Tunnustan!

Koska Mies ei lue blogiani, voin tunnustaa pahat tekoni tänne. Eikös se riitä, että Miehellä olisi mahdollisuus edes lukea tunnustukseni?

Tilasinpa tässä pari päivää sitten Ekopirpanan alesta vähän sitä sun tätä. Oikeastaan aika maltillisesti eli puoli metriä Vauvan seikkailut -puuvillaa ja puoli metriä vihreää microfleeceä. Olisin nimittäin voinut tilata PALJON enemmänkin...

Tämän Mies jo tietääkin, koska oli yllyttämässä, mutta tunnustanpa silti kun vauhtiin pääsin. Tilasin eilen illalla Wazoodlen kimpasta ihanaa maastokuosi-, Puuha Pete ja Montreal Canadiens -flanellia, vaivaisen jaardin kutakin. Mutta kun oli niin halpaa! Eikä noita saa Suomesta...

Tänään mulle kerrottiin, että Tunttarullalla on hahtuvat - 15 %. Selvä, tilasin sieltä sitten pari kiekkoa hahtuvaa, oli niin hyvä tarjous. Eli sekin oli silkkaa säästöä!

Eipä tässä muuten mitään, mutta kun olen tippunut ruhtinaalliselle kotihoidontuelle ja lämmitysöljyäkin tartteis tilata. Mutta jos neulon hahtuvista lämpimiä lapasia ja sukkia, eikös täällä tarkene hyvin ilman lämpökin koko talven... Ja kun ne hahtuvat on niin kauniitakin, vihreää ja ruskea meleerattua... Olisin voinut tilata enemmänkin!

Saanhan anteeksi saanhan?

BB:tä, kuinkas muuten

Hirveä tuska on lopultakin ohi, jopa munkin oma kulmani Vuodatuksen suuressa salissa toimii taas. Mutta olipa tuskaa!

Onpas ankeaa, kun ei Vuodatukset blogit ovat saavuttamattomissa. Kuinka hitaasti nimipalvelut oikein päivittyy??? Osaa blogeista pääsen lukemaan, omakin napsahti luettavaksi ihan äsken, mutta kirjoittamaan en pääse. Niin ja Elma on poissa näköpiiristä myös, ankeaa!!! Ja just kun mulla olisi niin kovin paljon tärkeää sanottavaa. ;) No ei, ajattelin vain blogata vähän BB:stä taas vaihteeksi, ihan SatuSaden iloksi vain. ;)

Eilinen Big Brother Extra oli ehdoton pohjanoteeraus, ihme tv-chatin ja Jyrkin risteytys. Jos BB kick off -lähetyksessä pompin pois tv:n äärestä aina musiikkinumeroiden kohdalla, nyt Extrassa oli haastateltu musiikkiesiintyjiä ja välillä jopa taustatoimittajaakin. Itse talosta koko puolen tunnin ohjelmassa vilautettiin sunnuntaista rapuillallista parin minuutin pätkä. Välillä juontaja Vappu luki ohjelmaan lähetettyjä tekstareita! Käsittämätöntä tuubaa! Se, että äänet ja kuva olivat epäsynkassa oli pikku juttu, ohjelman sisältö (tai sen puute) oli suurin ongelma. Eikö ohjelman tuottajille ole tullut mieleen, että katselijoita ei kiinnosta muka-sisältö vaan itse BB, talo, asukkaat ja tapahtumat.

Pahoin aavistuksin odottelin illan varsinaista lähetystä, mitenhän sekin olisi mahdollisesti ryssitty. Onneksi BB oli koostettu taidokkaasti talon tapahtumista, sitä oli todella ilo katsoa. Vaikka meillä näkyykin 24/7 -suora lähetys BB-talosta netin kautta, selvensi Subin BB paljon talon tapahtumia ja henkilöitä. Jostain syystä kun ei tule istuttua nenä kiinni ruudussa koko ajan, tosi monta mielenkiintoista juttua oli mennyt ohi. Iso osa suorasta lähetyksestä on kuitenkin sitä tylsää arkea, jota me kaikki elämämme. Mitähän tästä omastakin elämästä saisi aikaiseksi, jos leikkaisi koko vuorokauden yhdeksi tunniksi? ;) Ehkäpä jatkossa tässä voi tehdä havaintoja siitä, yritetäänkö leikkauksilla ja materiaalivalinnoilla tyypittää talon asukkeja.

Big Brother talo on todellakin komea, ihan BB-näköinen. Muutenkin ohjelma todella näyttää esikuvaltaan, lieneekö formaatti ja koko ohjelman idea sellainen, että sen ominaispiirteet tulevat helposti läpi eri toteutuksissakin. Talon asukkaat vaikuttavat enemmän samankaltaiselta massalta kuin Englannin BB:ssä, suurin osa asukkaista on vähän yli parikymppisiä sinkkuja, perussuomalaisia. Vaikka nimet ja kasvot ovat jo yhdistyneet, niin ihmisten ominaisuuksien ja luonteen hahmottaminen on vielä pahasti kesken.

Eilinen koostelähetys tarjosi ihan kivan yllätyksenkin, Timo paljastui aivan loistavaksi tarinankertojaksi. Nauroimme hysteerisenä Miehen kanssa tarinalle voiko käteenvetämiseen kuolla.

Puheterapeutti Iina yllättää välillä ronskeilla jutuillaan. Iinan ulkonäkö ja ammatti luovat jotenkin erilaista mielikuvaa, mutta ristiriita ulkoisen ja sisäisen välillä luo kyllä mukavaa jännitettä Iinan persoonaan.

Hanna on siitä mukava, että hänet tunnistaa helposti jo yhdellä silmäyksellä hiuspannoistaan. Montahan erilaista niitä oikein on? ;) Hanna taitaa olla yksi pojista, melkoinen jätkä naiseksi.

Antti S, rapukekkereiden tietoniekka, tuntuu aina vain mukavammalta ja symppikseltä nuorelta mieheltä. Antti, vaikka onkin kova seuramies, ei ehkä ole ihan niin äänekäs ja päällekäyvän oloinen kuin Jani.

Terhi teki muuten eilen itsestään idiootin nyyhkimällä päiväkirjahuoneessa miten epäreilua on joutua nimeämään kaksi ehdokasta poislähtijöiksi. Ei ole tainnut tyttö yhtään tutustua formaattiin... Tai sitten meillä on tässä Suomen vastine Jadelle, tuolle älyköistä himmeimmälle.

***

Nyt Big Brother on kutsunut asukkaita päiväkirjahuoneeseen, ettei vain putoajien nimeämiset olisi käynnissä?

BB:tä kuinkas muuten

Hätäpolkkaus nyt sitten tänne bloggerin puolelle, ei tätä kestä enää!

Onpas ankeaa, kun ei Vuodatukset blogit ovat saavuttamattomissa. Kuinka hitaasti nimipalvelut oikein päivittyy??? Osaa blogeista pääsen lukemaan, omakin napsahti luettavaksi ihan äsken, mutta kirjoittamaan en pääse. Niin ja Elma on poissa näköpiiristä myös, ankeaa!!! Ja just kun mulla olisi niin kovin paljon tärkeää sanottavaa. ;) No ei, ajattelin vain blogata vähän BB:stä taas vaihteeksi, ihan SatuSaden iloksi vain. ;)

Eilinen Big Brother Extra oli ehdoton pohjanoteeraus, ihme tv-chatin ja Jyrkin risteytys. Jos BB kick off -lähetyksessä pompin pois tv:n äärestä aina musiikkinumeroiden kohdalla, nyt Extrassa oli haastateltu musiikkiesiintyjiä ja välillä jopa taustatoimittajaakin. Itse talosta koko puolen tunnin ohjelmassa vilautettiin sunnuntaista rapuillallista parin minuutin pätkä. Välillä juontaja Vappu luki ohjelmaan lähetettyjä tekstareita! Käsittämätöntä tuubaa! Se, että äänet ja kuva olivat epäsynkassa oli pikku juttu, ohjelman sisältö (tai sen puute) oli suurin ongelma. Eikö ohjelman tuottajille ole tullut mieleen, että katselijoita ei kiinnosta muka-sisältö vaan itse BB, talo, asukkaat ja tapahtumat.

Pahoin aavistuksin odottelin illan varsinaista lähetystä, mitenhän sekin olisi mahdollisesti ryssitty. Onneksi BB oli koostettu taidokkaasti talon tapahtumista, sitä oli todella ilo katsoa. Vaikka meillä näkyykin 24/7 -suora lähetys BB-talosta netin kautta, selvensi Subin BB paljon talon tapahtumia ja henkilöitä. Jostain syystä kun ei tule istuttua nenä kiinni ruudussa koko ajan, tosi monta mielenkiintoista juttua oli mennyt ohi. Iso osa suorasta lähetyksestä on kuitenkin sitä tylsää arkea, jota me kaikki elämämme. Mitähän tästä omastakin elämästä saisi aikaiseksi, jos leikkaisi koko vuorokauden yhdeksi tunniksi? ;) Ehkäpä jatkossa tässä voi tehdä havaintoja siitä, yritetäänkö leikkauksilla ja materiaalivalinnoilla tyypittää talon asukkeja.

Big Brother talo on todellakin komea, ihan BB-näköinen. Muutenkin ohjelma todella näyttää esikuvaltaan, lieneekö formaatti ja koko ohjelman idea sellainen, että sen ominaispiirteet tulevat helposti läpi eri toteutuksissakin. Talon asukkaat vaikuttavat enemmän samankaltaiselta massalta kuin Englannin BB:ssä, suurin osa asukkaista on vähän yli parikymppisiä sinkkuja, perussuomalaisia. Vaikka nimet ja kasvot ovat jo yhdistyneet, niin ihmisten ominaisuuksien ja luonteen hahmottaminen on vielä pahasti kesken.

Eilinen koostelähetys tarjosi ihan kivan yllätyksenkin, Timo paljastui aivan loistavaksi tarinankertojaksi. Nauroimme hysteerisenä Miehen kanssa tarinalle voiko käteenvetämiseen kuolla.

Puheterapeutti Iina yllättää välillä ronskeilla jutuillaan. Iinan ulkonäkö ja ammatti luovat jotenkin erilaista mielikuvaa, mutta ristiriita ulkoisen ja sisäisen välillä luo kyllä mukavaa jännitettä Iinan persoonaan.

Hanna on siitä mukava, että hänet tunnistaa helposti jo yhdellä silmäyksellä hiuspannoistaan. Montahan erilaista niitä oikein on? ;) Hanna taitaa olla yksi pojista, melkoinen jätkä naiseksi.

Antti S, rapukekkereiden tietoniekka, tuntuu aina vain mukavammalta ja symppikseltä nuorelta mieheltä. Antti, vaikka onkin kova seuramies, ei ehkä ole ihan niin äänekäs ja päällekäyvän oloinen kuin Jani.

***
Nyt Big Brother on kutsunut asukkaita päiväkirjahuoneeseen, ettei vain putoajien nimeämiset olisi käynnissä?

BB alkoi jo television puolellakin

Tuntuu hassulle, että television puolella BB laahaa ainakin päivän jäljessä. Eilisessä ohjelmassa vuorossa olivat vasta rapukekkerit, viikon tehtävästä ei mainittu sanaakaan. Oli ihan kiva nähdä laajemmat esittelyt asukeista, ehkäpä kaikkien nimet vähitellen etsautuvat mieleen?

En erikoisemmin välittänyt mukaan ympätyistä musiikkinumeroista, minua kiinnostavat lähinnä kilpailijat, heidän taustansa ja itse talo. Sää suosi taas suomalaiseen tapaansa tilaisuutta, synkkää ja vetistä. Lisää kansainvälisiä urheilutapahtumia Suomeen puhumattakaan uusista tv-formaateista!

Kuvakaappaukset eilisistä suihkusessioista päätyivät nopeasti nettiin. Ja se mikä on kerran nettiin päätynyt, pysyy siellä ikuisesti. Aika ankeaa, en oikein usko, että kilpailijoille oli välttämättä ollenkaan selvää, että vaikka talossa kuvataan kaikkialla koko ajan, niin silti talosta ulos menevään kuvavirtaan sisällytettäisiin alastonkuvia suihkusta.

Asukit tuntuvat mielettömän seurallisilta, miten kauan nuo jaksavat puhua yhtä soittoa? Luulisi että puheenaiheetkin loppuvat pian. Tänään kelailivat jos sairastamisia, leikkauksia ja hammaslääkärijuttuja - luulisi, että se on jo juttuaiheiden lopun alkua...

Viikkotehtävässä on pariin otteeseen ollut sammuminen lähellä. Toivottavasti tuli palaa koko 72 tuntia, niin paljon uurastusta ja vaivaa ovat kilpailijat tulen eteen nähneet. Luulisi, että jos vaikka liekkejä ei hetkellisesti näykään tuulen takia, niin eihän se silti tarkoita että tuli olisi sammunut tai hiipunut hiillokseksi.

Prinsessatulitikkuja väsäävä Tiina vaikuttaa mukavalta ja energiselta. Hymy on kuin auringonpaistetta. Se minua vain ihmetyttää, että miten Tiina oikein aikoo pärjätä ehkä kolmekin kuukautta ilman irkkiä...

Timolla särki eilen päätä, migreeniä vaiko rapujuhlien aikaansaannosta? Timo on jotenkin jännä persoona, joskus olen näkevinäni eleissä ripauksen naisellisuutta. Iltaa kohti Timo virkistyi ja turisi mukavia illalla pihalla muidenkin kipinämikkovuoron aikana.

Perttua pidin jotenkin vaisuna, mutta ilmeisesti herra paranee iltaa kohden. Illalla pihalla juttua tuntui Pertullakin riittävän ja miehestä muodostui jotenkin jäyhän, mutta reilun miehen kuva.

Terhi tuntuu olevan nimensä oloinen, terhakka sählä.

Tilastot on iloinen asia

Näin kuukauden kääntyessä taas loppuaan kohti katselin vaihteeksi Vuodatuksen tilastoinnista, millä hakusanoilla sivuilleni on eksytty. Sappeen liittyvät hakusanat ovat yleisimpiä, kymmenen ensimmäisen joukossa kuusi on sappiaiheisia. Toivottavasti sivuilleni sappeilemaan eksyvät saavat edes jotain sappikokemuksistani.

Muita hauskoja hakusanoja:

vauva oksentelu - missäs vaiheessa olen muka moisesta aiheesta jotain höpissyt? Mutta hei, tässä se mitä vauvan oksentamisesta ylipäätänsä tiedän: Äidinmaito on ehdottoman parasta pienelle vatsasairaalle, hellää vatsalle ja imeytyykin nopeasti. Rinta tarjoaa samalla mukavasti ravinnon ja nesteytyksen sijasta lohtuakin. Osmosalia ei tarvitse antaa, jos rintamaitoa riittää. Osmosalissa ei ole mitään mitä rintamaidossa ei olisi.

ompelukoneen paininjalka, teflon-paininjalka - jep, niitä ON erilaisia ja niillä mokomilla on taipumus hukkaantua. Ainoastaan se, joka on ompelukoneessa kiinni, saattaa pysyä matkassa mukana koko ompelukoneen elinkaaren... Teflon-paininjalka on nimestään huolimatta muovinen paininjalka, se luistaa paremmin joidenkin materiaalien päällä (pul kangas, silläkin hakusanalla oli sivuilleni eksytty). Oma teflon-paininjalkani muuten löytyi!

tissitesti - juu juu, tissit tissit! Tissithän kannattaa tutkia rintasyövän varalta ellei sitten hakija etsinyt tissitestiä, jolla testataan mahdollinen alkanut raskaus. Aito ja alkuperäinen tissitesti löytyy Pesun kotisivuilta.

panopäiväkirja - valitan, siitä aiheesta ei täältä löydy yksityiskohtaisia muistiinpanoja. Mitä nyt vain huomioin, että semmoinen blogi vielä puuttuu...

piirretty vauva - mitä häh? No juu, onhan tuo Essi toki joskus Vauvaa vähän kynällä kaunistellut.

täysimetys - jep jep, täysimetys on sitä, että lapsi ei saa mitään muuta kuin rintamaitoa. Ihan totta, ei edes tärkeitä tärkkelyksiä eli perunaa lisäksi! Ja nykyinen suositus on vaivaiset 6 kk, sitten homma menee hankalaksi, kun pitää alkaa sössäilemään ja sotkemaan muiden ruokien kanssa. Mutta hei, useimmat kyllä oppivat syömään siististi, joskus... Jos ette mua usko niin kyllä jos sitten vaikka tätä?

kestovaipat - ne vanhanaikaiset kankaiset rätit, joiden kanssa kukaan järkevä ihminen ei jaksa puljata. Ei kun hei, kannattaa vähän päivittää tietämystä, kestot on tosi kiva vaihtoehto, toisille sopii, toisille ei. Useimmille kai sopisi, jos ennakkoluulot antaisivat kokeilemisen verran periksi.

pumpuli tissit - en kyllä mitenkään voi edes arvata mitä liikkuu ihmisen päässä joka yhdistää nämä kaksi sanaa...

elman tissit - ??? salaraksulla varmasti on nekin mutta pallokalsarit ne vasta aah onkin!

teratologinen tietopalvelu - kätevä paikka, mistä saa tietoa raskauden ja imetyksen aikaisesta lääkityksestä. Älä usko mitä tahansa lääkäriä, vaan ole viisas ja soita teratologiseen itse!

vauvojen maito määrät - ei mitään hajua, mun vauvat on tienneet ihan itse, paljonko tissistä syövät

neulonta - hehehee... Tämä ei ole mikään neuleblogi!

koti kaleidoskooppi - ooh, haluaako Seiska tulla tekemään juttua kuuluisan Kaleidoskoopin kodista? Tartteis vähän siivotakin...

meri-rastila onnettomuus - paljastan huimaavat sisäpiirin tietoni tästäkin aiheesta: Meri-Rastila on viimeisimpien tietojeni mukaan Helsingissä, onhan?

leipäkone - kiva "pieni" vempele, joka on kätevä unohdaa vuosiksi kaappiin pölyä keräämään. Sillä tulee helposti ihanaa leipää, jos vain vaivautuu kaivamaan painavan rakkineen esille...

vitsaus - miten mun blogi ja vitsaus voi liittyä yhteen? Tämähän on kuuminta hottia, kaunokirjallista tulitusta eikä mikään vitsaus! V-I-T-S-A-U-S - ei todellakaan!!!

imettäville vauvalle vettä - no eipä tartte, ei edes tropiikissa, jos vauva saa rintaa aina kun tarvitsee. Sanokaa vaan toisin väittävälle anopille, että Kale sanoi näin ja Kale kyllä tietää. ;) Ja kamoon, kuka hullu jaksaa pulloja keitellä, tissit on helpommat pestä. Ei tartte keittää.

symbioosi äiti vauva - ooh, tämä oli herttainen hakulauseke. Jep, olen ehdottomasti sitä mieltä, että voihan sitä suhdetta symbioosiksikin sanoa. Mutta kyllä napanuora vielä venyy, siamilaisuudesta ei onneksi sentään ole kyse. Huoli ja hätä pois, lupaan että vessaankin vielä joskus pääsee ilman tississä roikkuvaa riippakiveä.

seksiaddikti - täysin outo käsite mulle, luulin että addikti sana liittyy kiinteästi suklaaseen?

kauneuskirurgia - juuei, luomu on kaunista. Pistäkää nekin rahat johonkin hyödylliseen, tilinumeron saa sähköpostilla.

miten saan vauvan nukkumaan - 1) odota kunnes vauvaa väsyttää - tarkkaile vauvayksikön silmiä (hieronta) ja suuta (aukoo) 2) Ota piltti kainaloon ja kömmi sänkyyn 3) Heitä vauvalle tissi suuhun ja nukahda 4) Vauva saattaa nukahtaa itsekin esimerkin innoittamana. Vähäisin merkitys ei ole suinkaan sillä, että nukkuva aikuinen häiritsee kaikkein vähiten pienen nukahtamista...

Näitähän on miljoonia! Nyt ei jaksa enää, vaikka niin mielelläni kerronkin kaikesta kaiken. ;) Eikä sanaakaan BB:stä - ups!

Ensimmäinen BB-viikkotehtävä

Satuinpa tulemaan kotiin juuri sopivasti, pääsin seuraamaan ensimmäisen viikkotehtävän julistusta. Taidan olla erikoisen herkkis, kiva jännitys kihisee selkäpiissä seuratessa suoraa lähetystä. :D

Viikkotehtävä on siis pitää pihalla tulta 72 tuntia, tulen pitäisi palaa tänään klo 14:30 alkaen. Pihalle tuotiin puita, joiden pitäisi riittää tehtävän ajaksi. Kipinävuorossa on kerrallaan kaksi kilpailijaa, vuoron pituudeksi kilpailijat päättivät fiksusti kaksi tuntia. Kahta peräkkäistä vuoroa sama kilpailija ei saa tehdä. Tuli palaa jo, vaikka kello ei ole ihan puoli, ekan kipinävuoron hoitavat Hanna ja Antti S.

Ilmeisesti joukkoon oli sattunut muutama tulta taitamaton, mutta eiköhän tuosta joukosta kuitenkin fiksut kipinämikkoparit löydy. Tehtävä on tylsä, mutta helppo. Ellei Suomen kiva luonto puutu peliin ja sada niin kaatamalla, että tulta on mahdoton ylläpitää... Pelaajat löivät vetoa vain 50 % viikkopottiaan, toivottavasti vedonlyönti tuottaa tulosta.

Miten niin koukussa? Kävinhän minä kylilläkin ja työpaikalla juttelemassa mukavia monta tuntia tässä välissä! ;)

BB on täällä!

BB alkoi eilen ja harmillisesti vain kaapelissa tai ostamalla nettitv:tä talon tapahtumia pääsi seuraamaan tuoreeltaan. Kaapelia ei meillä ole, tylsä Lännen puhelin ei suostu kaapeloimaan tätä aluetta, kuulemma joskus männä vuosina on asiaa tiedusteltua eikä kiinnostusta ollut tarpeeksi. No hei, ei ole heille tullut mieleen, että asujamisto on uusiutunut tällä aluella aika paljon. Mummoutuneet "kyllä meille Ylen ykkönen ihan hyvin riittää" asukkaat väistyvät vähitellen "kanavataivas meille nyt heti kiitos" ihmisten tieltä.

Onneksi sentään on Netti-tv, hetken keskustelimme Miehen kanssa kannattaisiko tilata ja pläjäytimme sitten koko kauden kerralla. Tämähän on silkkaa Säästöä, jos olisi kituutettu tunti kerrallaan 1,90 eur per kärsimys, niin äkkiähän tuo koko kauden hinta 25 euroa olisi tullut täyteen. Tietokoneen näytöllä on vähän kurja seurata pientä ruutua eikä koneen äärelle mahdu kahta istumaan mukavasti ilman erityisjärjestelyjä, joten Mies viritteli kuvan televisioon av-linkin kautta. Tosin ei ilman hankaluuksia, välillä kuva näkyi vain ja ainoastaan televisiossa ja tietokoneen näyttö oli pimeänä, mutta nyt onneksi pelittää. Tosin valitettavasti uudet ikkunat aukenevat tuonne television puolelle, vaikka monitori onkin oletusnäyttönä. Mutta hei, tämä on pientä siitä ilosta, että illalla (lue myöhään yöllä) istuimme Miehen kanssa mukavasti sohvalla katselemassa rapujuhlia BB-talosta.

Heti aamulla pistin taas telkan BB-kanavalle, mukava on puuhailla lasten kanssa ja tehdä aamutoimia BB aikuisseurana. Jep, kyylä mikä kyylä. Yritän vähitellen tutustua asukkaisiin ja opetella nimiäkin. Tässä pari mieleenjäänyttä.

Minna: Joukon seniori, jo neljääkymppiä lähestyä äiti. Vaikka lapset ovatkin jo 12- ja 14-vuotiaita, niin mahtaa tulla ikävä, jos oleskelu talossa muotoutuu kovin pitkäksi. Minna vaikuttaa oikein mukavalta ja lämpimältä ihmiseltä.

Mika herätti huomiota kaljupäisyydellään, muutoin en ole vielä päässyt miekkosesta sen kummemmin selville.

Antti A: Tässäpä varmasti tyttöjen suosikki, pörröpää, jolla on vinkeä virnistys.

Jani: Vaikuttaa melkoiselta suupaltilta, saapa nähdä loppuuko muiden kärsivällisyys höpöttäjään piankin. Kovasti heilui taas tänäkin aamuna BB-sääntönivaskan kanssa.

Kathy eli Kati: Herätti huomiota punaisella tukallaan ja huulilävistyksellään. Muut näytöt odottavat vielä...

Aika köyhää on vielä tämä henkilöntunnistus, mutta kun on vähän muutakin tekemistä... Talo vaikuttaa ihan kivalta ja sohvat oikein lokoisilta. Eilen illalla talossa oli rapujuhlat. Rapujen syöminen taisi olla monelle uusi juttu, onneksi joukosta löytyi tietäviä opastajia. Seurustelu ja tutustuminen rapupöydän ääressä vaikutti oikein kotoisalta, mukavia ihmisiä on tuotantotiimi tainnut osata valita taloon.

Tänä aamuna ihmettelin, kun satuin vilkaisemaan kun Kati kävi suihkussa. Eikö asukkailla ole mitään intimiteettisuojaa? Kuvissa näkyi ihan suoraan peppua ja tissiä. Illalla kahdeksalta alkaa ensimmäinen lähetys Subtv:n puolella. Ehkäpä silloin henkilöt tulevat esittelyjen kautta paremmin tutuiksi? Ok, onhan netissäkin esittelyjä, mutta ei niitä tämmöinen dementikko muista...

Vauva kävelee!

Vauva päätti sitten opetella kävelemään, mokoma! Karu totuus selvisi minullekin, kun Mies tuli kertomaan, että olen taas taaperoimettäjä. Ilmeisen lempeä tapa kertoa, että Vauva kävelee... Pinnat Miehelle siitä. Onneksi tuo ei sentään vielä kiroile, että tissiä prkl!

Innostunut kävelijämme on nyt 10 kuukautta ja kokonaista 2 päivää vanha. Vielä perjantaina pilailimme Miehen kanssa, että Vauvalla on pari tuntia aikaa oppia kävelemään ennen kuin täysi kymppi tulee täyteen. Taisi mokoma kuulla, ei ihan kuitenkaan ehtinyt rajapyykkiin.

Tuollaisen pienen kävely on kovin suloista. Matka taittuu pienin, huolellisin askelin, mielellään henkinen tuki eli joku tavara kädessä. Reittisuunnittelu on myös äärimmäisen tärkeää, Vauva optimoi reitit niin, että matkalla on mahdollisimman paljon tukiseiniä ja mahdollisimman vähän pelottavaa avonaista lattiaa. Tosin voi sitä riemastunutta ilmettä, kun matka taittuu ihan ilman koskematta mihinkään. Pojalla on virne korvasta korvaan.

Mies vielä esitti sellaisen viisauden, että kaikki johtuu ihan vaan kestovaipoista. Pamperseilla ei kuulemma vielä käveltäisi... Tosi fiksu mies mulla!

Lupa syntyä

Veljen ja hänen vaimonsa vauvalla on nyt minunkin puolestani lupa syntyä, sain juuri ommeltua petivaatteet pienoiselle. Olipas pitkästä aikaa mukava ommella lakanaa, tyynyliinaa ja pussilakanaa: Pelkkää suoraa ommelta, kaasujalka sai olla pohjassa ihan huoletta. Ei karkailevia kuminauhoja tai pul-kankaaseen jämähtävää paininjalkaa.

Kankaat ovat Boråsin puuvillaa, pussilakana on kaksipuolinen, toisella puolella kukkia ja toisella ruutua. Tyynyliina on pelkkää kukkaa ja lakana yksivärinen keltainen. Mallasin tähän vauvanpetiä arkkupakastimen päälle...

Essi haluaa majakan

Olimme äsken ulkona ja Essi ilmoitti tomerana haluavansa oman majakan. Pyyntö oli sen verran ihmeellinen, että väistin moisen vaatimuksen ilmoittamalla ettei äiti osaa rakentaa, pyydäpä isiltä. Isi onkin mielissään, remonttia riittäisi jo minunkin vaatimuksieni täyttämiseksi hamaan tulevaisuuteen ja nyt pitäisi vielä majakkakin rakentaa! Toivottavasti tulee iso majakka ja koko Pyhäjärviseutu saa hyötyä Essin päähänpistosta. ;)

Joskus pihalla Essi menee myös lautasantennin luo ja lähtee kirkuen juoksemaan sen luota: "Lentävä lautanen!!!" Eräässä Muumi-jaksossa lentävä lautanen ahdistelee Hipsu-raukkaa ja sieltä tuokin leikki lienee peräisin.

Veikkaanpa että majakastakin saamme kiittää Muumipeikkoa ja kavereita. Joskus on suorastaan hämmentävää kuunnella, mitä kaikkea Essi onkaan omaksunut Muumipeikosta. Eräänäkin päivänä neiti selitti, miten Muumi-pappa ei tykkää Jenni-tädistä ja miten Jenni-tädillä on paljon kultakolikoita. Alisa vilahtelee puheissa harva se päivä ja olen varma, että kyseessä ei ole kukaan oikea tavattu Elisa vaan noidan tyttärentytär Muumipeikostapa tietenkin. Muumipeikko on tosi in, Yle kun ystävällisesti on näyttänyt läpi kesän joka arkipäivä jaksoja Muumilaakson seikkailuista. Kovia seikkailemaan nuo muumit!

Samainen neitonen esitteli innoissaan myös hevosen kenkää. Ilmeisesti meille on kohta laukkaamassa heppa hakemaan kenkäänsä ja Essi elää siinä luulossa, että saa laittaa ihan itse hevoselle kengän jalkaan. Jaiks! Siitä tulikin mieleeni, että mihinkän Essi sen kengän oikein pisti. Siihen olisi todella mielenkiintoinen jurauttaa ruohonleikkurilla...

Nytkin selkäni takaa kuuluu: "Äiti, tahtoo katsoa Muumipeikko!" Eikö lapset ikinä kyllästy?

Flunssa pyrkii kylään

Jo kolmatta päivää olo on tukkoinen ja nenä vuotaa. Minulla ja Miehelläkin eikä vain räkänokilla ei kun siis lapsilla. Vauva onkin pari päivää ollut kitisevä mammapoika, parkuhan siitä tulee, jos äiti ei ole ihan käden ulottuvilla. Oma pinnakin on aika tiukalla, puolikuntoisena sitä ei oikein jaksaisi kuulla kitinöitä ja vätinöitä. Mutta minkäs teet, äiti on äiti vaikka kuinka kolottaisi.

Essi kävi tänään toista kertaa kerhossa, kylläpäs taas neito tykkäsi. Ei ehkä ollut ihan niin intoa piukassa kuin edellisellä kerralla, mutta innoissaan silti. Sääli vaan kun kysymyksiin mitä kerhossa oikein tuli puuhattua, ei oikein saa selkeää vastausta. Essi kyllä kovasti laulelee kerhossa opittuja lauluja, mutta valitettavasti niistä ei ota selvää mitä ne oikein ovat. Toisaalta en minä varmasti osaakaan kerholauluja, joten arvaaminen on entistä hankalampaa.

Tänään koitti hirmuinen katastrofi täälläkin. Kerrankin kun tulin ennen kolmea koneelle ihan oikeissa asioissa eli tarkistamaan netistä yhtä Ruokamaailman reseptiä, niin eikös verkkoyhteydet olleet poikki! Paniikki, eikä suinkaan sen reseptin vuoksi! Sosiaalinen elämäni valui nettiyhteyksien menetyksen myötä piuhoja pitkin suoraan netin viemäriin... Koneen uudelleenkäynnistys ei auttanut, joten uhkarohkeasti jätin Essin puuhaamaan omiaan alakertaan, Vauvan ruoan jäähtymään keittönpöydälle ja Vauvan itsensä lattialle huutamaan perääni ja kipusin yläkertaan boottailemaan adsl-motikan. Vauvan sulosoinnut (jaiks!) säestyksenä katselin, että motikka lähtee käyntiin ja palasin alakertaan vain huomatakseni, että Essi mokoma oli vetänyt nassuun Vauvan jäähtymässä olleet ruoat. :P Omiinsa ei tietenkään ollut koskenutkaan. Argh! Onneksi sentään netti lähti taas toimimaan, mikä lie härö taas ollut.

Hyvällä äidillä on kuulemma silmät selässäkin. Harmi vaan kun ei mulla, tosin tämmöisessä vanhassa talossa pitäisi olla silmät jokaisessa kerroksessa, ylä- ja alakerrassa sekä kellarissa. Joutaisiko keneltäkään ylimääräisiä silmäpareja, niille olisi kova tarve?

Kauneus on kovaa työtä?

Viikonlopun iltapäivälehdissä oli kirjoituksia kauneudelleen uraa tehneistä naisista, Kolme kertaa ikuisuuden kirjoittajakin pohti naistenlehtien kauneuskuvaa, irkissä törmäsin viime viikolla ihmiseen, joka kokee ammattinsa edellyttävän isoa satsausta ulkonäköönsä. Ovatpas ulkonäköasiat nyt pinnalla!

Lehtien ja elokuvien kauneuskäsitys on käynyt minulle sitä vieraammaksi, mitä enemmän ikää on karttunut. Nuo kuvien täydelliset naiset, joilla eivät edes lähikuvissa näy ihohuokoset ja joiden peputkin ovat ylimaallisen sileitä ja selluliitittomia, kiinteydestä nyt puhumattakaan. He hymyilevät täydellisessä järjestyksessä olevilla hohtavan valkoisilla hammasrivistöillään, jokainen hiussuortuva ojennukessa. Mainoisten mallit ovat tuskin naisiksi kehittyneitä vielä, iho hohtaa nuoruutta. Kuuluisat kaunottaret voivat olla jo vähän iäkkäämpiäkin, mutta ikä ei heistä saa näkyä.

Oikeassa elämässä julkisten kaunotarten tapaan laitetut naiset näyttävät jotenkin muovisilta. Keinotekoinen rusketus näyttää siltä mitä onkin, keinotekoiselta. Ylenmääräinen meikki vie ihon heleyden ja luonnollisuuden puhumattakaan siitä, millainen kierre se on. Ilman meikkiä joka päivä irtoripset ja muut sälät kasvoilleen naamioksi ripustavat muovikaunottaret näyttävät ilman suojavarustustaan valjuilta. Pitkistä rakennekynsistä mietin aina, että mitenhän tuo ihminen onnistuu normaaleissa askareissa ja varsinkin jos on kysessä äiti, niin miten vauvan hoitaminen mahtaa onnistua. Minä raavin välillä jo näillä töpökynsillänikin pientä tahtomattani. :P Jatkettuja hiuksia ihailen joskus minäkin, tulokset ovat aivan upeita vaikkakin hintavia. Kauneuskirurgia menee jo aivan toisiin ulottuvuuksiin, ei sitä tämmöinen maalainen omenanaama voi millään ymmärtää!

Kun oma kauneuskäsitys näkee enemmän kauneutta luonnollisissa ihmisissä, on vaikea ymmärtää, miksi osa meistä on valmiita uhraamaan ulkonäköönsä paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. Varsinkin kun monesti ulkonäkönsä vangiksi jääneet ovat jo luontaisesti viehättäviä ihmisiä eikä ainakaan minun silmissäni yletön ulkoinen puleeraus yhtään paranna heidän ulkoista viehättävyyttään. Sisäisestä nyt puhumattakaan, on vaikea ajatella kovin jalosti ihmisestä, jonka elämä pyörii pakonomaisesti oman ulkonäön ympärillä. Lähinnä vain säälittää, sillä jokainen meistä on tuomittu hävimään taistelun ikää vastaan ja valitettavasti naistenlehtien meillä syöttämä malli on mitä suurimmassa määrin pelkkää nuoren naisen kauneutta.

Vähän aikaa sitten ostin Sound of Music -dvd:n. Sen extroilla elokuvasta puhuivat Julie Andrews (elokuvan Maria) ja Charmian Carr (elokuvan vanhin tyttö, Liesl). Huomio kiinnittyi heti Julie Andrewsin kireään ihoon ja muuttuneeseen suuhun. Kasvojen herkkä ilmeikkyys oli poissa kauneusleikkausten jäljiltä. Charmian Carr sitä vastoin oli ryppyisempi, mutta edelleen niin kovin kaunis. Eloisa oma itsensä, luonnollinen, kaunis iästä huolimatta. Surettaa, että jopa suuret tähdetkin haksahtavat noudattamaan typeriä kauneusihanteita tajuamatta menettävänsä siinä oman ilmeikkyytenstä saamatta siltikään oikeasti nuoruutta takaisin.

Kun katson taas itseäni ohimennen peilistä, näen ehkä ohimoiden harmaat, ihon epätäydellisyydet ja nököhampaani. Vartaloni, joka kantaa aivan liian montaa kiloa. Minun onneni on se, että en koskaan ole ollut kaunis, ei minua haittaa näyttää omalta itseltäni. Varsinkin kun tiedostan sen, mitä edes kauneusihanteiden vajavainen täyttäminen vaatisi, en todellakaan ole valmis uhraamaan niin paljon työtä kauneuden eteen. Ihanteiden ulkopuoleltakin löytyy paljon kaunista, se vain täytyy löytää. Hmm, muistan varmasti aina isomummoni kädet, kurttuiset, jänteiset, mutta niin kauniit. Elämän muokkaamat, ahkerat kädet.

Viisas pieni poikani

Ylpeä äiti esittää: Viisas pieni poikani osaa jo vallan mainiosti laululeikkejä. Tiedättehän sen nykykersoille Huvitutin tunnetuksi tekemän värilaulun? Tosin leikittiin sitä ennen mitään tuttejakaan.

Kenellä on päällä jotain sinistä? Jotain sinistä?
Sen on vuoro kitistä, jollon jotain sinistä, jotain sinistä.

Ja näin minun viisas poikani leikkii:

On se vaan niin taitava jo! Eikä ikääkään vielä ihan kymmentä kuukautta!

Laiskaa viikonloppua

Viikonloppu on mennyt loistavissa merkeissä eli univelkojen kuittailussa. Vauva mokoma kun tuppaa heräilemään viimeistään kasilta jos ei jo seiskalta. :P Nyt viikonloppuna minä otin heräilevän poikasen huomaani ja torkuin mönkijän kanssa olohuoneen lattialla. Kun Mies ja Essi heräsivät, menin sänkyyn jatkoille. Mulle kuin tuo nukahtaminen ei tuota ongelmia kuin poikkeustapauksissa. Mies on kiikuttanut jossain vaiheessa kumpanakin aamuna Vauvan tissille ja niinpä olemme sitten kumpikin heränneet pirteinä, tänään niinkin aikaisin kuin yhdeltä. Jees, tämä se on elämää!

Tänään kaivoin leipäkoneen pölyyntymästä kaapin kätköistä. Mokoma mun oli pakko saada joskus yli vuosi sitten, mutta kun sitten raskauduin, en jotenkin kestänyt tuoreen leivän tuoksua. Joten siirsin mokoman kapistuksen hyllyyn ja sinne jäi. Juuri äsken kone piippasi valmiin merkiksi ja voi että olikin hyvää! Leipäkone tekee niin ihanan kuohkeaa, rapeakuorista leipää.

Pellava-auringonkukkaleipä

2 dl vettä
1/2 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl kuivahiivaa
30 ml pellavansiemeniä (no runsas... ei meillä pihistellä ;D)
30 ml auringonkukansiemeniä (samoin)

Leipäkoneeseen vehnäleipä-ohjelmalle, tumma paisto. Taikina on 500 g taikina.

Koska paisto-ohjelma kestää ikuisuuden eli yli kolme tuntia, oli pakko keksiä myös muuta ajanvietettä, joten laitoin uuniin kuidukkaan omenapiirakankin. Hmm, mikähän leipomisvimma nyt onkaan iskenyt? Pistän omenapiirakan Herkkupeppuihin kunhan jaksan. Tulos on vielä uunissa, joten pitäähän tässä kuvaakin odotella.

Essi kyselee ja ompelee

Keskustelimme äsken vakavia Essin kanssa.

Essi: Onko äidin masussa vauva?
Kale: Ei ole, mutta äidin masussa on ollut Vauva ja sinäkin. Muistatko kun äidillä oli iso masu ja sitten Vauva tuli masusta pois?
Essi: Oliko isikin äidin masussa?
Kale: Ei ollut, isi oli mummin masussa.
Essi: Ja äitikin?
Kale: Joo, äitikin oli mummin masussa, mutta eri mummin. Muistatko kun sinulla on kaksi mummia? Äiti oli sen mummin masussa, joka hoiti sinua vähän aikaa sitten.
Essi näyttää vakavalta ja kysyy: Kenen masussa Aku Ankka oli?
Pidättelen naurua: Aku Ankka on ankka, joten ei kenenkään. Aku kuoriutui munasta.
Essi: Entäs Mikki Hiiri?
Kale: Mikki Hiiri oli hiiriäidin masussa kyllä.

Essi tyytyy vastauksiin. Vauva masussa -keskustelut saivat alkunsa, kun tavattiin veljen vaimo kuukausi sitten. Heillehän on ihan näillä näppylöillä tulossa vauva, vauvamasu teki Essiin vaikutuksen.

***

Essi innoistui ompelukuvista. Tänään taas jatkettiin, minä neuloin ja Essi ompeli kuvaansa Vauvan päikkäreiden ajan. Essi selittää ommellessaan tärkeänä kenelle kuva on, se on lahja. Ja hieno lahjahan siitä toki tuleekin!

Mitä itse tehty vaippa oikein maksaa?

Mies erehtyi eilen kysymään, että mitäs uudelle aio-vaipalle tulikaan hintaa. Laskin tässä aamuni iloksi suunnilleen kustannukset, tulos yllätti. Olin näppituntumalta arvioinut euron kaksi halvemmaksi.

pul-kangas 1,71 e
kuivaliinakangas 1,88 e
hamppufleece 2 e
tarrat 0,54 e
kuminauha 0,11 e
microkuitufrotee 0,86

Yhteensä 7,1 eur

Onhan tuossa jo kuitenkin jonkun verran kustannuksia, ompelulangalle, sähkölle ja kuluneille hermoille en laskenut sentään hintaa. Mutta hei, mikä harrastus olisi ilmaista! Vaippoja saa toki tehtyä halvemmallakin, tässä kaikki materiaalit olivat uusia ja pul-kangas nosti sekin vaipan kokonaishintaa mukavasti. Mutta eipähän nyt tarvitse erillisiä kosteussulullisia pöksyjä päälle.

Koska laskeminen ei vielä riittänyt, mietin, mitä kestovaippaslogan "yksi kestovaippa päivässä säästää 365 kertavaippaa vuodessa" rahallisesti tarkoittaisi.

365 kertavaippaa vuodessa olisi noin 6 pakettia, jos ajatellaan, että yhdessä paketissa on 60 vaippaa. Jos paketin keskihinnaksi ottaa helpon luvun 10 euroa, niin läjälle tulisi hintaa 60 euroa. Pesukustannuksille jäisi näin yli 50 euroa vuodessa, ihan äkkipäätään ajatellen voisi jopa kuvitella, että kyllä kestoilemalla todellakin säästää! Tai sitten mun laskelmissa on taas jossain parin kertavaipan mentävä aukko. ;)

Tässäpä eilinen tekele pesun jälkeen, nyt kumpparitkin jo toimii, kun pul vähän pehmeni pesussa. Istuu ihan kivasti. Ainoa harmi on se, että Vauva repii tehokkaasti tarrat auki, mokoma riiviö!

Pullistelua

Nyt on PUL vaippa pullisteltu kokoon. Olipas jobi! Ompelukone jökkäsi kuin mummo tervaan kun paininjalka sai pullit alleen. :P Eikä tietenkään ompelukoneen tarvikelaatikkoa, jossa olisi ollut teflon-paininjalka just mokomaan tervakangasta varten, löytynyt mistään. Kuka täällä meillä oikein piilottaa kaiken ja sotkee? Muutenkin tuo pul-kangas oli haasteellista ommeltavaa, paksua ja rapisevaa kuin mikä, kuin olisi pahvia ommellut. Toivottavasti pehmenee pesussa ja tuosta tulee Vauvalle vaivaton hoitovaippa...

Sisällä siis kauttaaltaan Myllymuksujen kuivaliinakangas ja hamppufleece, imuna vielä kerros hamppufleeceä ja kaksi kerrosta Lidlin mikrokuitupyyhkeitä.

Palasia mun jännittävästä elämästäni!!!

(Otsikossa parit huutomerkit, Elmalla, tuolla hienolla daamilla Kaivopuistosta, alkaa päiväys mennä umpeen, joten minäkin yritän autella huutomerkkivaraston harvennuksessa)

EEIIIIIH!!! Siis eihän ELMALLA ole päiväys mihkään menossa vaan niillä Elman HUUTOMERKEILLÄ! Noin, sainpahan parit taas käytettyä!

Edellisen polkkaukseni tehon hämmentämänä jäi eilinen uutiskatsaus Jännittävään Elämääni julkaisematta. Mutta kiitos nyt kuitenkin sille reippaalle hakkerille, joka kävi postaukseni innoittamana löysyttelemässä parit mutterit Kotikarusellista. Tosin huoltokatkos oli kuitenkin lyhyt, se pyörii sittenkin taas!

Toisekseen aikani kuluu aloittamani suurtrilogian "Kadonneen tilaajan metsästys - täältä Utsjoelle ja takaisin" -merkeissä. Vaikka suuret kuviot ovat hyvinkin selvillä, silti järkyttävien tapahtumien ja salaliiton siirtäminen paperille kaunakirjalliseen (ööh, kaunokirjalliseen) muotoon vie näinkin lahjakkaalta ihmiseltä vartin jos ehkä kolmannenkin. Pistäkäättenhän ennakkotilaus vetämään, tästä teossarjasta kohisee vielä koko maailma! Hollywood-nuuskijoille vinkkinä, että elokuvaoikeudet ovat vielä vapaina...

Mutta hei, sitten siihen itse jännitykseen! Mun postiloota kolisi tänään, se mistä jo irkissä olen pari päivää vaahdonnut, saapui tänään. Myllymuksujen NEON PUL!!! Tuli sieltä myös Seiskan (kyllä, meille tulee Seiska, tuo juorulehtien kuningas, kuningatar ja narri) tilaajalahja askelmittarikin, mutta se nyt ei ole puoliksikaan niin hauskaa. Tosin suunnittelin jo keikkuvani se vyötäröllä pari päivää ja varsinkin raportoivani tulokset tänne - palatte varmasti halusta tietää, kuinka vähän minä liikunkaan ja kuinka paljon levitän peppuani tässä koneen ääressä...

Niin mutta tästä herkkujen herkusta pitäisi tulla aio-vaippoja vauvalle jossain vaiheessa.

Vauva opettelee seisomaan ilman tukea, jätkä irrottaa itse otteensa tuesta ja kokeilee parisen sekuntia miltä tasapainoilu tuntuu. Samainen herra erehtyi eilen ottamaan kaksi askelta ilman tukea, Mies mokoma kun huijasi. Talutti ensin pientä miestä ratakiskon kappaleella (no hei, siis _lelu_rautatien!), irrotti sitten itse otteensa ja seurasi miten Vauva raukka huijattuna käveli ne pari askelta. Minne mun pieni vauva oikein meni?

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä: Essi aloitti tänään seurakunnankerhon. Neiti oli oikein polleana menossa kerhoon, matkalla treenasimme miten kerho-sana oikein sanotaan. Essi on vakaasti sitä mieltä, että paikka on KERMA - no toki, kyllähän sinne riiviöiden kerma kokoontuu... Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen, että jos kummiskin muutkin kuin äiti ymmärtäisivät paremmin sanan KE(R)HO, Essi ei siis osaa sanoa r-kirjainta. Hoitotäti sattui tuomaan samaan aikaan Essin kavereita, joten neiti meni ihan innolla kerhotädin mukaan.

Hakiessa sain mukaani sinne tänne sinkoilevan energiapallon, Essi viiletti parikymmentä metriä rattaiden edellä koko matkan. Kerhossa oli ollut hirveän kivaa, oli syöty eväitä ja leikitty ja luettu satuja ja piirretty ja ja ja... Essi odottaa jo nyt innolla ensi viikkoa ja uutta kerhoilua. Kotona Essin kassista löytyi kerhossa piirretty kuva, Essi laittoi sen ihan itse jääkaapin oveen magneeteilla kiinni. Niisk, minne mun toinen pieni vauva meni?

(Laskiko kukaan, montako huutomerkkiä käytin?)

Uudet polkkausäännöt - voimassa heti!

Hetki sitten toistin taas joka iltaisen rituaalini eli tarkastin Blogilistalta kuinka monta tilaajaa minulla ja Kotikarusellillä on. Aluksi hymy kohosi huulilleni, yksi uusi tilaaja. Hienoa! Mutta kun sain hidastelevan Blogilistan Kotikarusellin lukeman - hidastelevan ihan syystä, sen tulin karvasti kokemaan kun näin, että Kotikarusellillä oli kokonaista KAKSI uutta tilaajaa! Tämä on HUUTAVA VÄÄRYYS! Oi miksi oi miksi oi miksi Tsu on taas yhden tilaajan Kaleidoskooppia edellä.

Sekin on jo minulta huomattava myönnytys, että olen valmis tyytymään tasapeliin. Jos maailma olisi oikeudenmukainen paikka, minulla olisi KOLME KERTAA niin paljon tilaajia kuin Tsulla koska Tsulla on KOLME KERTAA niin paljon lapsia kuin minulla. Kyllähän näissä asioissa joku roti pitäisi olla... Mutta ei, vaatimattomana ihmisenä olen valmis tyytymään myös tasapeliin.

Tämä ei nyt vetele, tästä lähtien noudatan polkkauksessa ja Blogilistalla uusia, reiluja sääntöjä:

1. Blogilistan suosikeihin en hyväksy yhtään blogia, jossa ei ole vähintään kerran historian aikana viitattu ja linkitetty blogiini.

Hähää, siinä meni se onneton Blogisanomatkin. Aina nekin horisee jostain Sellisteistä (varmaan joku kiero viittaus Koti Karu Selliin taas, ei ihme että Kotikarusellillä on yksi tilaaja enemmän...) ja kirjallisuudesta (Pässi ja Illusia?), mutta eivät löydä joukosta todellista helmeä eli MINUA! Samainen täysin turha aviisi ei löytänyt edes Blogistanin parhaiten nimettyä uutuuttakaan...

2. Jatkossa aion pitää huolen myös siitä, että kilkuttelen blogini kaikkiin seksikkäisiin blogiluokkiin. Huolellisten tutkimusteni tuloksena olen päätellyt, että seksikkäintä Blogistanissa ovat sukkapuikot, Neulonta-luokka, here I come!

3. Lahjon kaikki sukulaiseni ja tuttavani tekemään tunnukset Blogilistalle ja ruksimaan Kaleidoskoopin. Koska kyseinen ihmisjoukko koostuu Miehestä, joka ei blogiani suurin surminkaan suostu lukemaan ja kahdesta lukutaidottomasta tulevaisuuden toivosta, olen pakotettu tekemään itselleni suuren joukon varjotunnuksia.

4. Pitkin hampain saatan joskus linkittää ystävällismielisiin blogeihin, jos ne ovat suorastaan loistavia, mutta vastapalvelukseksi odotan välitöntä linkittämistä takaisin Kaleidoskooppiin.

5. Aion jatkossa valita myös aiheeni paljon tarkemmin, tiedän toki, että jännittävän elämäni seuraamisessa on valaistuneille riittävästi hiuksia nostattavaa hypetystä, mutta koska tahdon palkita uskollisia asiakkaita entistä enemmän, satsaan jatkossa vielä entistä enemmän syrjähyppelyyn sinne tänne. Kyllä määrä AINA laadun voittaa!

6. Varasuunnitelmana on joko opetella hakkerointi tai kasvattaa tulevaisuuden toivoista hakkereita, jotka murtautuvat Blogilistalle ja muuttavat asiat kerta tietomurrolla siihen tilaan, missä niiden pitäisi olla!

7. Jokaiseen postaukseen upotan piilotekstillä suosituimpia internetin suosituimpia hakusanoja kuten Paavo Väyrynen, pötsi ja nenäkarvat.

Mutta nyt menen itkemään sohvannurkkaan... Tsulla on yksi tilaaja enemmän!!! Onneksi on sentään se samperin Fifi johon pyyhkiä kuumat kyyneleet...

Fifistystä

Lauantaina kävi pieni virhe kaupassa, tuli hankittua harmaata Kotiväkeä toista Fifiä varten. Eihän minun tietenkään pitänyt... Aloin sitten kotona tekemään Fifi2:sta ja tajusin tehneeni ensimmäisen Fifin alun päin prinkkalaa. :P Eihän siinä nyt vasta ole kuin ensimmäinen kerä neulottuna, mutta mutta... Meriselitykseni on se, että Fifi1:n kaavan suunnan takia onnistuin tulkitsemaan kolmioiden suunnat väärin. :P Mutta se ei selitä sitä, miksi en tehdessä tajunnut kallistusten olevan vääriin suuntiin... Purkamista tiedossa.

Uusi Fifi kehittyy Essin vastustuksesta huolimatta, neiti on käynyt vetämässä puikon pois välillä.

Muutoin elämässä ei ole mitään uutta, lapset on hunningossa kuten aina ja Mies-parkakin pyörii jossain nurkissa? Ei kun Mieshän tekee mulle just iltapalaa. :)

Paljon melua kaukosäätimestä

Posti toi ystävällisesti Lasten oman kirjakerhon kuukauden paketin ja siinä oli mukana Möhköfantti-dvd. Levy aiheutti ilmeen kirkastumisen niin äidillä kuin tyttärelläkin, minulla siksi, että sillä saa tunnin rauhaa tuosta isommasta riiviöstä, Essillä kai siksi, että tuo sohvaperuna kyllä jaksaisi katsella noita vanhojakin tunnista toiseen saati sitten uusia... Kuka muka on sanonut, että lapsia ei kasvateta istuttamalla telkan ääreen ja painamalla play viihdelaitteista? Niin, kysyn vaan!

Puurokin upposi Essin naamariin ennätysvauhtia, lahjoin törkeästi Möhköfantilla. Sitten olohuoneeseen ja Möhköfantti dvd-asemaan - tai ei, dvd:n kaukosäädintä ei näy. Meidän alakerran dvd on hajoamispisteessä, laitteen näppäimet ei toimi. Paniikissa etsin kaukosäädintä, näin sieluni silmin kuinka elämäni kuvat vilahtivat edes... ei kun siis tunnin lepotauko ilman isoa riiviötä liihotteli kauas näköpiiristäni. Valjastin jo Essinkin avuksi etsintään, Essin menetelmät vain ovat vähemmän perinteisiä:

Kaukosäädin! Missä sinä olet???

Sitten käsi korvalle ja hetki kuuntelua ja sama alusta. Hassu riiviö!

Epätoivoissani soitin jo Miehelle, mikään ei piristä niin kuin syntipukin haukkuminen. Viimeksi kaukosäädintä olivat käytelleet Mies ja Vauva, katselivat mokomat MacGyveriä jonain männäiltana. Soiton jälkeen puhkuin uutta tahtoa löytää kaukosäädin ja aloin purkamaan sohvaa. En sentään paloiksi enkä kirveellä, kiskoin vain istuintyynyjä irti ja BINGO! Ensimmäisen tyynyn alla tuo kaivattu kapistus luurasi. Essi huuteli kannustavasti vieressä JIPPII! JIPPII!

Möhköfantti koneeseen, Vauva hetkeksi syliin nukahtamaan ja ihana rauha laskeutui taloon. Tämä se vasta on kotiäidin elämää!

Tupperit takana, puuroputki edessä?

Ei vaan, taktisesti maksoin laskut päivällä _ennen_ Tuppereita ja tilin saldon muistaminen auttoi hillitsemään ostomaniaa. Tuppereilla on ihan kiva käydä, tällä kertaa kiikarissa oli ihan must-ostos eli Tupperin purkinavaaja. Lapsiperheessä moinen kapistus on oiva, terävät reunat ovat pienille nopeille sormille muutoin iso riski. Tupperware-hinnoittelu on ainoa huono puoli, vaikka muutoin tuotteet vallan mainioita ovatkin.

Tupperit ovat myös herkkusuun kiva illanvietto, emännät todella panevat parastaan. Tälläkin kertaa tarjoilu oli suorastaan ylenpalttista, kolmea eri piirasta, kuivakakkua ja kahta lajia keksejäkin. Essi näytti taas hyvän kotikasvatuksen tuloksia kahmimalla keksejä minkä ehti. :P Nautitut keksin näkyivät loistavasti suun ympärillä, suklaa paitsi on hyvää myös tahmaa leikki-ikäiset.

Vauvan jätin rohkeasti Miehen armoille, kumma kyllä koitoksesta selvisivät hengissä ja ilman vaurioita sekä isä että poika. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että minä en olekaan korvaamaton? ;) Paikkailin kuitenkin omaa kolhiintunutta imagoani heti kotiinpaluun jälkeen parkkeeraamalla sänkyyn Vauva tissillä, Essi tuli vielä kasan päälle, joten tunnelma oli tiivis.

Kamala painajainen ja ruokareseptit

Näin viime yönä unta, että olin käymässä vanhassa mummolassani. Ei muuten mitään, mutta kun mummi ja ukki ovat jo vuosia sitten kuolleet ja mummolakin on myyty pois. Mutta se ei ollut painajainen vaan se, että kestovaippailimme tietty reissulla kuten normaalistikin. Ja tuo eilinen Ottobren Appelsiini oli tietenkin mukana ja ahkerassa käytössä. Vaippa hävisi jonnekin likavaippakorista ja paniikissa sitä hetken etsittyäni löysin sen pihamaan kurasta toinen takasiiveke leikattuna! Argh! Kamalaa, sydän lyö varmaan vieläkin tuhatta ja sataa... Onneksi löysin vaipan ihan ehjänä likapyykistä, mutta nyt vartioin tuota kuin silmäterääni.

Hmm, tämähän oli melkein kamalampi painajainen kuin Vauvan ollessa pieni ne unet, joissa jouduin eroon Vauvastani... ;)

RUOKARESEPTIT

Perustimme joukolla vähän aikaa sitten ruokaresepteille oman Herkkupeput blogin, jatkossa blogailen reseptejä sinne. Blogissa sotkee useampi kokki, joten valikoimaa pitäisi vähitellen syntyä.

Ottobren appelsiini

Odotin Ottobren uutta vaippakaavaa innolla ja jo nyt enkä vasta ensi vuonna sain aikaiseksi kokeillakin sitä. (Uhka)Rohkeasti tein vaipan koossa 74/80, vaikka tsi-listallakin sanottiin, että kaava on iso ja niinhän tuo minun pieni hoikka Vauvani hukkuu uuteen vaippaansa. Vaan ei se mitään, vaippa on ihanan pehmeä ja taipuisa, näitä pitää tehdä lisää pienemmässä koossa!

Päällikangas siis Marimekon Appelsiinia, sisällä yksi kokonainen kerros hamppufleeceä, vaipan sisäpuoli on kauttaaltaan Myllymuksujen kuivaliinakangasta (tod näk meni vielä väärinpäin...) ja sisällä on kaksi imuosaa hamppua.

PS. Elma, meillä on ikävä sua! Tai ainakin mulla, jos nuo toiset tursaat ei salarakkaista mitään tajua... ;)

Vauva määrää

Vauva päätti viime yönä opettaa Isiä vähän tavoille. Pieni mieshän nukkuu yleensä melkein koko yön meidän välissämme parisängyssä, viime yönä ilmeisesti Vauva päätti, että yksi mies sängyssä riittää kyllä. Vauva kääntyi poikittain ja potkiskeli ja ahdisteli Miestä ja jos Mies yritti kääntää tai siirtää Vauvaa parempaan asentoon, niin parkuhan siitä seurasi. Lopulta Mies kyllästyi ja päätti mennä jatkamaan unta yläkerran vierashuoneeseen. Loppuyö sujuikin oikein rauhallisesti, mikäs sitä oli äidin kainalossa köllötellessä kun kilpailija oli eliminoitu.

Mitenhän ensi yönä?

Monday monday

Maanantai ja sataa kuin aisaa - liekö tässä nyt joku suurempikin salaliitto takana? ;)

Eilen poimin pihamaalta ämpärillisen mustia- ja punaisia herukoita, se oli pelkkä pintaraapaisu valitettavasti. Pihamaa on vanha ja ennen taidettiin tunkea joka paikka niin täyteen hyötykasvia, että taatusti omavaraisuus oli taattu. Ei siinä muuten mitään, mutta kun meillä ei oikein juoda ja käytetä pihamarjoja. Minusta on kamala tunkea kilokaupalla sokeria mehuun, jotta Essi suostuisi sitä juomaankin. Monena vuonna olenkin ihan tarkoituksella poiminut tasan sen vähän, mille meillä löytyy käyttöä ja jättänyt loput linnuille. Tosin onhan minulle ääneenkin tätä käytäntöä joskus ihmetelty, mutta minusta kaikkein typerintä on tehdä turhaa työtä (vilkutus Elmalle, tutusta asiasta blogasit vaikkei meillä ihan tuota kuitenkaan eletä).

Essin kanssa oli oikein kiva poimia, neiti istui välillä jaloissani ja söi alaoksilta marjoja ja yhdessä hoilasimme lauluja. On se vaan äärimmäisen suloista, kun tuommoinen 3,5-vuotias laulaa "Liiku, kun mä laitan livee... Liiku, meil on aina bileet... Liiku, liiku paitas hikeen... Liiku liiku liiku liiku liiku". Taken vei illalla mennessään ja sain vasta aamulla kaivettua Mehumaijan kätköistään. No joo, tosi kätkö, rapussa oli - meillä ei turhaan laiteta tavaroita takaisin oikeille paikoilleen.

Mehustuksen tuoksu on ihana! Tuntuu niin hassulta olla nykyisin se, joka mehustaa, sehän on äidin työ. Muistan ne monet ja monet kerrat kun oma äiti teki mehua. Missä välissä aika hyppäsi näin, että minä olen nyt se mehustava äiti? Essi kyseli miljoona kertaa mitä minä puuhaan ja Vauvakin kurkisteli sylistä puuhia. Kun Mehumaija oli puuhansa hoitanut, huomasin, että eihän mulla olekaan hienosokeria! Hmm, taas sitä tuli lähdettyä soitellen sotaan... Ei se mitään, iskin mehun sekaan parit kouralliset palasokeria. Hyvin sulivat nekin. Loput sitten makeutellaan laimennus vaiheessa vasta, pakastan nuo joten säilyvät kyllä.

Vauva viihdytti välillä itseään takassa:

Vauvaa harmitti, että törkeä äiti vie pojan pois kivasta puuhasta ja vielä kuvaakin! Ei voi mitään, elämähän on paitsi kallista myös yhtä kärsimystä. ;)

Viilaten ja höyläten

Bongasin Maalaisen blogista muutaman sanasen uusista, yhteen asiaan eli seksiin keskittyneistä blogeista. Toinen olikin tuttu, sehän kiipesi Blogilistan kuumalla listalla kärkeen aika äkkiä.

Minusta No Sex in the City on ihan hauska uusi tuttavuus eikä vähiten siksi, että se on neljän naisen kirjoittama. Rehellistä naisnäkökulmaa seksiin näkee liian harvoin, blogeissakin on lähinnä ollut näitä aivottomien blondien pilablogeja. Tosin povaan NSitC-blogille suhteellisen lyhyttä elinkaarta, seksistä tuskin löytyy pidemmän päälle kovinkaan paljon kirjoitettavaa vaikka kirjoittajia olisikin neljä. Seksistä puhuminen käy helposti tylsäksi hyvin äkkiä.

Liian helposti seksistä puhuminen tuntuu luisuvan pelkkään mekaaniseen pumppausosastoon tai kliseiden tyyliin mitä isompi sen parempi ruotimiseen. Jos seksistä tehdään pelkkää suorittamista ja erikoisuuksien metsästämistä, ei ihme että kyllästys iskee, jos nyt ei satu olemaan seksiaddikti, joka ei koskaan saa aiheesta tarpeekseen. Minne unohtuvat aina ne pienet, arkiset seksikkäät ja eroottiset asiat, viipyvä katse, kevyt kosketus, se ettei akti ole aina itsestään selvä päämäärä? Tai seksin merkityksestä puhuminen? Ehkä se on liikaa vaadittu tässä suorittamiseen keskittyvässä kulttuurissa.

Blogistanista puuttuvat vielä ainakin Parinvaihtaja pariskunnan panopäiväkirja ja Seksiaddiktin kootut kaadot - pisteytettynä. Ja varmaan monta muutakin, mitä tämmöinen perheenäiti ei osaa edes kuvitella. Eikös klisee ole, että lasten myötä loppuu myös seksi? Hmm, mistähän nuo lapset esikoisen jälkeen oikein alkunsa saavat...

Vuh vuh!

Tässäpä puudelin alku, aika tarkkana saa olla tuon mallikuvion kanssa, mutta nyt alkaa jo sujua. Neulominen on kivaa pitkästä aikaa. Pitsineuletta en olekaan tainnut ikinä valmiiksi asti saada, olisiko tämä ensimmäinen...

Sekosin

No niin, nyt siinä sitten kävi näin. Kävin kaivelemassa ullakolta lankaa Fifiin, pakko kai munkin on kun kaikki muutkin... Löysin Novita Cotton Brush -lankaa. Mitähän olen joskus ajatellut tekeväni tuosta? Puikoiltakin löytyi joku epämääräinen aloitus, mikä lienee...

Tästä ei hyvä häviä, vaikka mitään valmista ei koskaan tulisikaan.

Väsyblogaus

Jotkut känniblogaa, minä väsyblogaan:

00:02 <@Kale> mikään ei pidä miestä niin nöyränä kuin raiskaus silloin tällöin ;)

00:03 <@Kale> se on Totuus ;)

Hmm, painaisiko nappia vai eikö painaisi...

Huono äiti taas valittaa

Ja varsinkin huokailee! *huokaus* *HUOKAUS!!!*

Tämä on ollut kamala viikko, Essi on taas Sillä Tuulella. Jo aamusta homma alkaa niin, että heti kun Essi herää, niin kitinä ja ruikutus alkaa välittömästi. Neiti kiusaa Vauva minkä ehtii ja yhteys korvien ja aivotoiminnan väliltä tuntuu taas katkenneen täysin. Kiukkukohtauksia riittää, Essi tahtoisi katsoa koko ajan Muumilaakson tarinoita, mutta eihän lapsi voi nyt tuntitolkulla istua videoitakaan töllöttämässä.

Aamulla sovimme, että tänään Essi on kiltisti eli ei kiusaa Vauvaa ja tottelee äitiä. Turha luulo, touhu oli taas ihan järjetöntä. Neitonen otti käyttöön vanhat metkunsa ja puraisi minua. HUOKAUS! Luulin jo että siitä ikävästä tavasta päästiin, mutta ei. Noissa puremisissa on inhottavaa se, että Essi saattaa purra ihan omituisissa tilanteissa kuten halatessa. Eikä ne puremiset ole mitään kevyitä rouskaisuja, tänään ei jäänyt jälkeä, mutta välillä minulla on ollut hampaan jäljet solisluussa. Vauvaa Essi tökki minkä kerkisi, voi sitä parun määrää... Odotan innolla, että Vauva vähän kasvaa ja alkaa antaa takaisin tuolle kurmuttajalle.

Mikään määrä keskusteluja ja selittelyjä ei auta, Essi jatkaa sinnikäästi valitsemallaan tiellä. Nurkan avulla saa välillä vähän hillittyä tilannetta, mutta siitä huolimatta Vauvan kiusaaminen jatkuu taas hetkisen kuluttua. Kaikista asioista tapellaan, normaalit perustoiminnotkaan eivät onnistu ilman kinaamista ja jankkaamista. Ja koska minä en ihan oikeasti viitsi moista turhaa kinaamista, niin Essi saa minun puolestani kulkea sisällä alasti. Kinataan sitten vaatteet päälle vasta kun mennään ulos purkamaan energioita.

Essi on vahvatahtoinen, ei sitä voi kieltää. Yleensä meillä on pelkkää normaalia arkea, mutta välillä on näitä raskaita riiviökausia. Onneksi vastapainona on sentään joskus helppoja Vaihdokki-aikojakin... Tietenkin Essi on vain lapsi ja lapsilla on oikeus olla vaikeita ja hankaliakin joskus. Mutta olisi ihan kohtuullista lasten oman hyvänkin kannalta muistaa, että välillä kannattaa antaa vanhemmille myös aikaa löysätä pinnaa.

Epätoivoista! Täytyy myöntää, että odotan innolla ensi viikkoa ja sitä, että Essi menee kahtena päivänä hoitoon... Edes hetken hermolepoa omasta lapsesta. Millainenhan riiviö Vauvasta mahtaa tulla, emme selvästi osaa kasvattaa?

Mustikassa

Kävimme äsken mustikassa tuossa mitä lie parin sadan metrin päässä. Homma sujui
tosi kätevästi, kotikatua pitkin lenkkeilupolun alkuun ja siitä polun laidasta
oli helppo poimia mustikoita omaan ja lasten suihin. Vauvallekin mustikat
maistuivat, tosin paljon meni paidallekin. Ilmeisesti Essille eivät mustikat
kuitenkaan riittäneet, kun yrittää kuvassa haukata Vauvan käden?

Bodom

Lukaisin eilen sekä syyttäjän että puolustuksen asiakirjoja, nykyisinhän järjetön uteliaisuus on helpompi tyydyttää kuin ennen. Internetistä löytää vaikka mitä parilla hyvällä hakusanalla. Tyydyin kuitenkin Ylen ja MTV:n Bodom-sivuihin, enkä lähtenyt tarpomaan epävirallisille kinttupoluille.

Vaikka en edes ollut syntynyt tapahtumien aikana, niin silti tuo kaukainen tragedia on vaikuttanut jollain tavalla. Muistan kun pienenä koululaisena nukuimme kuumina kesinä autokatoksessa teltassa, joskus iltaisin ennen nukahtamista mietin, että mitäs jos se kasvotun hullu löytää tännekin. Jo pelkkä ajatus siitä, että teltta lyhistyisi päälleni, oli riittävän ikävä ilman silmittömän väkivallan ajatustakin. Kasvoton hirviö ei koskaan tullut.

Jotenkin Bodomin mysteeristä kiinnostuminen tuntuu niin... keski-ikäiseltä. Mutta hei, eihän siihenkään nyt enää kovin pitkä matka ole, kun on jo syvällä keskiluokkaisuuden suossa. Joten antaa mennä vaan, kerranhan tässä vaan kidutaan. Ja kyllä, meille tulee Seiska.

Nyt tragediasta hengissä selvinnyt on syytettynä kolmesta murhasta, tapahtumat ovat äkisti kääntyneet aivan uuteen valoon. Lukemani aineiston perusteella todella vaikuttaa, että syyllinen olisi lopultakin löytynyt. Tuntuu vain kovin ihmeelliseltä, että aikaa on kulunut 45 vuotta! Eivät nykyiset tutkinnan menetelmät voi olla niin paljon parempia, ehkäpä uuden tutkijasukupolven myötä on löytynyt kyky kyseenalaistaa ja nähdä, mikä olisi todennäköisintä. Uhri ei ehkä olekaan uhri vaan itse tekijä.

Jos Nils Gustafsson on syyllinen, hän on saanut elää hyvän, normaalin elämän laina-ajalla. Ehkä hän on itsekin saanut itsensä vakuutettua olevansa pelkkä uhri. Ihminen pystyy unohtamaan ja kätkemään traumaattisia tapahtumia myös itseltään, selittämään asiat parhain päin. Vaikka Nils todettaisiinkin syylliseksi, tuskinpa mitään kovin kummaista rangaistusta voi enää antaa. Lait ovat muuttuneet niin monta kertaa, vain murha ei vanhene rikoksena.

Nilsin omaisille syylliseksi toteaminen olisi varmasti kova pala. Olisi järkyttävää kuulla eläneensä hirveisiin tekoihin kykenevän ihmisen kanssa vuosikausia aavistamatta mitään. Tosin kyllähän kännimokia Suomeen mahtuu, eivät he yksin olisi. Uhrien omaisten painajainen päättyisi, syyllinen olisi löydetty.

Jos Nils ei ole kaikesta huolimatta syyllinen, hänen elämänsä on taas muuttunut peruuttamattomasti. Epäily jäisi, enää häntä ei pidettäisikään pelkkänä uhrina. Kamala painajainen, selvitä ensin hengissä järjettömästä veriteosta ja joutua myöhemmin syytettyksi viattomana.

Tutkintaa suorittaineille poliiseille tämä kaikki on varmasti ollut innostavaa. Voin kuvitella, miten mielenkiintoista on löytää uusia näkökulmia vanhaan juttuun ja huomata, että palapeli alkaa hahmottua.

Jos juttu nyt selviää ja Gustafsson tuomitaan, meiltä uteliailta on viety yksi kestokauhistelun aihe. Mutta ei se mitään, jäähän sentään monta muuta suomalaista henkirikosta ja jos ne loppuvat kesken, niin Isosta Maailmasta kyllä löytyy salaliittoteorioita joka lähtöön.

Sanastoa Essi-suomi ja friteeratut banaanit -ohjeet

Jaapa keksi juustovoin ja Kirsi kamamunan, onnittelut! Purkkitissi osoittautui vaikeaksi, ei se ole edes Elman ehdottama Tummeli... Vaikka hyvä arvaus silti, tämä lehmä vaan on elänyt ilman Tummelia jo vuosia, lypsäisinköhän paremmin, jos ottaisin Tummelit käyttöön?

Oikea suora on siis tässä:
1. Kamamuna on todellakin suklaamuna, yllätysmuna, Kinder
2. Juustovoi on sulatejuusto, ihan loogista eikös
3. Purkkitissi ei sekään ole vaikea, mikäs purkki se tissin päälle pistetään. Kyllä, maidonkerääjäpä se tietenkin on.

Tästä roppakaupalla kunniaa ja mainetta Jaapalle ja Kirsille! Kiitokset kaikille muillekin osallistujille!

Friteeratut banaanit

Kokeilin kahta erilaista frityyritaikinaa.

Taikina 1
100 g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1,25 dl maitoa
1 kananmuna

Sekoita ainekset keskenään ja anna taikinan turvota puolisen tuntia.

Taikina 2
1 dl vettä
1 rkl öljyä
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
2 munan valkuaista

Sekoita kaikki muut ainekset paitsi kananmunat keskenään ja turvota puolisen tuntia. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita taikinan joukkoon

***

Paloittele banaanit sopivan kokoisiksi, minä katsoin banaanin kolmeen osaan ja puolitin nuo palaset. Pyörittele banaanin palaset frityyritaikinassa ja paista viitisen minuutti öljyssä. Sopivan paistolämpötilan pienellä taikinan palalla, jos taikina ruskistuu minuutissa, lämpötila on sopiva. Muista varata kattilan kansi käsille, roiskuminen on muutoin ikävää. Valuta friteeratut banaanit talouspaperin päällä ja tarjoa jäätelön ja kinuskikastikkeen tai vaahterasiirapin kera. Viitseliäs tekee itse karamellikastikkeen... Kun vaan tietäisi miten. ;)

Kakkostaikina on parempi, mutta ykkönenkin on ihan kelvollinen! Kypsyneen banaanin tuoksu on ihana...

***

Lohdutuspalkintona vielä resepti ylikypsille banaaneille eli
Lämpimät banaanit jäätelön kera

Puolita banaanit ja laita mikronkestävälle lautaselle. Ripottele päälle fariinisokeria ja pyöräytä mikrossa täydellä teholla minuutti. Lisää vielä pari palloa jäätelöä ja nauti!

Laiska ihminen vaan vuodattaa...

Olen laiskistunut entisestäni ja niinpä nykyisin en jaksa oikein siirrellä blogauksia tuolta varjoblogin puolelta enää tänne varsinaiseen blogiin. Varjosta taisi tulla varsinainen jossain tässä matkan varrella... Joten varmuuden vuoksi jos tuntuu että blogi ei päivity, voisi olla viisasta käydä kurkkimassa myös Vuodatusta.

Sanastoa Essi-suomi

Essi on hyvä keksimään uusia sanoja. Haastankin teidät arvoisat lukijat (kaikki kaksi kappaletta, hei äiti! ja kukas muu...) arvaamaan kommenttiosastolle, mitä nämä mahtavatkaan olla. Ensimmäisenä kaikki kolme oikein arvaavalle/tietävälle on luvassa mainetta ja kehuja.

1. Kamamuna
2. Juustovoi
3. Purkkitissi

Friteeratut banaanit

Eilisen kiinalaisen aterian jälkiruoan innoittama kokeilin friteerata banaaneja kotona. Tulokset eivät ehkä olleet ihan samanlaisia kuin ammattimaiset esikuvansa...

Friteerattu banaani tyyppiä kana

sekä paras kaverinsa Saku sammakko.

Törkeästi mätimme myös nämä sankarit nassuun jäätelön ja vaahterasiirapin kera - NAM!