Ja huoh ja huoh. Vielä kerran HUOH. Saako valittaa, saahan?
Minä en sitten yhtään ole niitä ihmisiä, jotka hyppivät tasajalkaa ilosta tehtyään plussatestin. Hyvä etten itkua vääntänyt työpaikan vessassa, kun tikkuun tuli kaksi viivaa. Eikä kyse nyt ole tästä kerrasta, edellisilläkin kerroilla plussatesti on aiheuttanut lähinnä paniikkia ja halua juosta karkuun. Yyh. Ei sillä ettenkö olisi vauvaa jokaisella kerralla halunnut ja vauvalla ollut lupa tulla, mutta kun. Ajatus vauvasta on jotenkin paljon kivempi ajatuksena kuin se, että asia konkretisoituu kahtena viivana tikussa.
Raskaana oleminen on syvältä ja poikittain. Perjantaina podin kamalaa päänsärkyä ja oksensin kivusta. Kotona ei tietenkään ollut mitään lääkkeitä, joita raskautettu saisi syödä. Ei auttanut kuin varastaa pari lasten Pamol F -tabua. Eilen alkoi selkä reistaamaan. Huoh. Nuohan ei välttämättä edes liity raskauteen, mutta silti. Kaikesta huolimatta kun selkään koskee, ramppaan vessassa ja kurkkailen tuleeko paperiin punaista. En ole kauhean riemuissani raskaudesta mutta enhän minä toki keskenmenoakaan halua.
Katselin kalenterista laskettua aikaa ja selvittelin jo pitämättömiä lomiakin. Soitinpa neuvolaankin ja sain ensimmäisen ajankin. Kuulemma monivitamiinia voisi syödä ihan jo foolihaponkin takia. Esikoisestahan minä yritin syödä Lady Vita plussaa. Karme myrkky! Järjettömän isot tabut ja haisikin pahalle. Kakkosesta olisi pitänyt syödä rautaa, olisinko peräti kahdesti muistanut ottaa tabun. Noh, jos olisin niin reipas, että tarkistaisin finelistä mistä ruoista saa foolihappoa.
Suolainen ja oliivit maistuvat.
Viikot vaihtuvat torstaisin, nyt on 6+5. Kai?
