Pienet askelet

Eilen illalla palasin myöhään työmatkareissulta, kello oli jo lähempänä yhtätoista. Talo oli pimeä ja hiljainen. Kun vedin ulko-oven kiinni, hiljaisuus jatkui hetken ja sitten kuuluivat pienet askeleet. Ensin yhdet, sitten toiset. Kaksi yöpukuista kömpi katsomaan ja hymyili autuaasti "äiti". Jonain hetkinä elämä tuntuu täydelliseltä.