Big Brother on tosi lepsu tänä vuonna, viinaa tuntuu olevan tarjolla joku ilta. Ja sehän tuolle porukalle maistuu, koko talo tuntuu olevan täynnä Perttuja. Tätä pelkäsin etukäteen ja näköjään se sitten toteutuikin. Heidi-raukka näyttää välillä olevan eksyksissä ryhmä rämän joukossa. Olisko neidon aika pelastautua ruudun tälle puolen.
Milloinhan BB pistää viinahanat kiinni ja alkaa kuiva kausi?
Katto valmistui tiistaina illalla seitsemän jälkeen. Tosi hieno siitä tuli, mutta homma kesti kauan. Välillä oli melkein kaksi viikkoa taukoakin kun piti odottaa kattopeltiä. Meille oli toimitettu vääränmittainen tms pelti ja homma seisoi kunnes tehtaalta tuli oikea.
Peltiä ja puutavaraa on nurkat täynnä, missä vaiheessa kerkiäisi siivota pihan? Plus vielä se että jonkun pitää maksaakin tuo katto...
BB potkaistiin eilen käyntiin myös Subin puolella. En vieläkään tajua miksi ihmeessä kickoffeihin pitää ympätä mukaan musiikkia ja syödään samalla aikaa itse pääasialta eli kilpailijoilta. Tälläkin kilpailijoiden liveosuus jäi tosi köyhäksi, porukka potkittiin sisään taloon kuin liukuhihnalta.
Uudistukset vaikuttavat todella kivoilta: Häätötahti on ripeämpi ja jo viime vuonna kaipaamani plus- ja miinus-äänet ovat tänä vuonna käytössä. Jes! Ohjelmassa esiteltiin kauniisti positiivisia palkkeja, mutta vaikkaanpa että palkit voivat kyntää joidenkin osalla pahasti pohjamutia. Ainakin jos viime vuodesta on yhtään osviittaa...
Eilen koko illan Subin BB-lähetystä lukuunottamalla televisiossa pauhasi taustameluna BB-talo. Uudet ihmiset näyttävät niin vierailta, jotenkin sitä odottaisi näkevänsä taas tuttuja kasvoja. (Luojan kiitos Perttua ei sentään tartte enää kärsiä!) Mutta eivätköhän nämä nykyisetkin tule vähitellen tutuiksi. Mies ainakin totesi, että tällä kertaa ovat valinneet mukaan vain kauniita naisia. Raukka, siinä oli selitteleminen kun tivasin että kukas ei viime vuonna hänen mielestään ollut kivan näköinen.
Joukosta erottuu helposti Kari, siniset lasit ja moottoriturpa. Kun nyt vaan ei kokisi Janin kohtaloa ja joutuisi pois liian pian. Olisi niin herkullista katseltavaa miten miekkonen kävisi muiden asukkien hermoille. Kyllä, draamaa! Mirka kuulostaa kovasti Iinalta eikä se ole kovin hyvä asia. Vaikka Iinasta kovasti tykkäsinkin, niin nariseva ääni käy silti joskus hermoon. Voi Henri-parkaa, pitikin mennä ilmeisen parisuhteeseen tottuneena unissaan pusuttelemaan vieruskaverin olkaa. :D Työpaikalta löytyi ihminen, joka tunsi miehen 15-vuotiaana. On kuulemma aina ollut menevä mies, tahti ei selvästikään ole vuosien kuluessa muuttunut.
Kurkkailin töistä aamupäivän josko netti-tv katseluoikeus olisi JO päivittynyt. Eipä ei, iltapäivällä loppui usko ja soitin uudelleen netti-tv:n numeroon. Kas kummaa, ilmeisesti olivat sitten hukanneet eilisillan soiton jonnekin mustaan aukkoon, mitään tietoa valituksestani ei tietenkään missään ollut. Onneksi sentään puheluun vastannut heppuli oli kerrankin sen verran pätevä, että sai homman pelaamaan heti ja itse.
Kiitti vaan Subtv, onneksi teillä on homma hanskassa (ja hanskat hukassa)!
Tilasin sitten eilen ruuhkaisesta palvelusta netti-tv:n sillä tuloksella, että nettipankista paluu takaisin palveluntarjoajan sivuille epäonnistui ja katseluoikeus ei rekisteröitynyt. Puhelinrumban päätteeksi netti-tv:n numerosta 03039800 luvattiin että alkaa näkymään eilen illalla tai viimeistään tänään. Viimeistään tänään sitten kun eipä tuo vieläkään näy.
Hiukka harmittaa, olisi niin kiva ollut katsella miten ihmiset ottavat kontaktia toisiinsa. Ok, tuleehan tänään toki Subin _versio_ tapahtumista, mutta kun se tosiaan on vain versio. Subin roolittaminen ja siten leikkaaminen tekee tapahtumista kuitenkin vähän eri kuin mitä netti-tv olisi tarjonnut.
Ja tosiaan, arvasin että taloon menee Sari. Kuka muukaan se olisi voinut olla? Aikuisviihteen toivossako mokoma piti taloon valita?
Tänään pitäisi nettitelevision aueta. Just äsken tsekkasin eikä vielä ollut auki. Eilen Mies viritti yhteydet tästä tietokoneesta televisioon, tarkoitus on siis ostaa jälleen netti-tv. Pyöreä 30 euroa ei ole paha hinta kolmen kuukauden huvista. Semminkin kun Sub on tehnyt järkevän päätöksen sisällyttää hintaan myös klipit. Niistähän piti viime vuonna maksaa erikseen.
Nyt netti-tv:ssä on tarjolla kolmen neitosen haastattelut, yksi heistä pitäisi valita taloon. Tarjolla on vähän sitä sun tätä, mutta otan tässä neitoset pikaisesti hampaisiini ja kerron kuka heistä taloon menee.
Krista on 29-vuotias akateeminen nainen. Kuinkas muuten, Sub tarjoaa jo heti kättelyssä vähän sivistyneempää inhokkia massoille? Aika hauska höpsö, ei tiedä onko hauska vai ei. Kaunis nainen, joka ei ehkä pärjäisi talossa kuitenkaan.
Niina, 23-vuotias Terhi-wanna-be. Esikuvansa mukaisesti Niinan liian pienet vaatteet nuolevat jokaista runsasta kurvia, plussaa on se, että vaatteet ovat sentään ehjiä! Hölösuu, jonka kieli liikkuu nopeammin kuin ajatus. Kosiskelee yleisöä lupailemalla käytöksellään draamaa.
Sari, 25-vuotias Barbie. Ismi??? Tarviiko mun sanoa enää enempää? Kyllä yksi kaunis tyhjäpää taloon tarvitaan. Sääli vain että tämä kakku taitaa olla tyhjää sisältä.
Eli eiköhän taloon äänestetä Sari, sopivan mauton mutta ilo silmälle. Maltan tuskin odottaa, netti-tv aukea jo!
Yritän parhaani mukaan vältellä tiettyjä blogeja ja sivustoja. Ei ole varaa eikä aikaa eikä sitä sun tätä mennä hurahtamaan johonkin ihanuuteen. Huolellisesta välttelystäni huolimatta Icarus pääsi iskemään irkissä. Voi dääm Iona minkä teit!
Pari linkkiä nyt jo pakkomielteeksi muuttuneesta ihanuudesta.
Ok, pakko se on saada, mutta kun tiellä on vain pari estettä:
1.) Neulemalli on lehdessä, jota ei enää saa. Ja vaikka saisikin niin Suomessa sitä olisi tarjolla ilmeisesti Helsingissä akateemisessa kirjakaupassa. Hiukka kaukana siis.
2.) Jos vaikka saisinkin haalittua lehden jostain, en ole ikinä neulonut englanniksi.
3.) Mulla on tekemättömiä ja keskeneräisiä sen verran paljon, että eipä olisi aikaakaan tehdä. Ihan pakko pakko pakko olisi tehdä joskus alkuvuodesta aloittamani Nalle Puh Snoozy Day loppuun. Ja tällä viikolla postissa saapuneesta Naviasta huppuhuivi ja tumput.
4.) Aikakin on tämmöisellä töissäkäyvällä äidillä kiven takana. Ei auta vaikka kuinka jättäisi lapset heitteille... Silti vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja.
5.) Mulla ei ole sopivankokoisia pyöröpuikkoja.
6.) Eikä ole kyllä lankaakaan sen puoleen.
No, lista on siinä, varmaan muitakin esteitä on. Mutta koska esteet on tehty voitettaviksi taidan käydä käsiksi noihin yksi kerrallaan. Esteen numero uno eteen olen jo tehnytkin jotain: Tilasin tuon lehden itselleni, ne lupasi jotain Trial-lehteä. Nyt pidän peukkuja ja varpaita, että ne olisi niin viisaita että trial-lehti olisi vanha numero ja just tuo Interweave Knitsin kesänumero.
Lankojakin olen surffaillut, pari ihanaa vaihtoehtoa olisi tässä.
Mohair Lux - liukuvärjättyä
Kidsilk Haze - se superhalpa vaihtoehto ;)
Alpacakin kiehtoisi, mutta noista ylemmistä tulisi ohuempi...
Vihreä vyyhti tarjoaa ihanaisia puikkoja, ruusupuiset pyöröt olisi tosi nam. Sieltä olen joskus ennenkin tilannut, oikein mukavaa palvelua. Onni heillä jotka asuvat Helsingissä ja voivat käydä ihan livenä Hakaniemen hallissa.
Hiki päässä olen jo viikon ollut ihan ristipistoksissa, siinäkin ehkä yksi syy miksi tämmöinen pakkomielle pääsee iskemään takavasemmalta varomattoman kimppuun...
Jostain meille eksyi ateljé Margarethan pikkumainos ja valitettavasti bongasin siitä mielestäni aivan ihanat vanutetut lapaset ja kaulahuivipäähineen. Valitettavasti, nimittäin mokomat pitäisi tehdä Fär-saarelaisesta Navia-langasta, joka ei ole ihan halpaa. Onneksi konkurssi kirpaisee vain kerran, joten tilaamaan oli pakko päästä. Kahden viikon täpinöiden jälkeen tänään oli Se Päivä (dääm vaan kun postilaatikkoneuroosini meni ihan hukkaan, Mies kävi postin kun hukkasin kallista aikaa töissä), posti toi paketin Naviaa. Niin ja ohjeen. Mitä ihmettä on jaquard-neule??? Ei se mitään, teen jotain... Joskus...
On se aika ihqda lankaa, tuoksuukin lanoliinille. Missäs mun uutukaiset bambu-puikkoni olivatkaan?
Olin unohtaa: ne ruojat lähetti ISON kuvastonsa ja siinä on vaikka mitä ihanaa! En kestä, tarttee hankkia lisämies tai toinen työpaikka.
Viikonloppu oli mitä rentouttavin, luksusmökkeily Airistolla toimii. Vaikka oli kiviriipatkin mukana... Ja vaikka ne geenimanipuloidut riiviöt tekivät kyllä parhaansa ajaakseen äidin hermot lepokotiin... Alan lopultakin tajuta miksi eräskin tuttavani aloitti tupakoinnin jälleen synnytyksen jälkeen: Pääsee edes hetkeksi karkuun lapsia. Mutta ei, vaikka nyt vähän sivupoluille eksyinkin, olo oli mitä rentoutunein kun aamulla kömmin sängystä ylös ja ryntäsin postilaatikolle. Juuei, ei mulla ole ollenkaan postilaatikkoneuroosia.
Postilaatikosta löytyi lehti nimeltä TIEDE. Miten yllättävää, mehän tilataan sitä. Vaikka en yhtään kärsi esimerkiksi postilaatikkoneuroosista (enhän maininnut asiasta aiemmin?), lukaisin otsikot läpi. Aamukahvi oli tulla samantien ylös ja paha tuuli iski saman tien kuin sata salamaa iskee tulta ja koko maailma räjähtää... Humppavaihe SEIS nyt! (Kas, täsmälleen yhtä tehotonta kuin lapsiinkiin tuo komentaminen.)
Naisen orgasmi - suloinen turhuus
NAISEN ORGASMI - SULOINEN TURHUUS!!!!
WTF!!! Sori vaan linnut, jos tipuitte puusta. Pääsi vähän yllättämään, en voinut millään estää pienoista tyrmistyksen kiljaisua. Tämä on jotain aivan kammottavaa, aikaisemmin laatulehdeksi kuvittelemani läpyskä painaa jotain noin kamalaa kanteen! Pahempaa kuin Seiskan muinainen Lordi-kämmäily!!! Paljon pahempaa!!!
Vaadin päitä roviolle, mieluummin vielä NIITÄ! Jos kerran naisen orgasmi on suloinen turhuus niin jatkossa kutsuttakoon miesten orgasmia karmivaksi vääryydeksi. PRKL!!! Mulle on aina väitetty että siemensyöksyn voi saada ilman orgasmiakin joten täten todistan, että myös miesten orgasmi on täysin turha.
TASA-ARVOA!!! Alan heti keräämään nimilistaa mokoman roska-aviisin tuomitsemiseksi henkisestä kivusta ja särystä. Mua ei ole ikinä loukattu näin!!! Jotain ne höpisi jutussa bonuksesta, mutta kuka nyt moisen tyrmäyksen jälkeen jaksaa keskittyä enää epäoleellisuuksiin. NIIN!
Essi tykkää hirmuisesti paketoida lahjoja. Siis ihan mitä vaan tavaroita ihan mihin vaan. Pakettikortteja ei ole väsätty ennen kuin tänään, tässäpä Essin taidonnäyte:
Tässähän lukee Essin lukemana tietenkin:
ÄITI SAA AINA LAHJOJA
Hmm, mistä se kakara tietää että äiti on myös Her Infernal Majesty?
Pitkästä aikaa vaivauduin ompelemaan Exälle kestovaippaa. Piti testata seuraavaa kokoa Ottobren vaippakaavasta. Poika on niin hoikkis että pitänee vähän trimmata kaavaa kapeammaksi. Sovituskappaleita on hidas ommella, kun kaavan saa kohdalleen sarjatyö jouduttaa edes vähän vaippakasan valmistumista.
Päällikankaana Marimekon Suudelma, imuna bambua ja vaippa saumuroitu sinisin kanttauksin. Hmm, olisko tämä jo Marimekon halventamista, kun ompelen mielelläni vaippoja heidän kankaistaan. Ja kuten aina jaksan toitottaa en todellakaan erityisesti pidä Marimekosta.
Sinne se vaan alkaa vähitellen nakertumaan, tuo meidän uusi katto. Tässä tilanne tänään, huomennahan on sunnuntai eikä mitään edistystä tapahdu:
Ihan oikealla ylhäällä ei näy metalliruoteita, liekö materiaali loppunut kesken vai mikä nyt on? Mies ei löytänyt silmäilemällä tuota materiaalikasaa ruoteita, joten ehkä niitä oli liian vähän.
Remonttireiskat on kyllä ahkeria, tänäkin aamuna ovikello soi kasilta ja halusivat työkalunsa lukkojen takaa. Illalla huhkivat jonnekin pitkälle yli seitsemän illalla. Työmoraali vähän kuten meilläkin? ;D
Tässäpä kuva eilisillalta:
Vanha katto on siis purettu, alle toki jäi päreet. Päälle on pistetty vettäpitävä kuitukangas ja puitten päälle on koottu metallista runkoa. Katosta ei ilmeisesti löytynyt sen kummempia ongelmia, jotain pientä suoristamista on kai tehty mutta se nyt oli odotettavissakin. Yllättävän paljon tuosta piipun yläosasta pitikin muurata, vaalea laasti kertoo uudelleen muurauksen.
Maalattujen tai vajaasti maalattujen lautojen ongelmakin lopulta ratkesi. Vasta kuvista työnjohtaja suostui uskomaan, että noita ei todellakaan ole maalattu kahdesti. Kumma ettei asiakkaan sana paina! Olivat tilanneet puut eri toimittajalta kuin yleensä, toki kahteen kertaan maalattuina mutta jostain syystä laudat oli kuitenkin vain pohjamaalattu. Tänään kun tulimme kotiin oli pihalle levitelty kauniisti maalattua lautaa. Silmä lepäsi, laudat ovat nyt todellakin valkoisia.
Pihan kestokoriste jätelava ja vanhat tiilet matkasivat tänään muiden murheeksi. Onneksi tiilille löytyi sopiva monttu erään viljelijän tilalta joten kallista kaatopaikkamaksua ei sentään tarvinnut pulittaa! Iih, nyt alkaa pelottavasti näyttää siltä että tämä sujuu. Ja sekös mua pelottaa, kohta varmaan koko taloa lakoaa kuin korttipakka...
Huom! Eikös tuo maalipinta näytäkin aivan ihqdalta! Ikkunalautoja ei ole vielä käsitelty, mutta kuvasuurennusta multa onkin ihan turha pyytää. ;)
Kattoremontti alkoi kuin alkoikin JO tänään!!! Ei ensi vuonna eikä ei milloinkaan vaan kaikista päivistä juuri TÄNÄÄN!!! Happy happy joy joy. Ehkä meillä todellakin on joskus uusi katto.
Mutta jotta onneni olisi täydellinen niin eihän kaikki tietenkään suju kuin putkeen. Perjantaina toimitettu puutavara näyttää räystäslautojen osalta tältä:
Yllä on katon räystäslaudoiksi tarkoitettu "maalattu" puu ja alla Tiivin joskus pari vuotta sitten ikkunaremontissa käyttämä maalattu puu. Minun mielestäni maalatusta puusta ei todellakaan tunnu syyt ja näy puun väri läpi, jotain rajaa hyväuskoisuudella sentään! Ystävällisesti remonttimiehet kertoivat, että tokihan jos näitä "maalattuja" puita katkotaan niin leikkauspinnat kyllä maalataan. Muutoin "maalatut" laudat ovat ihan hyviä. A-HA!
Pisteenä i:n päälle savupiipun peltien yhteydessä paljastui että osa tiilistä on irti. Sanonko mitä? Omakotiasuminen ja varsinkin vanhassa talossa on aivan uskomattoman ärsyttävää. :P Aina jotain odottamatonta pielessä.
Jotain hyvää sentään, puoli kattoa on purettu. Toista puolta eivät purkaneet, kun eihän kattotiiliä voi roudata harjan yli jätelavalle vaan jätelavaa pitää siirtää. Ok, se on nyt siirretty. Ei tästä enää puutu kuin kaatosade, lähdenkin tästä valmiiksi etsimään kippoja yläkerran lattian peitoksi.
Ai niin, hankkikaa toki kaikki Rautaruukin katto ja teettäkää jobi Rautaruukin osaavilla alihankkijoilla!
Irkissä ystävä ihmetteli juuri, mikäs suihkuvimma iski kun ilmoitin lähteväni suihkuun. Kuva kertonee enemmän kuin aika monta tuhatta sanaa?
Exä söi vähän Eskimoa...
Talon maalausurakka ehti sittenkin loppumaan ennen kesälomaa... Uhkaavalta jo näytti, mutta sinnittelimme melkeinpä ympäri pyöreitä päiviä tämän viikkoa ja jätimme maalliset velvollisuudet (lue lapset) heitteille. Eipä ihan heti huvittaisi ruveta tähän hommaan enää, ihanaa päästä töihin lepäämään vaihteeksi?
Sitä en nyt viitsi mainita, että ikkunan puitteet ja ovet kaipaavat myös kunnostusta... Ruukin katonremppaajat ilmoittivat tulevansa JO ensi viikolla... Oh dääm, ehdin jo tottua etupihaa koristavaan romu... kattomateriaalikasaan ja kätevään pikku roskikseen eli roskalavaan keittiönikkunan alla...
Marjan käsitöistä muistin että minunkin piti kokeilla haarukkapitsiä joskus. Joskus keväällä Suuressa Käsityölehdessä oli haarukkapitsihuivin ohje ja tilasinpa silloin jopa Käsityökorista pitsihaarukan valmiiksi. Kaikkea muutankinhan pitää tehdä joten unohdin pitsihaarukan jonnekin kaappieni kätköihin pölyyntymään...
Eilen kaivelin sitten jotain lankaa ja vielä suuremmalla työllä edes jonkun virkkuukoukun esille. Pitsihaarukka löytyikin yllättävän helposti, Suuri Käsityölehteä piti hiukan etsiäkin. Kaivettuani välineet esille tartuin ohjeeseen ja aloin tekemään haarukkapitsiä - tai sitten en, koska ohje oli täyttä hepreaa eikä esillä ollut edes yhtä ainutta kuvaa pitsipötköstä. Onneksi netti on keksitty ja pelastus löytyi sieltä. Jos en olisi jo peruuttanut Suuri Käsityölehteä olisin voinut palkita heidät loistavasta ohjeesta peruutuksella. >:I
Suuren ähräyksen ja tuhrauksen tuloksena sain ensimmäisen suikuran valmiiksi. Sen kaikkein pienimmän... Seuraavaan pitääkin haarukoida jo yli 200 silmukkaa kummallekin puolelle, tässä kuvan viritelmässä on vain 105 kummallakin puolella. Mutta eikös se ole tärkeintä että on kivaa? ;)
Sain Kolme kertaa ikuisuuden postauksen innoittamana lopultakin mietittyä kuvauksen herranterttumme Essin vivahteikkaalle luonteelle. Ei tarvitse pidättää hengitystä pitkään, se tulee tässä nyt:
Essin viehättävä luonne on sekoitus tiejyrää, riivinrautaa ja nova-pommia. Siinä se! Nova-pomminhan tietävät kaikki, se on Andromedassa se pieni vaatimaton heikko pommi, jolla voi täräyttää auringon ja kokonaisen aurinkokunnan tuhannen päreiksi kertaheitolla.
Vain sädekehä puuttuu?
***
Ex onnistui kaatumaan kiivetessään ylös päin kellarin rappuja ja tuiskautti ilmeisesti leukansa siinä rytäkässä rappuun. Muutoin kiva, mutta hampaitten väliin jäi kieltä ja niinpä herralla on kaunis hammaskuviointi kielessä. Ja sekin on erityisen kiva, että Ex ei onnistu ottamaan imuotetta rinnasta. Yrittää toki, mutta irrottaa heti ja osoittaa sormella suuta ja sanoo pipi! Voi sitä yrittämisen määrää, jossain vaiheessa keksi, että jos perinteinen ote ei onnistu niin ehkä sitten hampailla. Auts, pistin pisteen siihen hommaan tosi äkkiä.
Päiväunista oli muodostua melkoinen ongelma, mutta jostain kumman syystä sitkeän yrittämisen jälkeen, nuori mies sai kuin saikin otteen ja nukahti rinnalle autuaasti tissi suussa. Luulin jo että härdelli on ohi, mutta eipä tuo saanut taaskaan otetta kun oli aika herätä päiväunilta. Onneksi kielihaverit paranevat suhteellisen äkkiä, ei huvittaisi pumppailla maitoja hukkaan. Puhumattakaan Exän elämästä, kaikki kolahtaa nyt kovemmin kun armas tisukka on tauolla.
Pistän tuon kääntämäni sääntömuunnelman tähänkin. Ihan varmuuden vuoksi, hukkaan nimittäin aina kaiken. ;) Eli tämähän on käännös More Than Games sivuston englanninkielisestä käännöksestä, joka taas on käännös ALEA:n saksankielisistä originaalisäännöistä.
Puerto Rico: 2-pelaajan säännöt
Viralliset Alea / Ravensburger säännöt
Copyright: (c) 2001 Ravensburger Spieleverlag
2-pelin muutokset normaalihin pelisääntöihin ovat seuraavat:
VALMISTELUT:
Kumpikin pelaaja ottaa: 1 pelilauta, 2 dublonia, 1 indigo (kuvernööri), 1 maissi (toinen pelaaja)
Viljelyslaatat: Poista jokaisesta viljelyslaattatyypistä 3 laattaa. Paljasta pelipöydälle 3 viljelyslaattaa (yksi enemmän kuin pelaajien lukumäärä)
Louhokset: Poista pelistä 3 louhosta (käytä 5 louhosta)
Rakennukset: Ota peliin vain 2 kutakin tuotantolaitosta ja 1 kutakin violettia rakennusta.
Voittopisteet: Ota peliin 65 voittopistettä
Uudisasukkaat: Laita uudisasukasvarantoon 40 uudisasukasta ja uudisasukaslaivaan 2 uudisasukasta (mimini = pelaajien lukumäärä)
Tuotteet: Poista kustakin tuoteryhmästä 2 tuotetta.
Rahtilaivat: Käytä vain 4 ja 6 ruudun rahtilaivoja.
Kauppahuone: Ei muutoksia.
Roolilaatat: Poista pelistä yksi kullankaivaja.
PELAAMINEN:
Kuvernööri aloittaa ja valitsee roolin. Pelaajat valitsevat vuorotellen roolit kunnes kumpikin pelaaja on valinnut kolme roolia. Laita 1 duploni jäljelle jääneen roolilaatan päälle. Kuvernöörilaatta siirtyy toiselle pelaajalle ja pelataan seuraava kierros kuten edellä. Kaikki muut säännöt sääntökirjan mukaan.
***
Hassua että näitä ei ollut pelin mukana, Puerto Ricohan on suomenkielinen laitos originaalista ja Lautapelit yleensä pistää vaikka erillisenä lappuna suomenkieliset säännöt. Ja kun nämä kuitenkin ovat jo tosi vanha lisäys ja ihan virallinen versio. Ei voi ymmärtää?
Eilen posti toi lopultakin kauan kaivatun Puerto Ricon. NYT kyllä hiukka väsyttää!
Kiva pieni vastoinkäyminen tuli koettua kun aloitin sääntöjen tavaamisen. Hmm, 3-5 pelaajaa! Kannattaisi varmaan aina perehtyä kunnolla pelaajalukuun... Mutta ei se mitään, ainahan voi soveltaa. Hetken pohdinnan jälkeen löytyi kolmekin tapaa pelata tuota kahdestaan:
1.) Otetaan neljä pelilautaa ja kumpikin pelaaja pelaa kahta.
2.) Otetaan kolme pelilautaa ja kumpikin pelaajaa pelaa omansa lisäksi vuorotellen yhden vuoron kolmatta pelilautaa.
3.) Pelin julkaisija on onneksi tehnyt myös omat viralliset sääntönsä kahdelle pelaajalle. Sääli kun niitä ei ole suomennettu, pitää joku päivä tehdä se ihan itse.
Peliä oli ihana purkaa ja irroitella palasia ja nappuloita. Ihan ensimmäinen paniikki iski jo siitä, kun selaili pelilaatikon materiaalia, erilaisia osasia on nimittäin paljon. On eri värisiä puisia nappuloita pari kourallista, pahvisia nappuloita on niitäkin paljon ja erilaisia. Sääntökirjaa voi todellakin sanoa kirjaksi, säännöt ovat pitkät ja monimutkaiset. Tavasin säännöt läpi ajatuksen kanssa ja vertasin niitä pelilaatikon sisältöön: erilaisten osasten joukkoon alkoi hahmottua jotain järkeä.
Illalla kun lapset lopultakin nukahtivat, aloin asettelemaan pelilauttaa ja välineitä järjestykseen. Ajattelin pelata yksikseni pari kierrosta ihan vain harjoituksen vuoksi, mutta Mies tulikin kaveriksi. Pelasimme ihan kokonaisen pelin neljällä pelaajalla, aikaa meni vaivaiset kaksi tuntia enkä ole ihan varma menikö kaikki aina ihan pilkulleen oikein sääntökirjan ahkerasta tavaamisesta huolimatta.
Kivaa oli. Puerto Rico on aivan erilainen peli kuin mitä olen ikinä pelannut. Peli on yhdistelmä erilaisten roolien pelaamisesta: uudisraivaamisesta eli viljelystä, uudisasuttamisesta, rakentamisesta, tuottamisesta, kaupanteosta, laivaamisesta ja kullankaivuusta. Jos nyt en unohtanut paria roolia. Erilaisia rakennuksia ja viljeltäviä riittää ja niinpä näin ensikertalaisena pelasimme vain, strategioiden luomineen vaatii varmasti aika monta peliä ja hienosäädön ymmärtämistä. Ehdottoman hyvä ostos, jonka uskon kestävän monta ja monta pelikertaa! Sitä tuli hiukan harmiteltua, että mistä löytää lisää peliseuraa. Peli olisi varmasti kaikkein parhaimmillaan, jos pelaajien määrä olisi aidosti 3-5. Tosin näin neljälläkin peliin tuli kivasti lisää strategiaa, kun piti edes vähän yrittää pelata yhteen omalla kahdella pelilaudalla.
Silmät ovat ristissä, meni tosiaan yli kahteen yöllä. Ja tänään pitäisi jaksaa maalata taloa...
