Ekat nimeämiset

En sitten ihan väärin arvannutkaan, kun veikkasin asukkien nimeävän Janin ja Kathyn. Nimetyiksi tulivatkin Perttu ja Jani (tosin Katilla oli sama määrä ääniä kuin Janilla, mutta BB:n ääni ratkaisi). Eipä Perttukaan yllätys ollut.

Bog Brother on tarjonnut todella paljon huvitusta, torstai iltanakin nauroimme Miehen kanssa kippurassa porukan jutuille. Ohjelman nettisivuilla aivan käsittämättömät keskustelut kuitattiin vain "pojat kertoivat seksijuttuja" - vuoden vähättely? Samaan aikaan Minna ja Iina keskustelivat syvällisiä, tuntuu että näille kahdelle on muodostumassa hyvät ja luottamukselliset välit. Myös Mika ja Minna ovat hyvää pataa, ei heitä turhaan sanota Isäksi ja Äidiksi.

Romanssinpoikasiakin tai ainakin keskinäistä kiinnostusta olen välillä ollut näkevinäni, ehkä eniten Timon ja Hannan välillä. Tosin Hanna tuntuu viihtyvän parhaiten poikien kanssa, myös muidenkin kuin Timon. Välillä Hanna vehtaa ainakin Antti A:n kanssa.

Kiva juttuporukka on muodostunut Mikasta, Anteista ja Hannasta, tosin Hanna ehkä enimmäkseen tyytyy osallistumaan poikien juttuihin kuunteluoppilaan roolissa. Välillä tuntuu, että jotkut asukit vähän väistelevät Jania, ehkäpä Janin jutut ja tietty päällekäyvyys alkavat vähitellen ärsyttää?

En oikeastaan osaa odottaa kummankaan nimetys putoamista, asukkaat tämmöisenään muodostavat hyvän kokonaisuuden. On sääli, että jo huomenna joku joutuu lähtemään, olisin mielelläni tutustunut kaikkiin ensimmäiset kaksi viikkoa ja nähnyt miten ryhmädynamiikka kehittyy. Nyt ensimmäiseen lähtijään tutustuminen jää pahasti kesken.

Ongelma

(Menin kauppaan ja ostin kalan. *kuuntelee kuinka Blogilistan Tilaa tätä blogia -ruutuun rapisee uusia rukseja* Juuei, ei sentään! Tosin minä olisin ostanut kalaa tässä viikko pari sitten, kuhaa. Mutta sitä ei ollut. Eli ei se suinkaan ole mun vikani edelleenkään, että en pärjää Kotikarusellille. Kaikki maailman kuhatkin ovat salaliitossa minua vastaan!)

Eilen kävimme Essin kanssa jäätelöautolla ja sorruin ostamaan leluauton. Nyt Essin kulkee auton kanssa ja Kotijäätelön tunnussävel soi. Loputtomiin... Jossain kahdensadan toiston jälkeen alkoi hiukka jo puuduttamaan. Siitä varmaan johtuikin eilinen outo haluni tehdä tunnustuksia, sävel ajoi hulluuden partaalle?

Nyt kokeneemmat, miten tuo oikein hiljennetään siististi, silleen ettei äiti ole ilmeisen syyllinen hiljenemiseen...

Viikkotehtävän ratkaisu

Ensimmäisen viikkotehtävän ratkaisu tuli juuri, Big Brother kutsui kilpailijat sohvalle kuuntelemaan ratkaisun. Tehtävä oli epäonnistunut, ihan odotettu ratkaisu. Ensimmäisenä liekin sammumaan päästäneestä vuorosta Mika ja Minna, Minna pohti mistä syystä tehtävä oli hylätty, kun niitä syitä hänen mielestään voi olla niin monia. Eiköhän syy liene aika selvä, jos liekkiä ei näy, niin syy on se. Tuli pääsi sammumaan kahdesti, turha siinä on enää miettiä, miten tarkkaan olisi pitänyt noudattaa ohjetta "nuotion äärellä".

Lukaisin huvikseni Iltasanomien keskusteluista Big Brother on yhtä kiinnostavaa kuin maalin kuivuminen. Ilmeisesti kirjoittajaa kuitenkin kiinnostaa formaatti sen verran, että sitä on kiva ainakin haukkua. ;) Eli jonkun verran on ollut pakko katsoa, miten sitä muuten voisi arvostella, jos ei asiasta mitään tiedä? On varmasti kiva olla itse niin älykäs ja asioiden yläpuolella, että voi teilata maailmallakin menestyneen formaatin. Tosin kyllähän vanha viisauskin sanoo miten mieletön määrä kärpäisiä ei voi olla väärässä p*skasta pitäessään.

En tiedä mikä on sen ihmeellisempääkään urheiluohjelmissa, ovatko nekään nyt yhtään sen järkevämpiä kuin BB. Paitsi ehkä se, että perinteisesti miehet ovat seuranneet urheilua ja eihän se silloin voi olla väärin! Naiset seuraavat akkojen juttuja eli tietenkin Kauniissa ja rohkeissa on jotain epäilyttävää, ei sitä voi ajatteleva ihminen katsoa.

Tosi-tv:tä on muodikasta arvostella. Tosin kyseisessä keskustelussakin muistettiin sentään mainita englantilaiset, Yle:n kanavilla pyörivät laadukkaat, historialliset tosi-tv:t. En olisi itse yhtään varma siitä, että historian ymppääminen tosi-televisioon tekee siitä yhtään sen ylevämpää ja vähemmän tirkistelevää kuin muustakaan tosi-tv:stä. Mutta onhan se kiva, kun voi edes suhtautumisella BB:iin ja vastaaviin korostaa tyhmälle rahvaalle omaavansa paremman maun.

Mutta paha mun on näistä mitään mutista, olen pitänyt aika monestakin tosi-tv-sarjasta. Suomen BB on tosin ensimmäinen BB, jota olen seurannut alusta alkaen. Yleensä olen seurannut vasta lopusta pari viimeistä viikkoa. Silloin henkilöitä on jo niin paljon vähemmän, että seuraaminen on paljon helpompaa. Alussa ihmisiä on niin paljon, että seuraaminen on työläämpää, samoin sarjaan syntyy jännitteitä vasta kun asukit tulevat toisilleen tutuiksi.

Odotan mielenkiinnolla tämän iltaista koostetta BB:sta, vuorossa lienee putoajien nimeäminen. Oma veikkaukseni on, että nimetyiksi tulevat Jani ja Kathy. Jani siksi, että hän on suorastaan ärsyttävän päällekäypä seurallisuudessaan ja Kathy siksi, että hän ei oikein istu joukkoon vaan vetäytyy liikaa syrjään.

Tunnustan!

Koska Mies ei lue blogiani, voin tunnustaa pahat tekoni tänne. Eikös se riitä, että Miehellä olisi mahdollisuus edes lukea tunnustukseni?

Tilasinpa tässä pari päivää sitten Ekopirpanan alesta vähän sitä sun tätä. Oikeastaan aika maltillisesti eli puoli metriä Vauvan seikkailut -puuvillaa ja puoli metriä vihreää microfleeceä. Olisin nimittäin voinut tilata PALJON enemmänkin...

Tämän Mies jo tietääkin, koska oli yllyttämässä, mutta tunnustanpa silti kun vauhtiin pääsin. Tilasin eilen illalla Wazoodlen kimpasta ihanaa maastokuosi-, Puuha Pete ja Montreal Canadiens -flanellia, vaivaisen jaardin kutakin. Mutta kun oli niin halpaa! Eikä noita saa Suomesta...

Tänään mulle kerrottiin, että Tunttarullalla on hahtuvat - 15 %. Selvä, tilasin sieltä sitten pari kiekkoa hahtuvaa, oli niin hyvä tarjous. Eli sekin oli silkkaa säästöä!

Eipä tässä muuten mitään, mutta kun olen tippunut ruhtinaalliselle kotihoidontuelle ja lämmitysöljyäkin tartteis tilata. Mutta jos neulon hahtuvista lämpimiä lapasia ja sukkia, eikös täällä tarkene hyvin ilman lämpökin koko talven... Ja kun ne hahtuvat on niin kauniitakin, vihreää ja ruskea meleerattua... Olisin voinut tilata enemmänkin!

Saanhan anteeksi saanhan?

BB:tä, kuinkas muuten

Hirveä tuska on lopultakin ohi, jopa munkin oma kulmani Vuodatuksen suuressa salissa toimii taas. Mutta olipa tuskaa!

Onpas ankeaa, kun ei Vuodatukset blogit ovat saavuttamattomissa. Kuinka hitaasti nimipalvelut oikein päivittyy??? Osaa blogeista pääsen lukemaan, omakin napsahti luettavaksi ihan äsken, mutta kirjoittamaan en pääse. Niin ja Elma on poissa näköpiiristä myös, ankeaa!!! Ja just kun mulla olisi niin kovin paljon tärkeää sanottavaa. ;) No ei, ajattelin vain blogata vähän BB:stä taas vaihteeksi, ihan SatuSaden iloksi vain. ;)

Eilinen Big Brother Extra oli ehdoton pohjanoteeraus, ihme tv-chatin ja Jyrkin risteytys. Jos BB kick off -lähetyksessä pompin pois tv:n äärestä aina musiikkinumeroiden kohdalla, nyt Extrassa oli haastateltu musiikkiesiintyjiä ja välillä jopa taustatoimittajaakin. Itse talosta koko puolen tunnin ohjelmassa vilautettiin sunnuntaista rapuillallista parin minuutin pätkä. Välillä juontaja Vappu luki ohjelmaan lähetettyjä tekstareita! Käsittämätöntä tuubaa! Se, että äänet ja kuva olivat epäsynkassa oli pikku juttu, ohjelman sisältö (tai sen puute) oli suurin ongelma. Eikö ohjelman tuottajille ole tullut mieleen, että katselijoita ei kiinnosta muka-sisältö vaan itse BB, talo, asukkaat ja tapahtumat.

Pahoin aavistuksin odottelin illan varsinaista lähetystä, mitenhän sekin olisi mahdollisesti ryssitty. Onneksi BB oli koostettu taidokkaasti talon tapahtumista, sitä oli todella ilo katsoa. Vaikka meillä näkyykin 24/7 -suora lähetys BB-talosta netin kautta, selvensi Subin BB paljon talon tapahtumia ja henkilöitä. Jostain syystä kun ei tule istuttua nenä kiinni ruudussa koko ajan, tosi monta mielenkiintoista juttua oli mennyt ohi. Iso osa suorasta lähetyksestä on kuitenkin sitä tylsää arkea, jota me kaikki elämämme. Mitähän tästä omastakin elämästä saisi aikaiseksi, jos leikkaisi koko vuorokauden yhdeksi tunniksi? ;) Ehkäpä jatkossa tässä voi tehdä havaintoja siitä, yritetäänkö leikkauksilla ja materiaalivalinnoilla tyypittää talon asukkeja.

Big Brother talo on todellakin komea, ihan BB-näköinen. Muutenkin ohjelma todella näyttää esikuvaltaan, lieneekö formaatti ja koko ohjelman idea sellainen, että sen ominaispiirteet tulevat helposti läpi eri toteutuksissakin. Talon asukkaat vaikuttavat enemmän samankaltaiselta massalta kuin Englannin BB:ssä, suurin osa asukkaista on vähän yli parikymppisiä sinkkuja, perussuomalaisia. Vaikka nimet ja kasvot ovat jo yhdistyneet, niin ihmisten ominaisuuksien ja luonteen hahmottaminen on vielä pahasti kesken.

Eilinen koostelähetys tarjosi ihan kivan yllätyksenkin, Timo paljastui aivan loistavaksi tarinankertojaksi. Nauroimme hysteerisenä Miehen kanssa tarinalle voiko käteenvetämiseen kuolla.

Puheterapeutti Iina yllättää välillä ronskeilla jutuillaan. Iinan ulkonäkö ja ammatti luovat jotenkin erilaista mielikuvaa, mutta ristiriita ulkoisen ja sisäisen välillä luo kyllä mukavaa jännitettä Iinan persoonaan.

Hanna on siitä mukava, että hänet tunnistaa helposti jo yhdellä silmäyksellä hiuspannoistaan. Montahan erilaista niitä oikein on? ;) Hanna taitaa olla yksi pojista, melkoinen jätkä naiseksi.

Antti S, rapukekkereiden tietoniekka, tuntuu aina vain mukavammalta ja symppikseltä nuorelta mieheltä. Antti, vaikka onkin kova seuramies, ei ehkä ole ihan niin äänekäs ja päällekäyvän oloinen kuin Jani.

Terhi teki muuten eilen itsestään idiootin nyyhkimällä päiväkirjahuoneessa miten epäreilua on joutua nimeämään kaksi ehdokasta poislähtijöiksi. Ei ole tainnut tyttö yhtään tutustua formaattiin... Tai sitten meillä on tässä Suomen vastine Jadelle, tuolle älyköistä himmeimmälle.

***

Nyt Big Brother on kutsunut asukkaita päiväkirjahuoneeseen, ettei vain putoajien nimeämiset olisi käynnissä?

BB:tä kuinkas muuten

Hätäpolkkaus nyt sitten tänne bloggerin puolelle, ei tätä kestä enää!

Onpas ankeaa, kun ei Vuodatukset blogit ovat saavuttamattomissa. Kuinka hitaasti nimipalvelut oikein päivittyy??? Osaa blogeista pääsen lukemaan, omakin napsahti luettavaksi ihan äsken, mutta kirjoittamaan en pääse. Niin ja Elma on poissa näköpiiristä myös, ankeaa!!! Ja just kun mulla olisi niin kovin paljon tärkeää sanottavaa. ;) No ei, ajattelin vain blogata vähän BB:stä taas vaihteeksi, ihan SatuSaden iloksi vain. ;)

Eilinen Big Brother Extra oli ehdoton pohjanoteeraus, ihme tv-chatin ja Jyrkin risteytys. Jos BB kick off -lähetyksessä pompin pois tv:n äärestä aina musiikkinumeroiden kohdalla, nyt Extrassa oli haastateltu musiikkiesiintyjiä ja välillä jopa taustatoimittajaakin. Itse talosta koko puolen tunnin ohjelmassa vilautettiin sunnuntaista rapuillallista parin minuutin pätkä. Välillä juontaja Vappu luki ohjelmaan lähetettyjä tekstareita! Käsittämätöntä tuubaa! Se, että äänet ja kuva olivat epäsynkassa oli pikku juttu, ohjelman sisältö (tai sen puute) oli suurin ongelma. Eikö ohjelman tuottajille ole tullut mieleen, että katselijoita ei kiinnosta muka-sisältö vaan itse BB, talo, asukkaat ja tapahtumat.

Pahoin aavistuksin odottelin illan varsinaista lähetystä, mitenhän sekin olisi mahdollisesti ryssitty. Onneksi BB oli koostettu taidokkaasti talon tapahtumista, sitä oli todella ilo katsoa. Vaikka meillä näkyykin 24/7 -suora lähetys BB-talosta netin kautta, selvensi Subin BB paljon talon tapahtumia ja henkilöitä. Jostain syystä kun ei tule istuttua nenä kiinni ruudussa koko ajan, tosi monta mielenkiintoista juttua oli mennyt ohi. Iso osa suorasta lähetyksestä on kuitenkin sitä tylsää arkea, jota me kaikki elämämme. Mitähän tästä omastakin elämästä saisi aikaiseksi, jos leikkaisi koko vuorokauden yhdeksi tunniksi? ;) Ehkäpä jatkossa tässä voi tehdä havaintoja siitä, yritetäänkö leikkauksilla ja materiaalivalinnoilla tyypittää talon asukkeja.

Big Brother talo on todellakin komea, ihan BB-näköinen. Muutenkin ohjelma todella näyttää esikuvaltaan, lieneekö formaatti ja koko ohjelman idea sellainen, että sen ominaispiirteet tulevat helposti läpi eri toteutuksissakin. Talon asukkaat vaikuttavat enemmän samankaltaiselta massalta kuin Englannin BB:ssä, suurin osa asukkaista on vähän yli parikymppisiä sinkkuja, perussuomalaisia. Vaikka nimet ja kasvot ovat jo yhdistyneet, niin ihmisten ominaisuuksien ja luonteen hahmottaminen on vielä pahasti kesken.

Eilinen koostelähetys tarjosi ihan kivan yllätyksenkin, Timo paljastui aivan loistavaksi tarinankertojaksi. Nauroimme hysteerisenä Miehen kanssa tarinalle voiko käteenvetämiseen kuolla.

Puheterapeutti Iina yllättää välillä ronskeilla jutuillaan. Iinan ulkonäkö ja ammatti luovat jotenkin erilaista mielikuvaa, mutta ristiriita ulkoisen ja sisäisen välillä luo kyllä mukavaa jännitettä Iinan persoonaan.

Hanna on siitä mukava, että hänet tunnistaa helposti jo yhdellä silmäyksellä hiuspannoistaan. Montahan erilaista niitä oikein on? ;) Hanna taitaa olla yksi pojista, melkoinen jätkä naiseksi.

Antti S, rapukekkereiden tietoniekka, tuntuu aina vain mukavammalta ja symppikseltä nuorelta mieheltä. Antti, vaikka onkin kova seuramies, ei ehkä ole ihan niin äänekäs ja päällekäyvän oloinen kuin Jani.

***
Nyt Big Brother on kutsunut asukkaita päiväkirjahuoneeseen, ettei vain putoajien nimeämiset olisi käynnissä?

BB alkoi jo television puolellakin

Tuntuu hassulle, että television puolella BB laahaa ainakin päivän jäljessä. Eilisessä ohjelmassa vuorossa olivat vasta rapukekkerit, viikon tehtävästä ei mainittu sanaakaan. Oli ihan kiva nähdä laajemmat esittelyt asukeista, ehkäpä kaikkien nimet vähitellen etsautuvat mieleen?

En erikoisemmin välittänyt mukaan ympätyistä musiikkinumeroista, minua kiinnostavat lähinnä kilpailijat, heidän taustansa ja itse talo. Sää suosi taas suomalaiseen tapaansa tilaisuutta, synkkää ja vetistä. Lisää kansainvälisiä urheilutapahtumia Suomeen puhumattakaan uusista tv-formaateista!

Kuvakaappaukset eilisistä suihkusessioista päätyivät nopeasti nettiin. Ja se mikä on kerran nettiin päätynyt, pysyy siellä ikuisesti. Aika ankeaa, en oikein usko, että kilpailijoille oli välttämättä ollenkaan selvää, että vaikka talossa kuvataan kaikkialla koko ajan, niin silti talosta ulos menevään kuvavirtaan sisällytettäisiin alastonkuvia suihkusta.

Asukit tuntuvat mielettömän seurallisilta, miten kauan nuo jaksavat puhua yhtä soittoa? Luulisi että puheenaiheetkin loppuvat pian. Tänään kelailivat jos sairastamisia, leikkauksia ja hammaslääkärijuttuja - luulisi, että se on jo juttuaiheiden lopun alkua...

Viikkotehtävässä on pariin otteeseen ollut sammuminen lähellä. Toivottavasti tuli palaa koko 72 tuntia, niin paljon uurastusta ja vaivaa ovat kilpailijat tulen eteen nähneet. Luulisi, että jos vaikka liekkejä ei hetkellisesti näykään tuulen takia, niin eihän se silti tarkoita että tuli olisi sammunut tai hiipunut hiillokseksi.

Prinsessatulitikkuja väsäävä Tiina vaikuttaa mukavalta ja energiselta. Hymy on kuin auringonpaistetta. Se minua vain ihmetyttää, että miten Tiina oikein aikoo pärjätä ehkä kolmekin kuukautta ilman irkkiä...

Timolla särki eilen päätä, migreeniä vaiko rapujuhlien aikaansaannosta? Timo on jotenkin jännä persoona, joskus olen näkevinäni eleissä ripauksen naisellisuutta. Iltaa kohti Timo virkistyi ja turisi mukavia illalla pihalla muidenkin kipinämikkovuoron aikana.

Perttua pidin jotenkin vaisuna, mutta ilmeisesti herra paranee iltaa kohden. Illalla pihalla juttua tuntui Pertullakin riittävän ja miehestä muodostui jotenkin jäyhän, mutta reilun miehen kuva.

Terhi tuntuu olevan nimensä oloinen, terhakka sählä.

Tilastot on iloinen asia

Näin kuukauden kääntyessä taas loppuaan kohti katselin vaihteeksi Vuodatuksen tilastoinnista, millä hakusanoilla sivuilleni on eksytty. Sappeen liittyvät hakusanat ovat yleisimpiä, kymmenen ensimmäisen joukossa kuusi on sappiaiheisia. Toivottavasti sivuilleni sappeilemaan eksyvät saavat edes jotain sappikokemuksistani.

Muita hauskoja hakusanoja:

vauva oksentelu - missäs vaiheessa olen muka moisesta aiheesta jotain höpissyt? Mutta hei, tässä se mitä vauvan oksentamisesta ylipäätänsä tiedän: Äidinmaito on ehdottoman parasta pienelle vatsasairaalle, hellää vatsalle ja imeytyykin nopeasti. Rinta tarjoaa samalla mukavasti ravinnon ja nesteytyksen sijasta lohtuakin. Osmosalia ei tarvitse antaa, jos rintamaitoa riittää. Osmosalissa ei ole mitään mitä rintamaidossa ei olisi.

ompelukoneen paininjalka, teflon-paininjalka - jep, niitä ON erilaisia ja niillä mokomilla on taipumus hukkaantua. Ainoastaan se, joka on ompelukoneessa kiinni, saattaa pysyä matkassa mukana koko ompelukoneen elinkaaren... Teflon-paininjalka on nimestään huolimatta muovinen paininjalka, se luistaa paremmin joidenkin materiaalien päällä (pul kangas, silläkin hakusanalla oli sivuilleni eksytty). Oma teflon-paininjalkani muuten löytyi!

tissitesti - juu juu, tissit tissit! Tissithän kannattaa tutkia rintasyövän varalta ellei sitten hakija etsinyt tissitestiä, jolla testataan mahdollinen alkanut raskaus. Aito ja alkuperäinen tissitesti löytyy Pesun kotisivuilta.

panopäiväkirja - valitan, siitä aiheesta ei täältä löydy yksityiskohtaisia muistiinpanoja. Mitä nyt vain huomioin, että semmoinen blogi vielä puuttuu...

piirretty vauva - mitä häh? No juu, onhan tuo Essi toki joskus Vauvaa vähän kynällä kaunistellut.

täysimetys - jep jep, täysimetys on sitä, että lapsi ei saa mitään muuta kuin rintamaitoa. Ihan totta, ei edes tärkeitä tärkkelyksiä eli perunaa lisäksi! Ja nykyinen suositus on vaivaiset 6 kk, sitten homma menee hankalaksi, kun pitää alkaa sössäilemään ja sotkemaan muiden ruokien kanssa. Mutta hei, useimmat kyllä oppivat syömään siististi, joskus... Jos ette mua usko niin kyllä jos sitten vaikka tätä?

kestovaipat - ne vanhanaikaiset kankaiset rätit, joiden kanssa kukaan järkevä ihminen ei jaksa puljata. Ei kun hei, kannattaa vähän päivittää tietämystä, kestot on tosi kiva vaihtoehto, toisille sopii, toisille ei. Useimmille kai sopisi, jos ennakkoluulot antaisivat kokeilemisen verran periksi.

pumpuli tissit - en kyllä mitenkään voi edes arvata mitä liikkuu ihmisen päässä joka yhdistää nämä kaksi sanaa...

elman tissit - ??? salaraksulla varmasti on nekin mutta pallokalsarit ne vasta aah onkin!

teratologinen tietopalvelu - kätevä paikka, mistä saa tietoa raskauden ja imetyksen aikaisesta lääkityksestä. Älä usko mitä tahansa lääkäriä, vaan ole viisas ja soita teratologiseen itse!

vauvojen maito määrät - ei mitään hajua, mun vauvat on tienneet ihan itse, paljonko tissistä syövät

neulonta - hehehee... Tämä ei ole mikään neuleblogi!

koti kaleidoskooppi - ooh, haluaako Seiska tulla tekemään juttua kuuluisan Kaleidoskoopin kodista? Tartteis vähän siivotakin...

meri-rastila onnettomuus - paljastan huimaavat sisäpiirin tietoni tästäkin aiheesta: Meri-Rastila on viimeisimpien tietojeni mukaan Helsingissä, onhan?

leipäkone - kiva "pieni" vempele, joka on kätevä unohdaa vuosiksi kaappiin pölyä keräämään. Sillä tulee helposti ihanaa leipää, jos vain vaivautuu kaivamaan painavan rakkineen esille...

vitsaus - miten mun blogi ja vitsaus voi liittyä yhteen? Tämähän on kuuminta hottia, kaunokirjallista tulitusta eikä mikään vitsaus! V-I-T-S-A-U-S - ei todellakaan!!!

imettäville vauvalle vettä - no eipä tartte, ei edes tropiikissa, jos vauva saa rintaa aina kun tarvitsee. Sanokaa vaan toisin väittävälle anopille, että Kale sanoi näin ja Kale kyllä tietää. ;) Ja kamoon, kuka hullu jaksaa pulloja keitellä, tissit on helpommat pestä. Ei tartte keittää.

symbioosi äiti vauva - ooh, tämä oli herttainen hakulauseke. Jep, olen ehdottomasti sitä mieltä, että voihan sitä suhdetta symbioosiksikin sanoa. Mutta kyllä napanuora vielä venyy, siamilaisuudesta ei onneksi sentään ole kyse. Huoli ja hätä pois, lupaan että vessaankin vielä joskus pääsee ilman tississä roikkuvaa riippakiveä.

seksiaddikti - täysin outo käsite mulle, luulin että addikti sana liittyy kiinteästi suklaaseen?

kauneuskirurgia - juuei, luomu on kaunista. Pistäkää nekin rahat johonkin hyödylliseen, tilinumeron saa sähköpostilla.

miten saan vauvan nukkumaan - 1) odota kunnes vauvaa väsyttää - tarkkaile vauvayksikön silmiä (hieronta) ja suuta (aukoo) 2) Ota piltti kainaloon ja kömmi sänkyyn 3) Heitä vauvalle tissi suuhun ja nukahda 4) Vauva saattaa nukahtaa itsekin esimerkin innoittamana. Vähäisin merkitys ei ole suinkaan sillä, että nukkuva aikuinen häiritsee kaikkein vähiten pienen nukahtamista...

Näitähän on miljoonia! Nyt ei jaksa enää, vaikka niin mielelläni kerronkin kaikesta kaiken. ;) Eikä sanaakaan BB:stä - ups!

Ensimmäinen BB-viikkotehtävä

Satuinpa tulemaan kotiin juuri sopivasti, pääsin seuraamaan ensimmäisen viikkotehtävän julistusta. Taidan olla erikoisen herkkis, kiva jännitys kihisee selkäpiissä seuratessa suoraa lähetystä. :D

Viikkotehtävä on siis pitää pihalla tulta 72 tuntia, tulen pitäisi palaa tänään klo 14:30 alkaen. Pihalle tuotiin puita, joiden pitäisi riittää tehtävän ajaksi. Kipinävuorossa on kerrallaan kaksi kilpailijaa, vuoron pituudeksi kilpailijat päättivät fiksusti kaksi tuntia. Kahta peräkkäistä vuoroa sama kilpailija ei saa tehdä. Tuli palaa jo, vaikka kello ei ole ihan puoli, ekan kipinävuoron hoitavat Hanna ja Antti S.

Ilmeisesti joukkoon oli sattunut muutama tulta taitamaton, mutta eiköhän tuosta joukosta kuitenkin fiksut kipinämikkoparit löydy. Tehtävä on tylsä, mutta helppo. Ellei Suomen kiva luonto puutu peliin ja sada niin kaatamalla, että tulta on mahdoton ylläpitää... Pelaajat löivät vetoa vain 50 % viikkopottiaan, toivottavasti vedonlyönti tuottaa tulosta.

Miten niin koukussa? Kävinhän minä kylilläkin ja työpaikalla juttelemassa mukavia monta tuntia tässä välissä! ;)

BB on täällä!

BB alkoi eilen ja harmillisesti vain kaapelissa tai ostamalla nettitv:tä talon tapahtumia pääsi seuraamaan tuoreeltaan. Kaapelia ei meillä ole, tylsä Lännen puhelin ei suostu kaapeloimaan tätä aluetta, kuulemma joskus männä vuosina on asiaa tiedusteltua eikä kiinnostusta ollut tarpeeksi. No hei, ei ole heille tullut mieleen, että asujamisto on uusiutunut tällä aluella aika paljon. Mummoutuneet "kyllä meille Ylen ykkönen ihan hyvin riittää" asukkaat väistyvät vähitellen "kanavataivas meille nyt heti kiitos" ihmisten tieltä.

Onneksi sentään on Netti-tv, hetken keskustelimme Miehen kanssa kannattaisiko tilata ja pläjäytimme sitten koko kauden kerralla. Tämähän on silkkaa Säästöä, jos olisi kituutettu tunti kerrallaan 1,90 eur per kärsimys, niin äkkiähän tuo koko kauden hinta 25 euroa olisi tullut täyteen. Tietokoneen näytöllä on vähän kurja seurata pientä ruutua eikä koneen äärelle mahdu kahta istumaan mukavasti ilman erityisjärjestelyjä, joten Mies viritteli kuvan televisioon av-linkin kautta. Tosin ei ilman hankaluuksia, välillä kuva näkyi vain ja ainoastaan televisiossa ja tietokoneen näyttö oli pimeänä, mutta nyt onneksi pelittää. Tosin valitettavasti uudet ikkunat aukenevat tuonne television puolelle, vaikka monitori onkin oletusnäyttönä. Mutta hei, tämä on pientä siitä ilosta, että illalla (lue myöhään yöllä) istuimme Miehen kanssa mukavasti sohvalla katselemassa rapujuhlia BB-talosta.

Heti aamulla pistin taas telkan BB-kanavalle, mukava on puuhailla lasten kanssa ja tehdä aamutoimia BB aikuisseurana. Jep, kyylä mikä kyylä. Yritän vähitellen tutustua asukkaisiin ja opetella nimiäkin. Tässä pari mieleenjäänyttä.

Minna: Joukon seniori, jo neljääkymppiä lähestyä äiti. Vaikka lapset ovatkin jo 12- ja 14-vuotiaita, niin mahtaa tulla ikävä, jos oleskelu talossa muotoutuu kovin pitkäksi. Minna vaikuttaa oikein mukavalta ja lämpimältä ihmiseltä.

Mika herätti huomiota kaljupäisyydellään, muutoin en ole vielä päässyt miekkosesta sen kummemmin selville.

Antti A: Tässäpä varmasti tyttöjen suosikki, pörröpää, jolla on vinkeä virnistys.

Jani: Vaikuttaa melkoiselta suupaltilta, saapa nähdä loppuuko muiden kärsivällisyys höpöttäjään piankin. Kovasti heilui taas tänäkin aamuna BB-sääntönivaskan kanssa.

Kathy eli Kati: Herätti huomiota punaisella tukallaan ja huulilävistyksellään. Muut näytöt odottavat vielä...

Aika köyhää on vielä tämä henkilöntunnistus, mutta kun on vähän muutakin tekemistä... Talo vaikuttaa ihan kivalta ja sohvat oikein lokoisilta. Eilen illalla talossa oli rapujuhlat. Rapujen syöminen taisi olla monelle uusi juttu, onneksi joukosta löytyi tietäviä opastajia. Seurustelu ja tutustuminen rapupöydän ääressä vaikutti oikein kotoisalta, mukavia ihmisiä on tuotantotiimi tainnut osata valita taloon.

Tänä aamuna ihmettelin, kun satuin vilkaisemaan kun Kati kävi suihkussa. Eikö asukkailla ole mitään intimiteettisuojaa? Kuvissa näkyi ihan suoraan peppua ja tissiä. Illalla kahdeksalta alkaa ensimmäinen lähetys Subtv:n puolella. Ehkäpä silloin henkilöt tulevat esittelyjen kautta paremmin tutuiksi? Ok, onhan netissäkin esittelyjä, mutta ei niitä tämmöinen dementikko muista...

Vauva kävelee!

Vauva päätti sitten opetella kävelemään, mokoma! Karu totuus selvisi minullekin, kun Mies tuli kertomaan, että olen taas taaperoimettäjä. Ilmeisen lempeä tapa kertoa, että Vauva kävelee... Pinnat Miehelle siitä. Onneksi tuo ei sentään vielä kiroile, että tissiä prkl!

Innostunut kävelijämme on nyt 10 kuukautta ja kokonaista 2 päivää vanha. Vielä perjantaina pilailimme Miehen kanssa, että Vauvalla on pari tuntia aikaa oppia kävelemään ennen kuin täysi kymppi tulee täyteen. Taisi mokoma kuulla, ei ihan kuitenkaan ehtinyt rajapyykkiin.

Tuollaisen pienen kävely on kovin suloista. Matka taittuu pienin, huolellisin askelin, mielellään henkinen tuki eli joku tavara kädessä. Reittisuunnittelu on myös äärimmäisen tärkeää, Vauva optimoi reitit niin, että matkalla on mahdollisimman paljon tukiseiniä ja mahdollisimman vähän pelottavaa avonaista lattiaa. Tosin voi sitä riemastunutta ilmettä, kun matka taittuu ihan ilman koskematta mihinkään. Pojalla on virne korvasta korvaan.

Mies vielä esitti sellaisen viisauden, että kaikki johtuu ihan vaan kestovaipoista. Pamperseilla ei kuulemma vielä käveltäisi... Tosi fiksu mies mulla!

Lupa syntyä

Veljen ja hänen vaimonsa vauvalla on nyt minunkin puolestani lupa syntyä, sain juuri ommeltua petivaatteet pienoiselle. Olipas pitkästä aikaa mukava ommella lakanaa, tyynyliinaa ja pussilakanaa: Pelkkää suoraa ommelta, kaasujalka sai olla pohjassa ihan huoletta. Ei karkailevia kuminauhoja tai pul-kankaaseen jämähtävää paininjalkaa.

Kankaat ovat Boråsin puuvillaa, pussilakana on kaksipuolinen, toisella puolella kukkia ja toisella ruutua. Tyynyliina on pelkkää kukkaa ja lakana yksivärinen keltainen. Mallasin tähän vauvanpetiä arkkupakastimen päälle...

Essi haluaa majakan

Olimme äsken ulkona ja Essi ilmoitti tomerana haluavansa oman majakan. Pyyntö oli sen verran ihmeellinen, että väistin moisen vaatimuksen ilmoittamalla ettei äiti osaa rakentaa, pyydäpä isiltä. Isi onkin mielissään, remonttia riittäisi jo minunkin vaatimuksieni täyttämiseksi hamaan tulevaisuuteen ja nyt pitäisi vielä majakkakin rakentaa! Toivottavasti tulee iso majakka ja koko Pyhäjärviseutu saa hyötyä Essin päähänpistosta. ;)

Joskus pihalla Essi menee myös lautasantennin luo ja lähtee kirkuen juoksemaan sen luota: "Lentävä lautanen!!!" Eräässä Muumi-jaksossa lentävä lautanen ahdistelee Hipsu-raukkaa ja sieltä tuokin leikki lienee peräisin.

Veikkaanpa että majakastakin saamme kiittää Muumipeikkoa ja kavereita. Joskus on suorastaan hämmentävää kuunnella, mitä kaikkea Essi onkaan omaksunut Muumipeikosta. Eräänäkin päivänä neiti selitti, miten Muumi-pappa ei tykkää Jenni-tädistä ja miten Jenni-tädillä on paljon kultakolikoita. Alisa vilahtelee puheissa harva se päivä ja olen varma, että kyseessä ei ole kukaan oikea tavattu Elisa vaan noidan tyttärentytär Muumipeikostapa tietenkin. Muumipeikko on tosi in, Yle kun ystävällisesti on näyttänyt läpi kesän joka arkipäivä jaksoja Muumilaakson seikkailuista. Kovia seikkailemaan nuo muumit!

Samainen neitonen esitteli innoissaan myös hevosen kenkää. Ilmeisesti meille on kohta laukkaamassa heppa hakemaan kenkäänsä ja Essi elää siinä luulossa, että saa laittaa ihan itse hevoselle kengän jalkaan. Jaiks! Siitä tulikin mieleeni, että mihinkän Essi sen kengän oikein pisti. Siihen olisi todella mielenkiintoinen jurauttaa ruohonleikkurilla...

Nytkin selkäni takaa kuuluu: "Äiti, tahtoo katsoa Muumipeikko!" Eikö lapset ikinä kyllästy?

Flunssa pyrkii kylään

Jo kolmatta päivää olo on tukkoinen ja nenä vuotaa. Minulla ja Miehelläkin eikä vain räkänokilla ei kun siis lapsilla. Vauva onkin pari päivää ollut kitisevä mammapoika, parkuhan siitä tulee, jos äiti ei ole ihan käden ulottuvilla. Oma pinnakin on aika tiukalla, puolikuntoisena sitä ei oikein jaksaisi kuulla kitinöitä ja vätinöitä. Mutta minkäs teet, äiti on äiti vaikka kuinka kolottaisi.

Essi kävi tänään toista kertaa kerhossa, kylläpäs taas neito tykkäsi. Ei ehkä ollut ihan niin intoa piukassa kuin edellisellä kerralla, mutta innoissaan silti. Sääli vaan kun kysymyksiin mitä kerhossa oikein tuli puuhattua, ei oikein saa selkeää vastausta. Essi kyllä kovasti laulelee kerhossa opittuja lauluja, mutta valitettavasti niistä ei ota selvää mitä ne oikein ovat. Toisaalta en minä varmasti osaakaan kerholauluja, joten arvaaminen on entistä hankalampaa.

Tänään koitti hirmuinen katastrofi täälläkin. Kerrankin kun tulin ennen kolmea koneelle ihan oikeissa asioissa eli tarkistamaan netistä yhtä Ruokamaailman reseptiä, niin eikös verkkoyhteydet olleet poikki! Paniikki, eikä suinkaan sen reseptin vuoksi! Sosiaalinen elämäni valui nettiyhteyksien menetyksen myötä piuhoja pitkin suoraan netin viemäriin... Koneen uudelleenkäynnistys ei auttanut, joten uhkarohkeasti jätin Essin puuhaamaan omiaan alakertaan, Vauvan ruoan jäähtymään keittönpöydälle ja Vauvan itsensä lattialle huutamaan perääni ja kipusin yläkertaan boottailemaan adsl-motikan. Vauvan sulosoinnut (jaiks!) säestyksenä katselin, että motikka lähtee käyntiin ja palasin alakertaan vain huomatakseni, että Essi mokoma oli vetänyt nassuun Vauvan jäähtymässä olleet ruoat. :P Omiinsa ei tietenkään ollut koskenutkaan. Argh! Onneksi sentään netti lähti taas toimimaan, mikä lie härö taas ollut.

Hyvällä äidillä on kuulemma silmät selässäkin. Harmi vaan kun ei mulla, tosin tämmöisessä vanhassa talossa pitäisi olla silmät jokaisessa kerroksessa, ylä- ja alakerrassa sekä kellarissa. Joutaisiko keneltäkään ylimääräisiä silmäpareja, niille olisi kova tarve?

Kauneus on kovaa työtä?

Viikonlopun iltapäivälehdissä oli kirjoituksia kauneudelleen uraa tehneistä naisista, Kolme kertaa ikuisuuden kirjoittajakin pohti naistenlehtien kauneuskuvaa, irkissä törmäsin viime viikolla ihmiseen, joka kokee ammattinsa edellyttävän isoa satsausta ulkonäköönsä. Ovatpas ulkonäköasiat nyt pinnalla!

Lehtien ja elokuvien kauneuskäsitys on käynyt minulle sitä vieraammaksi, mitä enemmän ikää on karttunut. Nuo kuvien täydelliset naiset, joilla eivät edes lähikuvissa näy ihohuokoset ja joiden peputkin ovat ylimaallisen sileitä ja selluliitittomia, kiinteydestä nyt puhumattakaan. He hymyilevät täydellisessä järjestyksessä olevilla hohtavan valkoisilla hammasrivistöillään, jokainen hiussuortuva ojennukessa. Mainoisten mallit ovat tuskin naisiksi kehittyneitä vielä, iho hohtaa nuoruutta. Kuuluisat kaunottaret voivat olla jo vähän iäkkäämpiäkin, mutta ikä ei heistä saa näkyä.

Oikeassa elämässä julkisten kaunotarten tapaan laitetut naiset näyttävät jotenkin muovisilta. Keinotekoinen rusketus näyttää siltä mitä onkin, keinotekoiselta. Ylenmääräinen meikki vie ihon heleyden ja luonnollisuuden puhumattakaan siitä, millainen kierre se on. Ilman meikkiä joka päivä irtoripset ja muut sälät kasvoilleen naamioksi ripustavat muovikaunottaret näyttävät ilman suojavarustustaan valjuilta. Pitkistä rakennekynsistä mietin aina, että mitenhän tuo ihminen onnistuu normaaleissa askareissa ja varsinkin jos on kysessä äiti, niin miten vauvan hoitaminen mahtaa onnistua. Minä raavin välillä jo näillä töpökynsillänikin pientä tahtomattani. :P Jatkettuja hiuksia ihailen joskus minäkin, tulokset ovat aivan upeita vaikkakin hintavia. Kauneuskirurgia menee jo aivan toisiin ulottuvuuksiin, ei sitä tämmöinen maalainen omenanaama voi millään ymmärtää!

Kun oma kauneuskäsitys näkee enemmän kauneutta luonnollisissa ihmisissä, on vaikea ymmärtää, miksi osa meistä on valmiita uhraamaan ulkonäköönsä paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. Varsinkin kun monesti ulkonäkönsä vangiksi jääneet ovat jo luontaisesti viehättäviä ihmisiä eikä ainakaan minun silmissäni yletön ulkoinen puleeraus yhtään paranna heidän ulkoista viehättävyyttään. Sisäisestä nyt puhumattakaan, on vaikea ajatella kovin jalosti ihmisestä, jonka elämä pyörii pakonomaisesti oman ulkonäön ympärillä. Lähinnä vain säälittää, sillä jokainen meistä on tuomittu hävimään taistelun ikää vastaan ja valitettavasti naistenlehtien meillä syöttämä malli on mitä suurimmassa määrin pelkkää nuoren naisen kauneutta.

Vähän aikaa sitten ostin Sound of Music -dvd:n. Sen extroilla elokuvasta puhuivat Julie Andrews (elokuvan Maria) ja Charmian Carr (elokuvan vanhin tyttö, Liesl). Huomio kiinnittyi heti Julie Andrewsin kireään ihoon ja muuttuneeseen suuhun. Kasvojen herkkä ilmeikkyys oli poissa kauneusleikkausten jäljiltä. Charmian Carr sitä vastoin oli ryppyisempi, mutta edelleen niin kovin kaunis. Eloisa oma itsensä, luonnollinen, kaunis iästä huolimatta. Surettaa, että jopa suuret tähdetkin haksahtavat noudattamaan typeriä kauneusihanteita tajuamatta menettävänsä siinä oman ilmeikkyytenstä saamatta siltikään oikeasti nuoruutta takaisin.

Kun katson taas itseäni ohimennen peilistä, näen ehkä ohimoiden harmaat, ihon epätäydellisyydet ja nököhampaani. Vartaloni, joka kantaa aivan liian montaa kiloa. Minun onneni on se, että en koskaan ole ollut kaunis, ei minua haittaa näyttää omalta itseltäni. Varsinkin kun tiedostan sen, mitä edes kauneusihanteiden vajavainen täyttäminen vaatisi, en todellakaan ole valmis uhraamaan niin paljon työtä kauneuden eteen. Ihanteiden ulkopuoleltakin löytyy paljon kaunista, se vain täytyy löytää. Hmm, muistan varmasti aina isomummoni kädet, kurttuiset, jänteiset, mutta niin kauniit. Elämän muokkaamat, ahkerat kädet.

Viisas pieni poikani

Ylpeä äiti esittää: Viisas pieni poikani osaa jo vallan mainiosti laululeikkejä. Tiedättehän sen nykykersoille Huvitutin tunnetuksi tekemän värilaulun? Tosin leikittiin sitä ennen mitään tuttejakaan.

Kenellä on päällä jotain sinistä? Jotain sinistä?
Sen on vuoro kitistä, jollon jotain sinistä, jotain sinistä.

Ja näin minun viisas poikani leikkii:

On se vaan niin taitava jo! Eikä ikääkään vielä ihan kymmentä kuukautta!

Laiskaa viikonloppua

Viikonloppu on mennyt loistavissa merkeissä eli univelkojen kuittailussa. Vauva mokoma kun tuppaa heräilemään viimeistään kasilta jos ei jo seiskalta. :P Nyt viikonloppuna minä otin heräilevän poikasen huomaani ja torkuin mönkijän kanssa olohuoneen lattialla. Kun Mies ja Essi heräsivät, menin sänkyyn jatkoille. Mulle kuin tuo nukahtaminen ei tuota ongelmia kuin poikkeustapauksissa. Mies on kiikuttanut jossain vaiheessa kumpanakin aamuna Vauvan tissille ja niinpä olemme sitten kumpikin heränneet pirteinä, tänään niinkin aikaisin kuin yhdeltä. Jees, tämä se on elämää!

Tänään kaivoin leipäkoneen pölyyntymästä kaapin kätköistä. Mokoma mun oli pakko saada joskus yli vuosi sitten, mutta kun sitten raskauduin, en jotenkin kestänyt tuoreen leivän tuoksua. Joten siirsin mokoman kapistuksen hyllyyn ja sinne jäi. Juuri äsken kone piippasi valmiin merkiksi ja voi että olikin hyvää! Leipäkone tekee niin ihanan kuohkeaa, rapeakuorista leipää.

Pellava-auringonkukkaleipä

2 dl vettä
1/2 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl kuivahiivaa
30 ml pellavansiemeniä (no runsas... ei meillä pihistellä ;D)
30 ml auringonkukansiemeniä (samoin)

Leipäkoneeseen vehnäleipä-ohjelmalle, tumma paisto. Taikina on 500 g taikina.

Koska paisto-ohjelma kestää ikuisuuden eli yli kolme tuntia, oli pakko keksiä myös muuta ajanvietettä, joten laitoin uuniin kuidukkaan omenapiirakankin. Hmm, mikähän leipomisvimma nyt onkaan iskenyt? Pistän omenapiirakan Herkkupeppuihin kunhan jaksan. Tulos on vielä uunissa, joten pitäähän tässä kuvaakin odotella.

Essi kyselee ja ompelee

Keskustelimme äsken vakavia Essin kanssa.

Essi: Onko äidin masussa vauva?
Kale: Ei ole, mutta äidin masussa on ollut Vauva ja sinäkin. Muistatko kun äidillä oli iso masu ja sitten Vauva tuli masusta pois?
Essi: Oliko isikin äidin masussa?
Kale: Ei ollut, isi oli mummin masussa.
Essi: Ja äitikin?
Kale: Joo, äitikin oli mummin masussa, mutta eri mummin. Muistatko kun sinulla on kaksi mummia? Äiti oli sen mummin masussa, joka hoiti sinua vähän aikaa sitten.
Essi näyttää vakavalta ja kysyy: Kenen masussa Aku Ankka oli?
Pidättelen naurua: Aku Ankka on ankka, joten ei kenenkään. Aku kuoriutui munasta.
Essi: Entäs Mikki Hiiri?
Kale: Mikki Hiiri oli hiiriäidin masussa kyllä.

Essi tyytyy vastauksiin. Vauva masussa -keskustelut saivat alkunsa, kun tavattiin veljen vaimo kuukausi sitten. Heillehän on ihan näillä näppylöillä tulossa vauva, vauvamasu teki Essiin vaikutuksen.

***

Essi innoistui ompelukuvista. Tänään taas jatkettiin, minä neuloin ja Essi ompeli kuvaansa Vauvan päikkäreiden ajan. Essi selittää ommellessaan tärkeänä kenelle kuva on, se on lahja. Ja hieno lahjahan siitä toki tuleekin!

Mitä itse tehty vaippa oikein maksaa?

Mies erehtyi eilen kysymään, että mitäs uudelle aio-vaipalle tulikaan hintaa. Laskin tässä aamuni iloksi suunnilleen kustannukset, tulos yllätti. Olin näppituntumalta arvioinut euron kaksi halvemmaksi.

pul-kangas 1,71 e
kuivaliinakangas 1,88 e
hamppufleece 2 e
tarrat 0,54 e
kuminauha 0,11 e
microkuitufrotee 0,86

Yhteensä 7,1 eur

Onhan tuossa jo kuitenkin jonkun verran kustannuksia, ompelulangalle, sähkölle ja kuluneille hermoille en laskenut sentään hintaa. Mutta hei, mikä harrastus olisi ilmaista! Vaippoja saa toki tehtyä halvemmallakin, tässä kaikki materiaalit olivat uusia ja pul-kangas nosti sekin vaipan kokonaishintaa mukavasti. Mutta eipähän nyt tarvitse erillisiä kosteussulullisia pöksyjä päälle.

Koska laskeminen ei vielä riittänyt, mietin, mitä kestovaippaslogan "yksi kestovaippa päivässä säästää 365 kertavaippaa vuodessa" rahallisesti tarkoittaisi.

365 kertavaippaa vuodessa olisi noin 6 pakettia, jos ajatellaan, että yhdessä paketissa on 60 vaippaa. Jos paketin keskihinnaksi ottaa helpon luvun 10 euroa, niin läjälle tulisi hintaa 60 euroa. Pesukustannuksille jäisi näin yli 50 euroa vuodessa, ihan äkkipäätään ajatellen voisi jopa kuvitella, että kyllä kestoilemalla todellakin säästää! Tai sitten mun laskelmissa on taas jossain parin kertavaipan mentävä aukko. ;)

Tässäpä eilinen tekele pesun jälkeen, nyt kumpparitkin jo toimii, kun pul vähän pehmeni pesussa. Istuu ihan kivasti. Ainoa harmi on se, että Vauva repii tehokkaasti tarrat auki, mokoma riiviö!

Pullistelua

Nyt on PUL vaippa pullisteltu kokoon. Olipas jobi! Ompelukone jökkäsi kuin mummo tervaan kun paininjalka sai pullit alleen. :P Eikä tietenkään ompelukoneen tarvikelaatikkoa, jossa olisi ollut teflon-paininjalka just mokomaan tervakangasta varten, löytynyt mistään. Kuka täällä meillä oikein piilottaa kaiken ja sotkee? Muutenkin tuo pul-kangas oli haasteellista ommeltavaa, paksua ja rapisevaa kuin mikä, kuin olisi pahvia ommellut. Toivottavasti pehmenee pesussa ja tuosta tulee Vauvalle vaivaton hoitovaippa...

Sisällä siis kauttaaltaan Myllymuksujen kuivaliinakangas ja hamppufleece, imuna vielä kerros hamppufleeceä ja kaksi kerrosta Lidlin mikrokuitupyyhkeitä.