piirtää ja Tiina sitä mieltä, että jokainen kyllä osaa. Jännä miten Tiina jaksaa edelleen kantaa kaunaa viikkojen takaisesta sanailusta, semminkin kun aivan selvästi toinen puhui aidasta ja toinen aidanseipäästä.

Terhin patsasehdotus voitti ja BB varusti poppoon suojavarusteilla ja kiventyöstövälineillä: 12 tonnin pihakivestä pitäisi taivutella patsas torstaihin mennessä. Aikas kovan jobin BB kilpailijoille lykkäsi. Oli ilo katsella, miten Terhi tarttui tehtävään ja porasi reippaasti. Terhi jaksaa yllättää toisaalta olemalla mukavan reipas ja innostunut tehtävästä kuin tehtävästä ja toisaalta seilailemalla ristiin rastiin ihmissuhteiden aallokossa. En kyllä millään pysty päättämään onko neito lintu vaiko kala vaiko jotain ihan muuta.

Tiina sujautti sunnuntaina Timon taskuun terveiset poikaystävälleen Juhalle eli itsetekemänsä pupusen. Talostahan ei saa viestittää ulkomaailmaan, joten sääntörikkomus oli selvä. Eilisessä realityssa näytettiin Tiinan kiemurtelua päiväkirjahuoneessa, kun BB kovisteli oliko sääntörikkomus tahallinen vai ei. Oli ja ei, oli Tiinan vastaus. Ymmärrän kyllä hyvin, että välttämättä aina kaikki säännöt eivät muistu mieleen ja ehkäpä pupusen lähettäminen rakkaalle tuntuu tosi pieneltä asialta. Koomista asiassa on lähinnä se, että Tiina on aikaisemmin kovin sanoin arvostellut sääntörikkojia, säännöt on Tiinan mielestä selvät ja niitä pitää noudattaa. Rikkurit ulos, niin kaikilla on kivempaa.

Rangaistukseksi BB langetti jälleen kerran mielenkiintoisen viritelmän: Kaikki muut paitsi Tiina joutuivat nukkumaan viime yön ulkona. Valitettavasti minusta tuntuu vähän siltä, että rangaistus meni oikeasti vähän hukkaan. Tiinaa ei välttämättä hirveästi liikuta muiden epämukavuus, joku toinen olisi saattanut olla enemmän pahoillaan siitä, että toiset joutuvat kantamaan omien rikkeiden seuraamukset. Oli mielenkiintoista katsella, miten ulos joutuneet sanailivat ja pärjäsivät keskenään ilman Tiinaa - esimakua ensiviikosta? Terhi pärjäsi ihan mainiosti poikaporukassa, ei välttämättä huonokaan juttu, jos Tiina häädetään.

Ulkona oli varmasti epämukavaa ja kylmääkin, Tiina suunnitteli illalla tekevänsä muille hyvitykseksi aamiaista. Kaunis ajatus ei valitettavasti toteutunut, Tiina heräsi vasta siihen kun muut jo kömpivät sisään. Ilkesipä vielä valitella nähneensä yöllä painajaisia. Säälikää nyt kaikki Tiinaa, joka näki painajaisia sisällä lämpimässä kun muut palelivat ulkona...

Hupsista, Timo putosi

Niinhän siinä sitten kävi, että Timo tippu eilen BB:sta. Sääli, mieluummin olisin suonut tippujaksi tylsäksi ja itsekeskeiseksi kilpailijaksi osoittautuneen Tiinan. Kiintiönaisten pitämistä kisassa en suosi sitäkään, joten kaikinpuolin tylsä ratkaisu. Mutta turha valittaa kun en edelleenkään viitsi äänestää.

Big Brotherilta oli oiva veto pistää kilpailijat nimeämään heti lähtyksen jälkeen seuraavat häätöehdokkaat. Tänään maanantaina selvisi, että uhan alle joutuvat Tiina, Mika ja Perttu. Yllättävää, että Terhi ei edelleenkään joutunut häätöäänestykseen, vaikka näin ruuduntakaa näyttää siltä, että Terhi kieroilee minkä ehtii. Mikan joutuminen äänestykseen tyttöjen äänillä oli iso yllätys sekin. Nämä perustelut on PAKKO nähdä, joten istun naulittuna television ääressä illan Realityn aikana. Muutenkin kilpailijat viipyivät kaikki todella pitkään päiväkirjahuoneessa.

Viime viikon viikkotehtävähän onnistui. Parhaiten tehtävästi selviytyi mielestäni Mika, joka oli ensikertalaisuudesta huolimatta kelpo radioääni. Ei Tiinakaan huono ollut, en vain henkilökohtaisesti kestä kuunnella murretta radiosta. Terhi oli yllättävän huono, kun ottaa huomioon, että neidillä oli uutiset sanasta sanaan kirjoitettuna edessään ja lisäksi harjoitusta oli takana eniten kaikista kilpailijoista. Jännitys kuului äänestä ja tekstin ymmärrettävyys kärsi omituisista tauoista muutoin puuroutuvan lukutavan keskellä. Perttu selvisi paremmin kuin odotin, Timon musiikkivalintojen sirpaleisuutta en kyllä huomannut. Ihanhan tuo kuulosti tyypilliseltä Radio Nova kamalta, mitähän lie BB ajatellut. Antti on vähän turhan lepsu johtaja, niin armeijatehtävässä kuin tässäkin.

Subin BB-foorumin loppuviikon polttava kysymys on ollut, onko foorumille tullut Pierunydin (ja Pierunydin2) todella Iina ja Hanna kuten he väittävät. Vakuutuin jo ensimmäisen (jo aikaa sitten poistetun) Kröhöm-ketjun luettuani siitä, että aitojapa ovat. Myös irkistä löytyi henkilö joka osasi antaa 100 % että näin todella on (vilkuttaa Teinarille). Tytöt osoittivat jälleen kerran huumorintajunsa ja kykynsä asettua asioiden yläpuolelle. Ihailtavaa! Ja tänään huomasin, että Hanna oli vastannut foorumilla mun viestiini. Oooh! Vau! Näin sitä vanha kyynikkokin menee ihan pikseleiksi ihastuksesta!

Uusi viikkotehtävä tuli jo, tällä kertaa pitää tehdä patjas arvoisasta Big Brotherista. Juuri nyt kilpailijat muotoilevat jokainen mallia taikataikinasta, BB päättää (ja palkitsee) parhaan, joka toteutetaan. Vielä ei ole tietoa mistä materiaalista ja miten lopullinen patsas valmistetaan. Jospa tämä olisi nyt tyttöjen kaipaama tyttöjä suosiva tehtävä? ;)

Ex on silkkaa rautaa?

Muistin maanantaina lopultakin tilata Ex-vauvalle ajan 1-vuotisneuvolaan. Tätsy vieläpä kyseli milloin suuri juhlapäivä on, johon oli pakko myöntää, että ajat sitten jo... Mehän ollaan koko ajan käyty näitä vähän myöhässä, ihan jo silloin kun ajat annettiin neuvolan puolesta, joten miksi mun pitäisi muuttaa  hyvin toimivaa systeemiä?

Ex on käynyt painavammaksi, vaipanvaihdossa ei poikaa enää heitelläkään miten vain. Mutta taitaa olla kyseessä pelkkä oman kunnon rapistuminen, miekkonen kasvaa edelleen niukahkosti. Pituuspainokäyrä tipahti tosin nyt vain kaksi pykälää, nyt mennään -7 pitkin. En tiedä mikä näitä tätejä riivaa vai näkyykö huono äitiyteni niin selvästi päälle, mutta taas oli vuorossa tuttu tenttaus annanko vauvalle ruokaa... Juu en anna! Tietenkään, syököön murut lattialta ja jakakoon kissanruokakipon Väinämöisen kanssa.

Onneksi sentään jotain tätiä tyydyttävää meidän miehestäkin löytyi, täti kun näki hemppa-lukeman oli komennettina iso OHO! No, lienee tosiaan niin, että näin pienillä 148 on aika harvinainen lukema. ;) En viitsinyt valistaa, että ainakaan lihasta moinen ei johdu, Exään ei paljon lihoja uppoa. Ei sillä ettenkö tarjoaisi, mutta ei vaan maistu. Vaikka tarjoilenkin silloin tällöin puuroa terästettynä Semperin rautalisätyillä hedelmäsoseilla, niin eiköhän tuon pienen miehen rauta ole peräisin ihan siitä itsestään eli äidinmaidosta. Lukujen mukaan äidinmaito on aika rautaköyhää, mutta onneksi se vähä on muodossa, joka imeytyy mainiosti kun kiinteät eivät pääse sotkemaan prosessia.

Rautainen poika siis, ei ihme että virtaa riittää!

Tiukka paikka, Tiina ja Timo häätöuhan alla

Tällä kertaa taitaa olla tulossa ensimmäinen kunnon kisa Suomen BB:n aikana, Timo ja Tiina saattavat olla yllättävänkin tasaväkiä taistossaan. Ohjelmaa on parin ensimmäisen viikon jälkeen vaivannut se, että Perttu on ollut liian ylivoimainen. Jos Pertun lisäksi joku muu olisi onnistunut kehittämään äänekkään fanijoukon ja etenkin äänestyshaluisen fanijoukon, olisi se tuonut mukavaa lisäpotkua häätöäänestyksiin. Perttu-fanitus on saanut lisäpotkua myös siitä, että Perttu joutui alussa neljä kertaa putkeen häätöuhan alla. Fanit joutuivat keräämään rivit kokoon suosikkinsa puolesta eikä siinä touhussa ole aikaa ajatella. Nyt kun Perttu on saanut olla rauhassa kahdella kierroksella, tuntuu että Pertun kiivain noste on laantunut. Saapa nähdä!

Timo taisi tällä kertaa ottaa nimetyksi joutumisen edellisiä kertoja kovemmin, vaikka edelleen mies on todella taitava piilottamaan tunteensa. Samoin pohdinnat yllättävät usein tarkkanäköisyydellään. Timossa on paljon muutakin kuin omaa pippeliään palvova uroo. Tiina itkeskeli ja tuntuipa syyttävän paremman puutteessa nimeämisestään typerää viikkotehtävää. Sori vaan Tiina, ei se ole viikkotehtävän vika, jos ei osaa suhtautua siihen leikillä vaan natisee kuin pahainen kakara. Terhistä ja Tiinasta on kamala ajatus, että viikon päästä talossa on ehkä vain yksi nainen. Sori vaan tytöt, olisi kannattanut ajatella asiaa vähän aikaisemmin. Ei voi syyttää muita, jos kerran itse on ollut innolla nimeämässä talon tyttöjä aikaisemmin.

Minusta vain miehiä sisältävä loppunelikko ei sinänsä ole huonokaan ajatus. Tasa-arvoon kuuluu myös se, että aina ei kummankin sukupuolen tarvitse olla edustettuina. Kuka haluaa oikeasti olla kiintiönainen tai -mies, missään? Mutta pistäähän se pohtimaan, miksi naiset eivät osaa tukea kanssasisariaan vaan liittoutuvat ja äänestävät toisiaan pois. Ei ole helppoa olla nainen! Onneksi sentään oikeassa elämässä tunnen paljonkin naisia, joiden tukeen voi aina luottaa. Onhan myös nettielämäkin oikeaa elämää onhan? ;)

Vaippaompelua pitkästä aikaa

Sainpas pitkästä aikaa ommeltua ex-vauvalle vaipan, nyt olisi vähän pakko terästäytyä kun vaikka herra huonosti kasvaakin ja käyttää samoja vaippoja pitkään, niin kasvua kuitenkin on jo sen verran, että wanhat uskolliset vaipat käyvät nafteiksi.

Imuna on hamppua ja uutta kokeilussa olevaa imumateriaalia bambua (kehuvat vieläkin imukykyisemmäksi kuin hamppua...), kuosikankaana karhuherra Paddington-trikoo. Hyvin toimii, ex pissasi heti kun sovitin vaippaa päälle, otti vaipan pois ja kulkee nyt pikkupissattu vaippa päässään. Seuraavan vauvan tahdon sitten aivoilla varustettuna kiitos!

Nimeämisilta

Tänään on jälleen kerran ilta, jolloin nimeämiset tulevat esille Talk Showssa. Jälleen kerran olen täysin pihalla siitä, mitä tuleman pitää. Spekuloin toki villisti, mutta veikkaanpa, että asukit lyövät jälleen kerran älläkällä nimeämisineen ja perusteluineen.

Leiri-viikkotehtävä vietiin menestyksellä loppuun, hyvä näin. Keskiviikkoinen Laura Bonon vierailu aiheutti kivasti vipinää, Perttu ja Antti olivat aivan pökkyrällä päästyään ihanan Lauran seuraan. Aika harva meistä pääsee juttelemaan ja kokkailemaan tähden kanssa. Ja Laura oli todella valloittava persoona, vaikka englantia osasi Pertun tasoisesti. Tähden seurasta osattomiksi jääneitä tietenkin harmitti, osa peitti sen paremmin, osa huonommin. Timo tempaisi juoksentelemalla alasti ikkunoiden takana, onneksi Laura sentään nauroi.

Tiina ja Terhi olivat sitä mieltä, että huonoin mahdollinen valinta Pertulta oli Antti. Muutenkin epistä, että juuri nämä kaksi pääsivät, kun heillehän oli pidetty jo synttäritkin. :D Tiinan mielestä Terhin olisi pitänyt päästä ja Terhin mielestä Tiinan. Olisihan se toki ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko siitä syntynyt jännitteitä, jos tosiaan toinen palkittu olisi ollutkin tyttö.

Perjantaina BB helli kilpailijoita oikein kunnolla, ensin kilpailijat saivat valita itselleen toppatakit ja sen jälkeen avata torstaista asti lukitun jääkaapin, josta paljastui valtavat määrät herkkuja. Perjantain ja lauantain kilpailijat mässyttivät ja nauttivat hyvästä ruoasta, Timo on aikamoinen kokki. Foorumeilla ollaan varmoja siitä, että jos Minna olisi vielä ollut talossa, ei noitakaan ruokia olisi saanut käyttää. En nyt tiedä, aika epäreilua arvostella Minnaa, joka kuitenkin joutui keksimään edes jotain ruokaa niukkuuden aikoinan. Silloin Timon tyyli kokata olisi ennen pitkää tarpeiden loppuessa tuonut taloon nälkäpäivät. Helppohan se on yltäkylläisistä materiaaleista loihtia ruokaa!

Tänään on tosiaan nimeämiset, ilmeisesti Timo on antanut äänensä tytöille eilisen teaserin perusteella. "Ilman tyttöjä talossa olisi kivempaa." Vaikka nainen olenkin, niin alan kallistua Timon kanssa samalle kannalle. Mies totesi, että jos nimetyiksi tulevat Tiina ja Terhi, tilanne on vaikea: Noista kahdesta on paha mennä valitsemaan ja toisaalta poistui nyt kumpi vaan, niin se on voitto sekin. ;) Mutta saa nyt nähdä, yllätyksiä voi olla luvassa...

BB-menu

Viikkotehtävän yhtenä osana oli keittää 30 litraa hernekeittoa soppatykissä. Tykkiä ei ole enkä 30 litraa viitsi keitellä, mutta niin vain tuli kipinä tehdä ensimmäisen kerran elämässä hernekeittoa kuivaherneistä asti.

Hernekeitto

500 g kuivaherneitä
2 litraa vettä
350 g saunapalvattua kinkkua
2 tl suolaa
2 tl meiramia
sinappia maustamiseen

Pistä herneet kattilaan ja kaada vesi päälle, anna liota yön yli. Keittele hiljakseltaan tunti (kuori alussa mahdollisesti syntyvä vaahto pois) ja lisää kuutioitu kinkku ja jatka keittämistä vielä tunnin verran. Hämmentele sopivissa väleissä. Mausta lopuksi suolalla ja meiramilla ja nauti. Terästä makua lautasella sinapilla.

BB-talossa leivotaan myös sämpylöitä harva se päivä, joten täytyihän keitolle jotain kyytipoikaa saada. BB-sämpylät ovat vain tosi yksitoikkoisia, pelkkää vehnäjauhoja tai sämpyläjauhoja. Onneksi meidän kantakaupasta saa vähän terästystä sämpylään, ei sentään ole surkeaa "ärrä"-valikoimaa pelkästään.

Ei ihan BB-sämpylät

1 litra vettä
100 g hiivaa
1 tl suolaa
1,5 dl pellavansiemeniä
1,5 dl auringonkukansiemeniä
1 dl Kuidukas-lesesekoitusta
1,5 - 2 litraa sämpyläjauhoja, mielellään kokojyvä

Liota hiiva kädenlämpimään veteen, lisää suola, siemenet ja lese. Lisäile jauhoja niin kauan, että taikina on melko löysää, mutta kuitenkin jauhojen avulla leipoutuvaa. En tiedä tarkkaa jauhomäärä, teen näppituntumalla. Kohota leivinliinalla alla kunnes taikina on noin kaksinkertainen. Pyörittele sämpylöiksi ja paista 225 asteessa ehkäpä 15 minuuttia.

Tässä salainen aseeni, tosin huonot puolet tässäkin: Leipomisen jälkeen saa kuurata sekä aseet että hela keittiön. :P

Lehmä

Luimme Essin kanssa tänään (jälleen kerran) siitä, miten Muumipeikko maalaa taulun. Muumipeikon jalona tarkoituksena olisi tehdä taulu armaastaan Niiskuneidistä (tuosta Muumilaakson prinsessasta ;D), mutta valitettavasti kahteen ekaan yrittämään malliksi tuleekin Vilijonkkan lehmä. Essikin halusi piirtää lehmän.

Tässä taiteellinen lopputulema. Taiteilija raivosi moneen otteeseen luomisen tuskaa, lehmä vaan ei materialisoitunut paperille niin kuin suuri taiteilija itse olisi halunnut. Lopulta raivo purkaantui suttaamiseen.

Minusta työ on kuitenkin kovin kiva. Alhaalla on neljä jalkaa, utare. Ylhäällä nuo sutut eivät ole silmät, vaan korvat, joihin linnut ovat kurkkimassa (en tiedä mistä tuokin ajastus on päähän putkahtanut, ei Muumipeikko-tarinasta kuitenkaan).

Viikkotehtäväksi Leiri

Maanantai toi taas uuden viikkotehtävän, tällä kertaa vuorossa oli pukeutuminen armeijakamppeisin ja majoittuminen pihalle kolmeksi päiväksi Leirin pitoon. Loistava tehtävävalinta BB:lta, jo pelkkä tehtävänanto paljasti taas uutta kilpailijoista.

Tiina aloitti heti ruikutuksen ja murjottamisen. Maanantaina Tiinan sanasto vaikutti välillä aika yksioikoiselta, neitonen hoki prinsessamaisesti v*ttu. Ilmeisesti vieläkään ei ole neidille mennyt perille, että vaikka nyt ei viikkotehtävästä kamalan innostunut olisikaan, niin sitä ei välttämättä tarvitse kuuluttaa koko maailmalle ja riskeerata rangaistusta.

Terhikään ei ole armeijaa käynyt, mutta tällä neitosella oli heti ihan toinen ote hommaan. Hyvä Terhi! Välillä Terhi yritti puhua vähän järkeä Tiinallekin, mutta aika turhaan?

Antti valittiin joukkueenjohtajaksi. Tyttöjen mielestä hän ottaisi parhaiten heidätkin huomioon eikä pojillakaan ollut mitään Anttia vastaan. Antin johtaminen on vaikuttanut aika lepsulta, ehkä hiukan napakampi ote olisi paikallaan ettei BB vaan kosauta tehtävää liian lepsuun johtamiseen...

Timo tuntuu viihtyvän leiritehtävän parissa, mies on vuollut puusta enemmän kuin lisätehtävän "vuole puu-ukko" verran. Perttu ja Mika heittävät herjaa minkä kerkiävät. Mikalla on kokemusta soppatykistä, joten osatehtävä keittää 30 litraa hernekeittoa kaatuu Mikan leveille hartioille.

Tytöt tekivät maanantaina mielenkiintoisen kauppareissun, ostoskassaa oli 120 euroa ja viikkotehtävän rajoitusten mukaisesti kaiken ostettavan kuuluisi olla sellaista joka säilyy pihalla. Ostoslista laadittiin yhdessä, mutta jostain syystä tytöt (ja varsinkin Tiina) villiintyivät kaupassa ja alkoi hillitön karkin ja herkkujen lappaminen. Lopulta ostamatta jäi jauhot, makkara ja sinappi. Tytöt vähän paikkailivat ja ostivat paketin nakkeja ja sinappia. Karkkia kaupasta tarttui mukaan kolmasosalla ostosbudjetista eli 42 eurolla. Järjetöntä! Mielenkiintoista että sössijä oli juuri Tiina, joka on aikaisemmin suvainnut motkottaa Lintsin ja Timon kauppareissullaan karauttamasta aamiaispaketista päivätolkulla. Ehkäpä pojille eivät karkit maistu ihan siinä määrin kuin mitä ripariryhmän sokerihiirille...

Tänään keskiviikkona viikkotehtävän lisätehtävänä oli temppurata. Parhaimman ajan sai Perttu, joka saa palkinnon (ehkä Laura Bono tulee laulamaan tänään?) itselleen ja valitsemalleen henkilölle. Perttu valitsi Antin. Oli mielenkiintoista mikä nitinä syntyi, kun pojat menivät sisälle siivoamaan ja valmistautumaan ilmaa varten. Tiinan loistolausahdus oli se, miten juuri Antti ja Perttu eivät olisi ansainneet palkintoa, sillä heille on jo järjestetty synttärit talossa. Tyttö näytti tosi orvolta kurkkiessaan nenä kiinni ikkunoissa talon sisälle. Mutta hei, eikös aitous ole ok ja mikä sen aidompi tunne kuin kateus. ;)

Minnan vuoro

Tänä iltana oli Minnan vuoro päästä vapauteen BB-talosta. Vastassa olivat niin lapset, ex-puoliso kuin kilpasiskot Iina ja Hanna. Minnan poikaystävää ei näkynyt, toivon todella, että syynä oli joku muu kuin miehen pettyminen Minnan tekemisiin BB-talossa. Tosin jos suhde ei pieniä kännisekoiluja kestä, niin eihän se kovin hyvää suhteen laadusta kerro sekään.

Minna vastaili ihan fiksusti kysymyksiin eikä itkeä tyrskinyt vuolaasti kuten foorumeilla oli ennusteltu. Jostain asioita Äitee vaikutti ihan aidon hämmästyneeltä, varmasti on hankala päätellä mitä mieltä ihmiset ovat.

Talossa asiat ovat nyt toisin. Antin viimeinenkin sydänystävä on poissa ja miehen on pakko joko sopeutua uusiin oloihin tai poistua. Tyttökaksikko Tiina ja Terhi ovat uusien haasteiden edessä, toinen joutuu varmasti aika pian lähtemään. Veikkaisin että kiristyvä kilpailu ei tee hyvää neitojen keskinäiselle ymmärrykselle, kisa keittiön ja BB-talon emännyydestä voi hyvin pian riitauttaa. Perttu ja Timo nimesivät Minnan, mielenkiintoista nähdä miten Minnan lähtö heihin vaikuttaa. Timolla saattaisi olla kiinnostusta kisaan keittiön herruudesta hänelläkin.

Minnan poistuminen oli kisan kannalta ideaali ratkaisu, tuskinpa Timon häätö olisi huojuttanut asetelmia läheskään yhtä paljon. Kun yksi Minnan kaltainen merkityksellinen palanen poistetaan, on jäljelle jääneiden pakko täyttää puuttuva aukko. Ensi viikko tulee olemaan taas mielenkiintoinen. Toivottavasti myös viikkotehtävä on vaihteeksi reipas ja antoisa. Taloon kaivataan iloa!

Old English fudge

Perttu teki BB:ssa toffeeta synttäreitään varten joten pitihän minunkin.

6 dl sokeria (fariinisokeria)
1 tl suolaa
2 dl kermaa
1 dl maitoa
1/2 dl siirappia
2 rkl margariinia tai voita
2 tl vaniljasokeria

Sekoita ainekset vaniljasokeria lukuunottamatta kattilassa. Keitä, kunnes seos
on kiehumaisillaan yli. Vähennä lämpöä (kolmoselle) ja jätä kiehumaan 15-30 min.
Kun seos on niin jähmeää, että siitä voi veteen pudottamisen jälkeen
pyöritellä pehmeän pallon, on aika ottaa kattila pois liedeltä. Laita kattila
kylmään veteen altaaseen jäähtymään kädenlämpöiseksi. HUOM. Älä sekoita.

Kun fudge on kädenlämpöistä, lisää vaniljasokeri. Vatkaa seosta
sähkövatkaimella kunnes se kuohkeutuu ja muuttuu ihan vaaleaksi ja menettää
kiiltonsa, siis aivan eri näköiseksi kuin se alkuperäinen seos.

Levitä leivinpaperille, painele litteäksi levyksi ja anna kovettua rauhassa,
jos maltat ;)

Munimista ja Pertun synttärit

Kati poistui talosta saamatta sanoa hyvästejä muille. Uskon että ratkaisu oli Katin itsensä kannalta ihan viisas, ei kenenkään kannata kärsiä viikko kaupalla ahdistusta jonkun televisio-ohjelman takia. Meille katsojille väripilkku Katin poistuminen oli kuitenkin menetys.

Ihmisten suhtautuimen Katin lähtöön oli ihan mielenkiintoista sekin. Minna itkeskeli ja jopa kiukutteli sitäm miten Kati meni tekemään moisen päätöksen juuri hänen viikollaan. No hohhoijaa, vähän on päässyt nyt Minnalta hämärtymään todellisuus, mutta sitäpä kai eristäytyminen vähitellen tekee. Suoraa palautetta tyhmistäkään jutuista ei talossa valitettavasti saa. Timo tuntui ymmärtävän parhaiten Katin ratkaisun, mies on tosi yllättävä. Välillä hälläväli meiningin takaa paljastuu yllättää tarkkanäköisyyttä. Terhin mielestä osasyyllisiä ovat kaikki talolaiset, kyllä yhteisössä pitäisi ymmärtää ja tajuta helpottaa toisen pahaa oloa. Toisaalta totta sekin, mutta toisaalta perimmäisen vastuun omasta hyvinvoinnistaan kantaa aina yksilö itse. Kukaan ei kuitenkaan tarkoituksella kiusannut tai ollut välinpitämätön Katille. Mika kehui Katin ratkaisua lähteä rohkeammaksi kuin jääminen.

Mitähän mahtaa Terhi pohtia? Jälleen kerran Terhin nimeämiset menivät putkeen, tällä viikolla jopa yli odotusten, sillä todennäköisesti talosta poistuvat kummatkin Terhin nimeämät henkilöt. Tuskin kukaan jaksaa uskoa, että Minna ei tänään pääsisi perheensä pariin... Mutta miltähän mahtaa tuntua naisesta, jonka toiveet poistujasta ovat tähän mennessä toteutuneet loistavasti. En olisi hämmästynyt, jos seuraavaksi Terhi ottaa tähtäimeensä Tiinan. Sääli vain, että joku poikakin on ihan pakko nimetä. Ilmeisesti sinkkutytön toive olisi olla talossa yksin poikien kanssa.

Tiina ja Terhi pohtivat sitä, mahtaako Katin tilalle tulla taloon vielä joku. Pahin tilanne neitojen kannalta olisi, jos taloon tulisi joku tyttö. :D Olisikin mielenkiintoista, jos taloon todella tulisi joku megabeibi, mitenhän ripariryhmän peli menisi risaiseksi... Pojan kumpikin neitonen kelpuittaisi uudeksi asukiksi tyttöä mieluisammin.

Munatehtävä ei onnistunut, Pertun tahattoman ja Timon tahallisen mokailun takia. En todellakaan tajua Timon välinpitämättömyyttä, jos mokaa ja vahingossa laskee munan hetkeksi kädestään niin onko ihan pakko näyttää vielä kerran mokan päälle, että näin se tapahtui? Veikkaanpa, että Timo ei tempauksellaan hankkinut ainakaan lisää ystäviä talossa. BB tarjosi kuitenkin munatehtävän epäonnistumisen jälkeen kaikki tai ei mitään -haasteena munaviestiä. Ainoastaan Mika oli vastahakoinen satsaamaan koko viikkobudjetin, mutta joutui kuitenkin taipumaan enemmistön tahtoon. Oli hilpeän näköistä katsella miten huolellisesti kisailijat kiersivät pihakiven tasapainotellen munaa suussa olevassa lusikassa. Tehtävä onnistui kuin onnistuikin kaksi sekuntia alle neljän minuutin rajan. Siitä kuinka paljon rahaa nyt olikaan käytössä oli niin monenlaista mielipidettä, että Antti joutui kysymään asiaa BB:lta. Kun Mika kuuli, että rahaa olikin nyt 240 euroa, joutui jopa hänkin perumaan puheitaan.

Mika on pyrkinyt jo pitkään pitämään matalaa ja varovaista profiilia. Ehkä vähän liiankin varovaista kuten tässä tehtävässä taas nähtiin. Tosin pienestä oli kiinni etteikö Mika olisi saanut pinnoja järjen äänenä, ero tehtävän onnistumisen ja epäonnistumisen välillä oli pieni. Muutenkin Mikassa on mielenkiintoista se, miten vaikea Mikan on hyväksyä epäonnistumista. Mies ottaa pelinkin kovin tosissaan?

Pertun synttäreiden kannalta oli hienoa, että rahaa oli kerrankin käytössä kauppareissulla. Juhlajuomia saatiin ostettua enemmän kuin koskaan aikaisemmin, niin viinejä kuin siideriä ja kaljaakin. Perttu itse luuli syntymäpäiviä juhlittavan lauantaina, mutta BB päätti juhlapäiväksi perjantain. Mies olikin kovin palavissaan, kun perjantain saunavuoro oli aikaistettu ja kaihtimet peittivät näkymän terassille saunan jälkeen. Lopulta BB kutsui Pertun kirjoittamaan päiväkirjaa ja muut saivat sillä aikaa valmistautua synttäreitä varten. Teemana oli keskiaika ja niinpä jokainen kilpailija sai keskiaikaiset vaatteet. Pertun ilme oli iloisen hämmästynyt kun päiväkirjakopista poistuessaan kajahti onnittelulaulu.

Pihalle oli laitettu keskiaikainen pitopöytä sikoineen päivineen ja kun talolaiset siirtyivät terassi, alkoi ilotulitus. BB todellakin satsasi Pertun synttäreihin. Perttu oli innoissaan lahjoistaan ja muutenkin hehkui ja esitti hyvää isäntää. Viinaksia oli per mies runsaasti (naisille ei oikein maistunut) ja se näkyi loppuillan käytöksessä. Paljuun päätyi sikaa ja muutenkin sikamainen ateria siirtyi myös käytökseen. Ruoalla ei leikitä pojat! ;)

Seuraavana aamuna Perttu oli katuvainen, voi suloista pientä poikaa. :) Krapulaiset oksentelivat niin yöllä kuin vielä aamullakin. Ja BB palkitsi sikailijat paljunpesulla. Melkoiset synttärit!

Synttäreiden jälkimainingeissa voisi miettiä, mitä Antin aikainen nukkumaanmeno vaikuttaa poikajoukon keskinäisiin suhteisiin. Ehkäpä tällä kertaa kunnon kännit ottanut Timo onkin jatkossa kaveriparin Mika ja Perttu vahvistus. Tiinakaan ei ehkä hirveästi innostunut siitä, että Mika kasteli neitoa paljussa... Nähtäväksi jää...

Vauva täyttää vuoden

Tänään siitä on vuosi kun Vauva syntyi, aika on mennyt äärettömän
nopeasti. Olen katsellut kuvia ensi päiviltä ja videonpätkää juuri
maailman pullahtaneesta poikasesta. Kiukkuinen ensirääkynä käy suoraan
sydämeen.

SYNNYTYSKERTOMUS

Pikkukakkosemme eli
tekonimeltään Kääpä sai lasketuksi ajakseen 27.10.2004. Tilauksessa oli
tyttö ja vahvana odotuksena, että yli menee ja rutkasti, esikoinenhan
aikoinaan käynnistettiin. Synnytystapa-arvio povasi isohkoa vauvaa,
mutta kuinkas sitten kävikään.

Tiistaina 26.10.2004 heräsin
vähän ennen kuutta siihen, että jalkani kastuvat hieman. Löntystelin
siitä sitten vessaan ihmettelemään. Vuoto oli tosi vähäistä, kävin
kuitenkin vielä pesemässä jalkani. Miehen kello herätti ja seisoin
vielä kuivattelemassa hölmistyneenä, että mitä oikein oli tapahtumassa.
Kerroin sitten miehelle, että lapsivettä tihkuu, mutta edetään silti
päivän suhteen ihan normaalisti eli mies töihin ja esikoinen hoitoon,
tuurilla sattui hoitopäivä.

Mies ja esikoinen lähtivät,
istuksin pyyhkeen päällä, katselin vähän telkkaa, irkkasin ja mietin,
että missäs vaiheessa pitäisikään kysellä synnäriltä neuvoja.
Supistuksia ei ihmeemmin ollut, olin varautunut siihen, että voisin
odotella kotona vielä ainakin iltapäivälle supistuksia. Vaihdoin
välillä pyyhettä, kun ensimmäinen kastui liikaa. Erehdyin soittamaan
synnärille kasin jälkeen ja sieltä käskivät tulla heti tulehdusvaaran
takia. Eli ei kun soittamaan mies takaisin kotiin, en taatusti lähtisi
yksin ajamaan 60 km synnärille. Harmitti, olisin niin viihtynyt kotona
vielä!

Jotain 9:30 saavuimme synnärille, pääsin käyrille, jossa
näkyi vauvan hyvät sydänäänet, mutta supparit tosiaan puuttuivat.
Ajomatkalla oli supistellut tosi harvakseltaan. Tehtiin kaksi testiä,
molemmat näyttivät että lapsivettähän se. Lisäksi otettiin streptokokki
näyte. Kaulaa oli jäljellä vielä 2 cm ja kohdunsuu auki kahdelle
sormelle. Toiveikkaana jo kuuntelin, että heillä on hieman ruuhkaa,
josko vielä kotiin pääsisi, mutta ei, osastolle ja odottelemaan
luonnollista käynnistymistä.

Miehen kanssa kävimme kahvilla ja
onnistuin holauttamaan kahvion lattialle oikein kunnon lammikon
lapsivettä, sairaalavaatteetkin menivät märiksi. Holauttelin
huoneeseenkin pariin kertaan pitkin lattioita lisää vettä, mistä sitä
riittikin! Mies luuttuili sitten niitä lätäköitä jo kastuneilla
sairaalavaatteilla ja vaihtelin uusia. Puolilta päivin saimme ruokaa,
en voinut syödä kun pahaa teki – ja suppareitakin alkoi jo vähitellen
löytymään. Välit taisivat olla jotain 10 minuutin luokkaa, ei tullut
niin kovin orjallisesti katsottua kelloa. Kävely tihensi selkeästi
supistusvälejä, mutta toisaalta myös kivut lisääntyivät, joten
tyydyimme kävelemään miehen kanssa maltillisesti, kun välillä pysähdyin
nojailemaan seinään ja pyörittelemään lantiota hengitellen syvään.
Mutta hyvät seinät laitoksella, niihin oli kiva nojailla ja lievitellä
kipuja liikkeellä. ;) Samalla mietin miten kohdunsuuni on kukka, joka
avautuu terälehti terälehdeltä – mitä vaan, jotta osaisin aktiivisesti
rentouttaa kroppaa supistusten aikana. :P

Pistin miehen
hakemaan evästä ja juomista varmuuden vuoksi, sillä aikaa vuoroon
tullut kätilö pisti hetkeksi käyrille kahden kieppeillä. 14:30
sisätutkimuksessa kaula olikin hävinnyt ja kohdunsuu 3-4 sormelle auki.
Jees! Edistystä. :) Supparit tuntuivat jo sen verran ilkeiltä, että
menin suihkuun sulattelemaan supistuskipua pois kuumalla vedellä. Jo
esikoisesta muistin, miten taivaalliselta kuuma vesi tuntui. Ja niin
nytkin, vaihtelin suihkua selästä alavatsalle, nojailin suihkun seiniin
ja hengittelin supistuskipuja pois. Sääli kun suihkussa ei viitsi koko
päivää kuitenkaan seistä, joten palasin huoneeseen.

Istuksin
sitten sängyllä, kun en jaksanut enää seistä koko ajan ja heiluttelin
itseäni välillä silmät kiinni edes takaisin, supistusten tullessa
sitten sivulta sivulle. Oli varmaan mielenkiintoista keskustella
kanssani, kun supistusten tullessa vaikenin täysin ja keskityin vain
hengittämään kipuja pois. ;) 16:40 aloin jo kaipailemaan muutakin,
joten soitto kätilölle ja kysyin, että mitäs muuta kivaa olisi
tarjolla. Sisätutkimuksen jälkeen (auki 4 cm) kätilö tarjosi
synnytyssalia ja siellä ilokaasua ja epiduraalia. Olin aika empivällä
kannalla epin suhteen, kerroin, että en haluaisi joutua samaan jamaan
kuin esikoisesta, jossa ponnistusvaihe kesti yli tunnin olemattomilla
supistuksilla ja ilman ponnistustarvetta.

16:40 siis
synnytyssaliin, istuin keinutuoliin ja sain käsiini ihanaisen
ilokaasumaskin. Aah, hengittelin ilokaasua antaumuksella ja kunnon
pöhnässä tuntuikin aina, että filmi katkesi pariksi sekunniksi. Oli
jotenkin villi tunne kun tunsi miten pää melkein notkahti sivulle, kun
humala iski kunnolla päälle. Minulla ilokaasu toimii ihan ok, tuntuu
ettei kaasu poista kipuhuippua, mutta lasku takaisin supistuksesta
tuntuu lievemmältä. Sääli vaan, että ilokaasu ei enää tuntunutkaan
toimivan, supparit tulivat 3 minuutin välein. Epiduraali alkoi siinä
vaiheessa todella houkuttamaan, en jaksaisi millään ilveellä
tuntikausia, jos edistystä ei kivuista huolimatta tapahtunut.

Kätilö
teki sisätutkimuksen 17:45 ja valitettavasti tilanne oli ennallaan,
joten pyysin epiduraalia. Lääkäriä sai hetken odotella, kätilö laittoi
tipan ja välineet valmiiksi, vetelin kiihkeästi ilokaasua ja keskityin
uikuttamaan epäurhoollisesti suppareiden kourissa. Teki ihan sairaan
kipeää! Lopulta lääkäri tuli, epin laiton aikana oli järjettömän vaikea
pysyä paikallaan sillä jostain ihmeestä alkoi tulemaan pakonomainen
tarve ponnistaa. Pari kertaa taisi tulla koeponnistettuakin ilman
lupaa, kun ei muuta voinut. ;) Esikoisen synnytyksessä epiduraalin
laitto ei tuntunut missään, tällä kerralla homma tuntui yllätyksekseni
epämukavalta.

Eli epiduraali kirjattiin laitetuksi 18:33 ja kun
ponnistustarve oli kova, kätilö teki sisätutkimuksen saman tien kun
putket ja lisäannos oli teipattu selkään ja olinkin auki. Eli
epiduraali tuli laitettua turhaan, ei kerinnyt vaikuttaa. Samantien
selälleen ja ponnistamaan (tuon edellisen kellonajan täytyy olla
epiduraalin laiton aloitusaika). Minnekään jakkaroille ei olisi
kerinnyt millään. Kätilö laittoi nopeasti suojia valmiiksi.
Ponnistustarve oli aivan kamalan vahva voima, ei sitä millään voinut
vastustaa enää ja helpottuneena ponnistin. Ekalla lapsi ilmeisesti tuli
venyttämään välilihaa, tunsin polttavaa kipua ja siitä sain vielä lisää
ponnistusvoimaa: Ihan pakko saada lapsi heti ulos, kun sattuu!!! Kätilö
vähän toppuutteli, kaksi ponnistusta ja Kääpä syntyi 18:49.
Ensimmäisenä silmiin pistivät PALLIT!!! Poika, vaikka tyttö oli
tilattu! No, en voi sanoa, että tuo nyt hirmuinen ylläri oli, vaikka
viimeiseen asti vänkäsin vastaan. ;)

Kääpä huusi kuin syötävä,
potkiskeli ja protestoi – ihan toista kuin esikoisen kanssa, joka
matkasi happikaappiin toipumaan synnytyksestä. Kinainen Kääpä paitani
alla tekstailin kavereille ja perheelle, olo oli ihan epäuskoinen
minuutin ponnistusvaiheen takia. Mies sai tällä kertaa leikata
napanuoran ja lähti pian kylvettämään poikaa, huutelivat mittoja seinän
takaa, kun ponnistin vielä istukkaa ulos ja repeämää ja pintanaarmuja
ommeltiin. Kymmenisen tikkiä tuli, eipä ole pahemmin muuta haittaa
ollut kuin että yskiminen sattuu. Pitikin hommata flunssa sopivasti
synnytyksen kanssa samaan aikaan. ;)

Avautumisvaiheeksi
merkittiin 6 h 48 min, ponnistusvaihe 1 min ja jälkeiset tulivat 6
minuutin kuluttua. Päällimmäiseksi synnytyksestä jäi epäusko siitä, kun
kaikki menikin aivan toisin kuin olin odottanut. Synnytys käynnistyi
luonnollisesti päivää ennen laskettua aikaa, sekä synnytyksen
kokonaiskesto ja varsinkin ponnistusvaihe olivat paljon nopeampia kuin
olisin ikinä uskaltanut edes toivoa, vauvan paino-arviot heittivät
reilusti (vauva olikin vain 3710, vaikka odotuksissa oli reilustikin
yli 4-kiloinen)… Suurin yllätys oli varmasti ponnistustarpeen voima,
nyt sitä vasta oikein tajuaa, miten toivotonta tuhraamista esikoisen
synnytys oli heikoilla supistuksilla kätilöiden katsoessa käyrältä
milloin ponnistetaan.

Aluesairaala on kyllä tosi kiva
synnäri, henkilökunta on todella mukavaa. Tällä kertaa sairaalassa oli
niin erilaista, kun olin käytännössä vauvan kanssa kahden. Mies kävi
vielä töissä ja huolehti esikoisesta kotona iltaisin, kävivät kerran
katsomassa meitä sairaalassa. Sen enempää en vilkasta esikoista kyllä
olisi kaivannutkaan sairaalaan juoksemaan ja muutenkin tuo 60
kilometrin matka suuntaansa on turhan rankkaa päivittäin työ- ja
hoitopäivän päälle ajettavaksi. Eli satsasin sairaalassa täysillä
siihen, että imetys lähtee onnistumaan – sen minkä Kääpä päättäväisenä
miehenä halusi pelata äidin kanssa yhteen. Perjantaina 29.10.
kotiuduimme ja opettelemme nyt koko poppoo elämää uuden jäsenen kanssa.

Huoks, vuosikasta tuskin voi enää kutsua Vauvaksi, minkähän nimen pienelle keksisi täällä blogissa tästä eteen päin?

Viimeistä päivää Vauvana

Vauva teki eilen taas uuden ennätyksen syömisen jalossa taidossa. Ensimmäistä
kertaa herra pisteli poskeensa puuroannoksen, joka syntyy 2 ruokalusikallisesta
kaurahiutaleita, 4 rkl vettä ja 1/3 purkista hedelmäsosetta. On ilo saada
syöttää pientä miestä, joka haluaa syödä.

Tänään herra söi lihamakaronilaatikkoa, sormin kuinkas muuten. Suuhun taisi
päätyä aika vähän, vaikka Vauva varasti välillä myös Essin lautaseltakin...
Sotkeminen on pääasia?

Kati lähtee

Kati ilmoitti vähän yli tunti sitten päiväkirjahuoneessa Big Brotherille lähtevänsä huomenna talosta. Johan neito lähtemistä on pariin otteeseen pähkäillytkin, eilenkin jo varoitteli. BB nakitti tänä aamuna Terhin juttelemaan asiasta Katin kanssa, mutta eihän sitä päätöksensä jo tehneen mielipidettä noin vain voi kääntää. Muidenkin kanssa Kati puhui asiasta, sehän on lähtivän velvollisuus.

Minnallakin on apeat tunnelmat ja miettii tosissan voiko jäädä taloon, jos Kati kerran lähteen. Terhi kerkisi välillä jo lohduttelemaan Minnaan sillä seuraksella, että lohduttelusta tuli melkein kina. Terhi kun erehtyi toteamaan, että ehkä Minna ei lähdekään ja joutuu vielä sietämään heitä sunnuntain jälkeenkin. :D

Olisikohan tässä nyt nähtävissä joku suurempi suunnitelma, jos joutuu Terhin lohduteltavaksi, on kohta valmis heittämään kirveen totaalisesti kaivoon? ;)

En kyllä ihmettele, että tunnelmat ovat aika apeita ja heikommat murtuvat. Talon elämä on ollut jo viikkoja todella ankeaa. Jotenkin mulla on tuntuma, että Britti-BB:ssä oli enemmän bilettä ja hauskanpitoa. Suomi-BB:ssa vaikka viikkotehtävät onnistuisivatkin, suurin osa rahoista tuntuu menevän pelkkään perusruokaan. Käsittämätöntä! Mutta jos draamaa halutaan, niin nyt sitä on saatu. Sääli vain jos värikäs Kati lähtee, eikä sipsi- ja suklaajengi.

Nimeämiset ja viikon alku

Eipä ollut kovinkaan yllättävää, että nimetyiksi tällä kertaa tulivat Kati ja Minna. Näistä kahdesta lähtijä on aika suurella todennäköisyydellä Minna. Tulos olisi saattanut olla toinen, jos nimeämiset olisivat olleet vasta perjantaina, päivänä jolloin Perttu kiukutteli urakalla.

Eniten nimeämisissä pistivät silmään perustelut. Terhi perusteli Minnan kahta ääntä taas tuttuun tyyliinsä, jotenkin vain aina tuntuu, että Terhi ihan oikeasti inhoaa joitakin henkilöitä ja antaa sen kuulua perusteluissaan. Ikävän kuuloista. Perttukin tuntui olevan kiukustunut Minnaan ladellessaan kahden pisteensä perusteluja. Jännä, että vaikka Timokin palkitsi Minnan kahdella pisteellä, Timon perustelut eivät kuulostaneet kiukustuneilta. Ehkä Timo nyt vain aina osaa vetää kaiken lekkeriksi? Luettuna nuo perustelut näyttävät aina ihan erilaisilta kuin televisiosta katsottuna. Kati pääsi jo Terhin tähtäimeen, mikä olikin ihan odotettavissa. Terhi ei tietenkään Katia halunnut nimetä, mutta se nyt vaan meni niin! Ei oo reiluu! ;)

Minna otti nimeämisensä rennosti, taitaa äipän itsensäkin mielestä olla kiva päästä taas kotiin! Ja mitäpä tuolla enää roikkumaan, kun voitto kuitenkin on äärimmäisen epätodennäköinen mahdollisuus. Katia nimetyksi joutuminen rassaa enemmän ja neito on taas väläyttelemässä lähtöä talosta lähiaikoina. Toivottavasti Kati kuitenkin pysyy talossa, Kati on mukava oman polkunsa kulkija ja väripilkku. Kammoan ajatusta, että talossa olisi jäljellä enää ripariryhmä Tiina ja Terhi.

Timokin sai paljon ääniä, mutta ei riittävästi joutuakseen äänestykseen. Vähän pisti silmään, että Timo ja Kati istuivat nimeämisten jälkeen pihakivellä. Näinhän oli kaksi viikkoa sitten, kun Hanna tuli nimetyksi. Aika pelimies! Myöhään yöllä Timo ja Terhi keskustelivat ja Timo sanoi lopuksi Terhille, miten Terhi on mukava ja jos hän tarvitsisi jonkun jolle puhua, se olisi juuri Terhi. Ohos, joko tuo oli onnenkantamoinen tai Timolla on aivan loistava pelisilmä. Ehkäpä Timo todellakin vaistoaa, että charmilla Terhiä on turha yrittää hurmata, joten Terhin turhamaisuuteen vetoaminen on paras ase. Terhihän pitää itseään kaikkien lohduttajana ja empaattina, mitä nyt selkäänpuukotukseltaan ehtii. ;)

Maanantai ja uusi viikkotehtävä koitti taas. Onneksi sentään viikkotehtäväksi ei tullut näytelmää, jo pelkkä ajatuskin tuosta porukasta häsläämässä näytelmän parissa pitkästytti. Tai no, kun tarkemmin ajattelee, ehkäpä taiteellisten näkemysten erilaisuus olisi saanut parit herkulliset hermojen poksahtamiset esille... ;) Munatehtävä on tylsä, jengi hengailee munien kanssa aamukasista puolille öin. Päiväunien puuttuminen kiristää varmasti pinnaa sekin eli siinä mielessä lupaava viikko tulossa?

Köysi - ja pinna - kiristyy

Kahdeksantena viikkotehtävänä oli köysitehtävä, jossa kilpailijoista muodostetut parit kytkettiin kiinni toisiinsa 50 cm naruilla. Päivätehtävinä hommaa hankaloittamassa oli sauna- ja hanskatehtävät. Helpolta kuulostava tehtävä sai kilpailijat satsaamaan peräti 90 % viikkobudjetistaan tehtävän onnistumisen puolesta. Köysistä oli lupa irtautua ja viedä pari parkkiin vain vessa-, suihku- ja päiväkirjahuonekäyntien ajaksi. Parit määräsi Big Brother itse. Helppo tehtävä ja varsinkin sen jatkoaika perjantaihin kello 18 asti varsinaisen viikkotehtävän epäonnistuttua kiristi pinnaa.

Pareista ehkä tylsin oli äiti ja äidinpoika Minna ja Antti. Varsinkin parin miespuolinen jäsen ansaitsisi jo lisänimen apaattinen, niin vaisua Antin käytös oli. En tiedä masensiko Anttia vielä Minnan aikaisempi kömpiminen viekkuun nukkumaan vaiko kyllästyttikö vain olla kytkettynä pariin, jonka tunsi jo ennen tehtäväänkin liian hyvin. Mene tiedä. Pahaa sanaa toisistaan ei kumpikaan sanonut.

Timo ja Kati olivat kovin tarkoitushakuinen pari tuotantotiimiltä. Jo talosta poistuneella Hannalla oli pienoista mustasukkaisuutta Timosta juuri Katia kohtaan. Aika hyvin pariskunta tulikin toimeen, Timo vitsaili tuttuun alapäätyyliinsä eikä Kati nyt ihan hirveästi näyttänyt kärsivän paristaan.

Mika ja Tiina olivat pari, jossa mentiin melkein täysin naispuolisen puoliskon ehdoilla. Tiina määräsi, Mika kiltisti totteli. Oli yllättävää, että Tiina ei ilmeisesti tajunnut hallitsevuuttaan, päiväkirjahuonekeskustelussa Tiina ei tuntunut tajuavan omaa dominointiaan. Mika-paran tupakointi ja aamiainen saivat odottaa Tiinalle tärkeiden hiustenlaiton ja meikkaamisen ajan, Tiinasta oli ilmeisesti huomattava myönnytys jo sekin, että Mika ylipäätään sai tupakoida... Kaiken huipuksi Tiina laulaa luritteli "hilpeitä" laulujaan, vaikka Mika näytti miten kärsivältä. Viikkotehtävä kosahti tämän pariskunnan kohdalla, Mika riisui Tiinalta rukkaset tiukkahihaisen hupparin pukemisen ajaksi.

Mika ottaa kovin vakavasti leikkimieliset pelit ja leikit. Selittely päiväkirjahuoneessa oli kova, Mika ei millään tuntunut hyväksyvän sitä, että hanskojen riisuminen ei ollut sallittua. Samoin hyppynarutehtävässä Mikaa tuntui harmittavan suunnattomasti se ettei hyppiminen häneltä onnistunut. Ehkäpä lihaksillaan ja osaamisellaan aina pärjäämään tottuneen miekkosen on vaikea olla joskus heikoin lenkki joukosta?

Mielenkiintoinen pari oli Terhi ja Perttu. Terhi onnistui laskemaan Pertun hyvin pian omalle tasolleen ja pian pariskunta valitti ja juoruili valittavaan sävyyn muista kilpailijoista. Viikkotehtävän jatkuminen vuorokaudella oli liikaa Pertulle, perjantaina miestä vaivasi paha veetutus ja pariskunnan sopu oli mennyttä. Terhi otti nokkiinsa tussahduksista sen verran, että väänsi jo itkua. Haistattelipa peetä ihan Big Brotherillekin. En voi olla miettimättä, että miten paljon Pertun mielialaan vaikutti se, että Terhi sai Pertun purkamaan hiertäviä ajatuksia ja tunnelmia ääneen. Joskus asiat muuttuvat isommiksi, kun ne pukee ohimenevien ajatusten sijasta ääniasuun. Vatvomiseen on niin helppo jää vellomaan ja pian kaikki vaikuttaa mustalta. Perttu on ehkä enemmän toiminnanmies, vatvominen ei sovi Pertulle. Sinänsä oli mielenkiintoista nähdä, että tehtävä oli vaikein juuri Pertulle. Kiva nähdä koomikosta välillä muitakin puolia, vaikka näin ikävähkölläkin tavalla.

Viikkotehtävän epäonnistumisen ja jatkon ehdoton tylsyyspiste saavutettiin kun pihalle raahatusta lahjuslaatikosta paljastui pesukone. Eikö nyt jotain muuta mieltä ylentävää olisi millään voitu keksiä kilpailijoille, joiden ruhtinaallinen viikko budjetti epäonnistuneen vedonlyönnin seurauksena on kokonaiset 12 euroa kahdeksalle hengelle.. Muutenkin lupa laatikon avaamiseen annettiin vasta eilen lauantaina, perjantaina kilpailijoille ei edes vaivauduttu sanomaan, että edes tehtävän jatko oli onnistunut.

Tänään vuorossa on nimeämiset, onneksi sentään _jotain_ mielenkiintoista luvassa. Tuotantotiimi saisi kyllä nyt ihan oikeasti yrittää puhkua jotain eloa BB-taloon, kohtahan viimeisetkin addiktit vaihtavat Hollannin BB:iin, sitä saa seurata netissä ihan ilmaiseksikin...

Imetysviikko - minun imetykseni

Nyt vietetään imetysviikkoa, joten ajattelin osallistua kertomalla jotain omista imetyksistäni.

Jo ennen Essin syntymää päätin, että tietenkin imetän lastani. Luin Imetystukilistan sivuja ja jätin hankkimatta kotiin pulloarsenaalia ja vara-Tutteleita. Essi syntyi ja jo parissa päivässä rinnanpäät hajosivat. Sairaalassa vanha lastenhoitaja saneli vesipullon "munuaisia pitää huuhdella" ja tutinkin suostuin ottamaan vastaan rinnanpäiden takia. Kumma miten sitä ei väsyneenä jaksanut sanoa vastaan, vaikka hyvin tiesi ettei mokomat höpinät olivat vanhaa väärää höpötystä. Onneksi päästiin kotiin tekemään juuri niin kuin itsestä hyvälle tuntuu.

Rinnat olivat aivan käsittämättömän kipeät, kosketusarat ihan kauttaaltaa kun maito pakkasi. Kohta iski rintatulehduskin, sain antibiootit ja homma helpotti siihen. Neuvolasta kehoittivat pidentämään imetysvälejä maitomäärän hallitsemiseksi ja kohta soppa oli valmis. Essi huusi tosi paljon ja neuvolan mittauksissa paljastui syykin: Paino nousi liian hitaasti, viikossa tuli vain 90 g kun olisi pitänyt tulla pitkälti yli 100 g, mieluummin 150 g tai yli. Neuvolan ohje oli, että koettaisin antaa imetyksen jälkeen parikymmentä millilitraa Tuttelia. Kun kainosti kysyin, ettäkö hörppyyttämällä kun kerran haluan imettää, niin vastaus oli että ei, se on liian hankalaa. Selvä! Onhan se kiva, että neuvolantädin mielestä se on liian hankalaa, hänenhän se pitikin tehdä.

En olisi ikinä uskonut, että imetys on niin herkkää. En pitänyt edes neuvolantädin kahden tunnin imetysvälejä, tunnin vain ja silti maitoni väheni. Onneksi sain irkissä tukea ja neuvoja, motivaatiota imettää minulla oli itsellänikin. Sen pääsiäisen istuin ja imetin, jonkun verran annoimme Essille lisämaitoja hörppyyttämällä. Minä kapinallinen... Mies ja äitini joutuivat laittamaan ristiäiset, minä vain imetin. Ruoatkin kantoivat eteeni. Mutta se kannatti, pääsimme takaisin täysimetykselle. Muistan aina miten itkin kun annoin ensimmäisen kerran Tuttelia imetyksen päälle. Itkin myös onnesta, kun Essi seuraavan kerran tissitteli ja päätin, että vaikka vauva tyytyisi rinnalle vaikka kerrankin vuorokaudessa olisin siitäkin ikionnellinen.

Kun imetys taas alkoi sujumaan, asetin itselleni tavoitteita ja hilasin niitä eteen päin koko ajan. Kiinteät aloitimme 5,5 kuukauden iässä, eipä Essille moiset pöperöt paljon maistuneet, Essi oli tissittyttö viimeisen päälle. Vuosi tuli täyteen, en edes ajatellut vieroittaa. Palasin töihin, imetys jatkui öisinkin, mutta mikäs oli imettäessä, kun Essi nukkui kainalossa. Essi oli melkein kaksi, kun aloin odottaa Vauvaa. Imetys jatkui, vaikka rintani hormonien takia kipeytyivätkin. Rajoitin jonkun verran imetyksien kestoa, maidon loppumisen takia Essi lopetti yösyönnit. Välillä oltiin hyvinkin lähellä vieroittumista, meni päiviä ettei Essi pyytänyt rintaa. Ja minähän en tietenkään tarjonnut. Vauvan syntymän lähestyessä maitoa alkoi ilmeisesti taas tulemaan ja Essi alkoi taas haluamaan rintaa joka päivä.

Vauva syntyi päivän ennen laskettua aikaa ja toisin kuin Essi oli aika haluton imemään. Vauvaa sai todella houkutella rinnalle, mutta kun söi, kuulin kyllä miten maito vain kolisi mahaan. Maitoa tuli heti paljon enemmän kuin Essistä. Kun palasin kotiin sairaalasta, rinnalla olikin kaksi lasta, Vauva ja Essi. Vauvaa ei Essi haitannut ja eikä Essi ollut pahoillaan siitä, että Vauvan nälkä oli ensisijainen. Minulle tandem-imetyksestä oli sekin hyöty, että pakottavia rintoja ei tarvinnut pumpata, Essi kyllä söi kaiken ylimääräisen ja nostattipa vielä osaltaan maitoakin.

Vauvan imetys meni koko ajan paljon helpommin, tiesin jo miten homma sujuu. Vauvan ensimmäiset puoli vuotta tandem-imetin, sitten kyllästyin odottamaan, että Essi vieroittuisi ja vieroitin itse. Se menikin helposti, itkua ja parkua ei tullut. Essi hyväksyi itsekin, että on jo niin iso tyttö ettei välttämättä tarvitse rintaa. Tosin olisin kyllä mieluummin halunnut, että Essi olisi tehnyt päätöksen itse, mutta aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Essin imetys päättyi 3 vuoden ja 3 kuukauden iässä. Varmasti monelle kamala ajatus, että sen ikäinen vielä kävi rinnalla, kun monesti yli vuodenkin ikäisiä imeväisiä pidetään liian vanhoina.

Ei niin rinnasta innostuneesta pienestä pojastanikin on sukeutunut melkoinen tissifani. Kun asettaudun television eteen patjalle makuulle ja nostan paitaa niin että rinnat näkyvät, Vauva tulee paikalle innoissaan ja heittäytyy rinnalle. Öisin hän hamuaa rintaa ja hymähtää tyytyväisenä kun rinta löytyy. Vauva makoillee päälläni, kiipeilee ja tarkkailee tilannetta samalla kuin syö. Isommat imeväiset ovat hauskoja tempuissaan, imeminen onnistuu mitä ihmeellisemmissä asennoissa.

Olen imettänyt 16.2.2002 lähtien enkä tiedä milloin imetys loppuu. Imetys on iso osa äitiyttäni, jos en imettäisi joutuisin opettelemaan uudet tavat hoitaa lasta. Sitä ei uskoisi miten paljon imetys helpottaa vauvanhoitoa ennen kuin itse kokee, imetys on niin paljon muutakin kuin pelkkää ruokintaa. On hienoa, että imettämisestä puhutaan ja jaetaan tietoa. Ikinä imetys ei tule kaikilta onnistumaan, mutta toivoisin että nykyistä suurempi määrä äitejä saisi sen imetyksen, minkä he itse haluavat. Liian moni imetys kaatuu tiedon ja tuen puutteeseen, pelkkä äidin halu imettää ei yksistään kanna vaikeuksien yli.

Tässä vähän yli vuosikas Essi heräilee päiväunilta rinnalla

Hei hei Hanna!

Olin yllättynyt, että neljäntenä BB-talosta poistui juuri Hanna. Odotin että Timo kerää suurimman äänisaaliin. Onhan se tietenkin kiva, että BB voi vielä jotenkin yllättää...

Hanna oli aivan ihana haastateltava, iloinen ja eläväinen. Talossa ja koosteissa näkyi liikaa toisenlaista Hannaa, laiskana sohvalla makoileva Hanna ei varmastikaan miellyttänyt katsojia. Seurustelusuhde talossa näyttää olevan itsemurhaa naisille. Muitakin syitä varmasti oli.

Muistan kun Hanna ihan BB:n alussa kepposteli Antin kanssa ja hengaili poikaporukassa iltaisin. Tyttöjen kanssa Hanna ei niin ollutkaan. Timon ja Hannan seurustelun kehittyminen oli hauskaa seurattavaa, niin myös BB-häät. Viinaa saatuaan Hannasta löytyi vauhtia ja hilpeyttä, melkoinen bilehile. Hannassa oli myös vakavampi puoli, mielipiteeni Hannasta muuttui, kun satuin katsomaan keskustelua, jossa Hanna kertoi raskaudestaan ja keskenmenostaan.

Olettaisin, että Barbie girl Hanna oli ehkä tuotantoryhmälle pettymys. Hanna ei vain jotenkin päässyt esiin suuressa ryhmässä, varmasti paljon eloisuutta ja pirteyttä jäi näkemättä. Katin kanssa Hanna ei aina oikein tullut toimeen, tunne taisi olla molemminpuolinen? Nähtäväksi jää miten Timon ja Katin keskinäinen suhde kehittyy nyt kun Hanna on poissa.

***

Sohvaryhmä koki jo toisen menetyksensä. Naisista on jäljellä enää Minna, jonka päivät BB-talossa lienevät myös pian luetut. Yllättävää että tylsä tyttötrio miellyttää enemmän katsojia, jotka häädettävän rankaisevat. Jatkossa on luvassa entistä tylsempiä bileita limun ja sipsien siivittämänä. Yhteislaulua ja a-haata tiedossa, armoa!

Suuri riita

Keskiviikkona aamulla varhain oli BB-talon pihalle ja terassille tullut syys. Piha oli täynnä lehtiä ja olipa lehtisekamelskaan piilotettu syksynsatoakin kuin aarteita talolaisten löydettäväksi. Ei varmaankaan tuotantoryhmä arvannut, miten kivasta yllätyksestä syntyi odottamatonta draamaa.

BB herätti talon asukkaan musiikilla aamuun ja antoi tehtäväksi siivota pihan ja korjata talteen syysantimet. Osalla asukeista herääminen kesti vähän kauemmin kuin Tiinalla ja Terhillä, jotka ryntäsivät pihalle ensimmäisinä. Terhi vielä mennessään lupasi, että he vain katselevat. Tiinaa eivät moiset lupaukset sitoneet, neitonen käveli innokkaana pihalla ja etsi käsiinsä niin omenia kuin piilotetut marja- ja sienikoritkin. Myöhemmin Tiina selitti, miten vahingossa löysi korit, mutta ennen terassilta poistumista pohti, että isoissa lehtikasoissa on varmasti piilotettuna jotain... Selvä, että semmoinen vahinko!

Omenien keruun lomassa Tiina ja Terhi haukkuivat sisällä olijoita "v*tun tyypeiksi!", kun eivät osallistu yleiseen hupiin. Onhan se tietenkin kohtuutonta, että ihmiset halusivat syödä aamiaisensa loppuun... BB kutsui Terhin akunvaihtoon ja mennessään Terhi erehtyi sanomaan sisällä oleville, miten siellä jurputetaan naama norsun v*tulla. Minna reagoi siihen, että eikös kaikkien pitänyt osallistua syystehtävään.

Minna ja Terhi vaihtoivat ajatuksia pariinkin otteeseen, välillä Terhi kävi urputtamassa Tiinalle. Minnaa harmitti se, että Terhi ja Tiina ottivat varaslähdön ja etsivät kaikki aarteet itse ja Terhiä se, että kukaan ei voinut tulla sanomaan, jos kerran muita haittaisi se, että he innostuivat syystehtävästä. Tiina, joka todellisuudessa oli se, joka keräsi suurimman osan omenista, sienistä ja marjoista, vetäytyi taustalle ja keskittyi näyttämään vääryyttä kärsineeltä. Lopulta Minnan ja Terhin riita ajautui siihen, miten keskusteltiin jo siitä miten rakentavaa kenenkin tapa riidellä on.

Tänään on BB Extrassa luvassa lisää päiväkirjahuonetilityksiä, eilen nähtiin vasta vähän Minnan maltillista tilitystä ja Tiinan tilitystä siitä, miten hän ei vain ole riitelevää tyyppiä. Terhiä Tiina olisi kuitenkin mennyt komppaamaan, jos riitelyyn kykenisi. Pojat pysyttelivät visusti taustalla, Hanna vetäytyi myös tilanteesta eikä Katiakaan paljon homma tuntunut kiinnostavan.

Koko episodi oli äärimmäisen typerä. Minusta on käsittämätöntä, että Tiina ja Terhi tuntuvat olevan täysin kykenemättömiä tajuamaan, että metsään meni. Ei kai kukaan nyt odottanutkaan, että yllätyksiä etsittäisiin armeijajärjestyksessä, mutta olisi ollut vähintäänkin kohtuullista odottaa, että kaikki ovat pihalla nauttimassa löydöistä. Jos kerran heistä itsestään oli niin hauskaa etsiä yllätyksiä, niin miten he eivät voi myöntää, että se olisi ehkä mukavaa muistakin? Ilmeisesti tyttötrio ei vain pysty ymmärtämään, että talossa todellakin on muitakin kuin he.

Minnan ja Terhin riidassa oli mielenkiintoista myös tapa, jolla riitaa käytiin. Minnan riitelyssä näkyivät tunteet, Minna vaikutti olevan melkein itkun partaalla kiukun takia. Tunteiden näkyminen ei ole kovin hyvä juttu riidellessä, vaikka asia-argumentteja olisikin, ne jäävät helposti tunteiden alle. Näkihän se foorumikeskusteluissakin, moni oli tuomitsemassa, että Minna raivoaa ja vaahtoaa, vaikka Minnalla oli monta hyvää pointtia. Minna osoitti jopa mielestäni tosi kypsää asennetta myöntämällä ettei hän ole riidellessä rakentava. Mutta kuka olisikaan!

Terhi jankkasi koko ajan samoja asioita, oli hirveän vaikea yrittää saada selville mitä Terhi oikein halusi sanoa. Se tuli selväksi, että riitely ei Terhin mielestä ollut rakentavaa - ehkä siksi, että Terhin argumentit eivät oikein riittäneet Minnaa vastaan. Terhi naureskeli ja mitätöi sillä sekä omia sanomisiaan että Minnan yritystä puhua asiat halki. Välillä Terhi pyrki halaamaan kesken riidan, Minna ei ollut halaamisesta innoissaan.

Vielä riitelyn lopuksi Terhi purki asiaa Tiinan kanssa. Tiinan, joka konfliktin aiheutti, mutta joka ei itse pystynyt muuta kuin vetäytymään taistosta. Olisi ollut kohtuullista, että varaslähdön syksyyn ottaneet olisivat olleet oikeasti valmiita myöntämään, että tyrittyä tuli ja pyytäneet anteeksi. Tuskinpa tuosta kummoistakaan soppaa olisi niin edes syntynyt. Nyt toisten harmia lisäsi osattomaksi jäämisen lisäksi vielä se, että Tiina ja Terhi syyttivät heitä hidastelusta ja innostuksen puutteesta.

Tämän illan BB Extran päiväkirjahuonetilitykset valaisevat tapahtumia ja tuntoja vielä lisää.

Neljännet nimeämiset

Sunnuntaina oli vuorossa neljäs nimeämiskierros ja alkuviikko onkin mennyt märehtiessa. Vaikka kuinka kuvittelisi tietävänsä mitä talossa tapahtuu, niin joka kerran nimeämisissä ainakin pari asukkia lyö aivan älläkällä.

Mika yllätti jälleen kerran nimeämällä tupakkaryhmäläisen Katin. Tähän asti olin kuvitellut Mikan pitävän Katista, mutta niinpä vaan Katille napsahti pari pistettä. Ohhoh tosiaan! No, perusteluissahan Mika vain sanoi ettei Katin kanssa ole paljonkaan yhteistä. Tutusti piste napsahti myös Hannalle, linja pitää.

Terhillä, Tiinalla ja Katilla oli hyvin yhtenäinen linja nimeämisissä, Hanna ei tyttötrioa miellytä. Terhi perusteli taas tavalleen tunteella, Tiinaa suututti jollei suorastaan raivostuttanut se ettei Hanna jakanut kunniaa Terhille vompatti-tapauksessa eikä pussieläinten kohtalo jättänyt Katiakaan kylmäksi. Siinäpä meillä mielenkiintoinen tyttötrio, äänestävät tosi samoin, mutta juonimisestahan ei tietenkään ole kyse. ;) Kati jakoi ei niin yllättäen pojon myös Pertulle, myös Tiinaa otti päähän se, että arvon prinsessan piti raahata juopunut Perdöö petiin.

Perttua ärsyttää eniten Minna, tunne on molemmin puolinen, myös Minna palkitsi Pertun kahdella pisteellä. Aika paljon pitäisi kai tapahtua, jotta nuo kaksi löytäisivät yhteisen sävelen.

Timon Minnalle antama ääni oli pieni yllätys. Se siitä entisestä viisikosta...

***

Huomaan ärsyyntyväni Terhiin ja Tiinaan, vaikka kuinka yritän olla objektiivinen. Terhissä ärsyttää päiväkirjahuoneen kiihkeät mielipiteet kilpailijoista siksi, että samainen nainen vetää empaatin roolia talossa. Ilmeisen menestyneesti, Terhi ei saanut yhtään pistettä. Tiinassa taas risoo pikkumaisuus ja ainainen kitinä. Oli huvittavaa miten Tiina sanoi häntä todella ärsyttävän musapaketin peruuntuminen ja se, että tietyt rikkovat jatkuvasti sääntöjä. Joutaisivat Tiinan mielestä pois, jotta sääntöjä noudattavilla voisi olla keskenään kivaa. Tiina-raukalla ei liene mitään käsitystä siitä, että BB jakelee rangaistuksia aika mielivaltaisesti. Toisia vain rangaistaan heppoisemmin kuin toisia. Vaikka Tiina ilmeisesti kuvittelee noudattavansa sääntöjä pilkulleen, voisi BB palkita myös Tiinaa tahtoessaa ihan yhtä hyvin perustein kuin nyt rangaistujakin.

Olisikin reilua, että ohjelmassa näytettäisiin edes meille katsojille kilpailijoiden rangaistuksiin johtaneet rikkomukset. Ainakin minulla on tällä hetkellä sellainen kuva, että Timoa ja Hannaa rangaistiin todella pienestä. Mielihyvin näkisin rikkeet, ehkä olen väärässä. Tosin liian tuoreessa muistissa on se, miten Iinaa rangaistiin olemattomasta rikkomuksesta (kahden kirjan tuominen taloon, Iina toi vain yhden). Luottamus BB:n toimiin on mennyt, mutta ehkä se ei lienekään ohjelman tarkoitus. Mutta tiettyjen kilpailijoiden suosiminen ja BB:n epäoikeudenmukaisuus syö mielenkiintoa kilpailun seuraamisesta. 24/7:n seuraaminen on vähentynyt huomattavasti, sekään päivä ei liene kohta enää kovin kaukana että jätän Realityn katsomatta.

Takaisin tietokoneen, television ja BB:n ääressä

Parin päivän pakollinen BB-tauko on nyt ohi. Perjantai aamusta olen ollut paitsiossa, kaikki tapahtumat talossa ovat menneet ihan ohi. Onneksi nauhalla ovat sentään perjantain BB Extra sekä perjantain ja lauantain Realityt. Nyt ei kuitenkaan ole aikaa katsella niitä, joten saapa nähdä miten paljon ysiltä alkava Talk Show ja nimeämiset pääsevät yllättämään.

Ennen taukoa pohdin kuitenkin mielikuviani kahdesta henkilöstä eli Terhistä ja Mikasta.

Terhi on rauhallisen alun jälkeen pyrkinyt enemmän ja enemmän mukaan kahinoihin. Ilmeisesti haussa on nyt ymmärtäjän pelipaikka, Terhi pyrkii aktiivisesti olemaan ainakin tyttökolmikon kuuntelevat korvat. Yhteyksiä Terhi rakentaa innolla myös Minnaan ja Hannaan, miehistä Terhiä ei näytä kiinnostavan kuin Antti. Hupaisaa on se, miten talossa empaatikon roolin ottanut neitonen kiukuttelee päiväkirjahuoneessa. Sääli, kun BB:lle ei voi ehdottaa kysymyksiä kilpailijoille esitettäväksi. Haluaisin kiihkeästi tietää, minkä puukon Iina Terhin selkään lykkäsi vielä voitettuaan kisan Antista. Kun näin ulkopuolisen silmin Iina on käyttäytynyt kauniisti Terhiä kohtaan myös talon ulkopuolella saati talossa.

Hämmentävää tässä neidossa on kiihkeät tunteet, jotka pulppuavat esille juuri päiväkirjahuoneessa. Talossa Terhi tuntuu välillä vetäytyvän jopa syrjään ja itkeskelevän (yleistä kurjuutta?) pihan yksinäisyydessä. Terhiltä löytyi pokkaa aloittaa keskustelu liittoutumista Minnan ja Antin kanssa, mutta toisaalta myös sokeutta nähdä se, että ei omakaan liittouma ole syytön kahtiajakoon. Minä jopa veikkaisin tyttökolmikon liittoumaa vahvemmaksi, sillä se on syntynyt vastaiskuna toistensa seurassa viihtyvälle viisikolle. Viisikkoa pitää koossa vain keskinäinen tykkääminen, tyttöviisikon vahvuus on missio. Vasta kun viisikko on hajonnut kokonaan (kilpailijat poistuneet talosta tai muihin uusiin syntyviin ryhmiin), tyttötrioa koossapitävä voima hajoaa.

Joskus Terhin touhuja katsellessa pelottaa, milloin Terhin jaksaminen loppuu. Tunteella pelaamisen täytyy olla kuluttavaa ja kun talosta ei löydy sydänystävää, ei akkujakaan pysty lataamaan kesken kisan. Toisaalta en ymmärrä naista, joka ei tunnu tulevan oikeasti toimeen yhdenkään talossa oleilevan naisen kanssa. No, eipä Terhi ole miehiäkään kehunut, en tiedä millaisia kilpailijoita pitäisi olla, jotta neitonen viihtyisi? Tai ehkä kyseessä on vain pelistrategia, epäilen kyllä, että kanssakilpailijoiden parjaaminen päiväkirjahuoneessa ei ehkä vetoa katsojiin. Mutta mistä sen tietää, mikä meitä katsojia milloinkin viehättää.

Tapaus Mika on mennyt täsmälleen eri suuntaan kuin Terhi. Aluksi Mika tuntui profiloituvan selvemmin, mutta viikkojen vieriessä herra yrittää lähinnä maastoutua talon tapetteihin. Niin vaisulta Mika vaikuttaa. Suurinta antia on treenaaminen ja ainakaan minua ei hölkkääminen ja vatsalihasliikkeet jaksa kiehtoa paria minuuttia pidempään. Mikan jämäkkä, miehekäs olemus ei jaksa enää kantaa, miehestä on tullut tosi tylsä! Pelillisesti epäilen, että Mikan tapa on viisas. Kun ei ärsytä ketään talossa, ei ole vaarassa joutua nimetyksi. Ehkäpä Mikaan tulee taas BB:n alun särmää ja säihkettä, kun pelin loppu alkaa häämöttää.

Vielä pienenä reunahuomatuksena: Kuinka tyhmä voi olla mies, joka jo kerran on huijattu isäksi ja antaa moisen tapahtua vielä toistamiseen? Eikö Mikalle ole kukaan koskaan vaivautunut kertomaan wanhaa kansanviisautta eli kuka paljaalla nai voi syyttää ihan itseään mahdollisesta jälkikasvusta. Ja taudeista! Luulisi nyt aikuisen miehen vähän ajattelevan sitäkin puolta. No, oppivainen yksilö ehkä kuitenkin kun kerran kahdesta kerrasta oppi? ;)

Ilo

Tänään kun tulin kotiin haettuani Essin hoidosta, oli pihassa ylläri: Miehen auto oli jo tutulla paikallaan. Kun kurvasin keittiön ikkunan eteen, Mies näkyi jo selailevan keittiön pöydän ääressä postia. Essi huusi innoissaan ISI! ja me kumpikin vilkutimme Miehelle. Mies hymyili ja katseli meitä.

Miten pienestä sitä voikaan tulla iloiseksi. Siitä että Mies on jo kotona, tuntia aikaisemmin kuin normaalisti. Kuinkahan kauan sitä pitääkään olla yhdessä ettei kumppanin näkeminen enää ilahduta? Toivottavasti niin ei käy koskaan...

Elämää Iinan pudotuksen jälkeen

Kaipaan Iinaa jo nyt, vaikka en ole edes pahemmin jaksanut 24/7 seurata. Pakolliset BB Extra ja Reality riittävät vallan mainiosti taas. Ja tietenkin Subin BB-uutiset.

Oli jotenkin hellyyttävää, että Antti kävi hakemassa petikaveriksiin Iinan tyynyn. Niisk, siinä oli sittenkin jotain, ei Antti ole pelkkä pelimies. Toivottavasti kipinä kantaa kameroitten tällekin puolelle, jos ei muuten niin ystävyytenä. Suloinen parihan Iina ja Antti olisivat, mukava oli seurata pariskunnan keskinäistä kipinöintiä ja huumoria.

Iinaa haastateltiin BB Extrassa ja Viihdeuutisissakin. Kummassakin Iina vaikutti paitsi hämmästyneeltä saamastaan äänivyörystä niin myös omalta pirteältä ja valoisalta itseltään. Ihailen Iinan kykyä pistää asioita oikeaan perspektiiviin myös talossa vietetyn viiden viikon jälkeen, akvaariossa eläminen väistämättä vääristää paitsi tunteita niin varmasti jossain määrin ajatuksia. Seuraavilla putoajilla tulee siinä suhteessa olemaan vieläkin vaikeampaa. En tiedä liekö BB:n voitto mitenkään tavoiteltavaa. Saahan siinä toki rahaa, mutta on toisaalta ollut erossa todellisuudesta kolme kuukautta. Kaikki tuntevat apinan - tai luulevat tuntevansa - mutta apina ei tunne ketään.

Minna on masentunut ja itkeskelee, Anttikin on vaisu. Eipä ihme, Iina oli kummankin tukipilari ja luottohenkilö. Uusi viikkotehtävä ei sekään ollut omiaan piristämään, ei ainakaan kaikkia kilpailijoita ja tuskin kaikkia katsojiakaan. Kamalaa seurata joukkolaulamista, siinäkin yksi syy, miksi 24/7 ei kauheasti huvita näpäyttää päälle. Toivottavasti viikkotehtävä ottaa enemmän tulta alleen jo huomenna...

Terhi yllätti tilityksellään päiväkirjahuoneessa. Ilmeisesti neidon Iinaa kohtaa tuntema kauna on nyt siirtynyt Hannaan, jota Terhi ystävällisesti kutsui pieneksi tyhmäksi kanaksi. Aika kovia sanoja, Terhi on räväkkä tyttö, mutta ehkäpä päiväkirjahuoneessa suorien kommenttien jakaminen alkaa vähitellen kääntyä tyttöä itseään vastaan? Kun Terhi aluksi puhui tyhjänpäiväisestä kikattelusta mietin jo että jokos Tiina on tulilinjalla. Mutta ei, nyt on vuorossa Hanna. Saapa nähdä kantaako Terhin kauna nimeämiseen asti vai saako Minna kuitenkin kaksi pistettä Hannan sijaan. Mutta aika varmalta näyttää, että siinä on kaksi henkilöä, joille satelee nimeämisääniä.

En tiedä rakentaako BB-tiimi nyt tarkoituksella Terhistä seuraavaa inhokkia ja häätöäänestyksen kassamagneettia. Olisi mielenkiintoista tietää onko alussa niin värittömältä vaikuttanut Terhi ladellut vastaavia huomioita myös aikaisemmin, niitä vain ei ole näytetty katsojille. Mutta mielenkiintoinen kilpailija, joka vaikutaa välillä myötätuntoiselta ja empaattiselta ja välillä taas kiukuttelevalta lapselta. Ihan kuin sisäinen sinkkutyttö ei kestäisi sitä, että joku muu on miesten huomion kohteena ja kerää Terhille kuuluvat halit ja pusut. Hmm, jos Hanna putoaa seuraavaksi onkin mielenkiintoista seurata kääntyvätkö Terhin antipatiat seuraavan kilpailijattaren eli Katin puoleen. Minna ja Tiina ovat vaarattomia, ovathan he varattuja talon ulkopuolella.